TRAVEL

16 UNOHTUMATONTA TUNTIA REYKJAVIKISSA

Reykjavik downtown

Myöhästyminen jatkolennolta mahdollistikin mielenkiintoisen retken Islannissa, joka saa vieläkin hymyilyttämään kaikessa koomisuudessaan..

 

Jo tutuksi tullut lentomatka Suomeen (Calgary-Edmonton-Reykjavik-Helsinki/Vantaa) sai tänä kesänä uuden käänteen, kun kapteeni kuulutti myöhästyneestä saapumisestamme Reykjavikin kentälle. Vaikka kuulutuksessa lupailtiin kaikkien jatkolentojen odottavan matkustajiaan, ei edes mielipuolinen rynnimiseni ja passintarkastusjonossa kiilaus yritykseni auttaneet -vaan sinne jäin infopisteen jonoon odottamaan myöhästymiseni tuomiota. Ja se mitä en halunnut kuulla yhden nukkumattoman yön ja 10 tunnin matkustamisen jälkeen oli, että seuraava lento lähtisi vasta 16 tunnin päästä Suomeen..

Kun yllätyksekseni kuitenkin Icelandair tarjosi uuden lentolipun, hotellin ilmaisineen aamiaisineen/illallisineen, sekä taksimatkat edestakaisin, alkoi mielikin vähän piristyä. Ikinähän en ollut Islannissa käynyt!

Matkaseuraakin löytyi sattumalta sieltä infopisteen jonosta -samaan tilanteeseen joutunut kanadalainen mies, joka puhui muuten todella hyvää suomea (suomalaisen vaimonsa ansiosta). Koska meille oli lätkäisty kouraan samat lennot ja hotellivaraukset, päätimme lähteä yhdessä kiertelemään Reykjavikkiä -kun kerran sinne oltiin nyt päädytty ja yksin se voisi olla tylsempää.

Taksimatka hotelliin kesti ikuisuuden ja siinä maisemia katsellessani mietin samaa kuin jo lentokoneen ikkunasta kurkkineena -onko täällä mitään? Kuitenkin näissä autioissa maisemissa oli jotain hyvin taianomaista; preeriaa meren ympäröimänä, josta aamuvarhaisen sumun keskeltä erottui muutamia kalastusveneitä ja kaukaisia vuoria.

Reykjavik

Noin tunnin päästä alkoi jo näkymään elämisenkin merkkejä.

ReykjavikHotellilta lähdimme bussilla Reykjavikin keskustaan, joka osoittautui tunnelmalliseksi pikku kaupungiksi. Pitkältä kävelykadulta ja lukuisilta kapeilta kujilta löytyi idyllisiä puurakennuksia, pieniä kauppoja, kahviloita, drinkkibaareja ja pubeja. Valitsin sieltä sitten kauniissa rakennuksessa olevan viinibaarin, johon menimme haluamalleni viinilasilliselle. Sisällä kiinnitin huomiota lukuisiin ystäväporukoihin, jotka olivat siellä keskellä päivää viettämässä aikaa drinkkien äärellä. Kaikkialla vallitsi jotenkin hyvä ja rento tunnelma. Tässä vaiheessa salaa mietin, kuinka olisikaan ollut kiva jakaa tämä kaikki Zachin tai hyvän ystävän kanssa. Vaikka matkaseuralaisen kanssa juttua riitti suomi-englannin sekoituksella, olimme luonteiltamme niinkin erilaisia, että se alkoi jo välillä siinä yliväsyneenä ärsyttämään molempia. Samalla tuntui, kuin olisimme tunteneet jo vuosia!

Reykjavik downtown reykjavik downtown reykjavik streetKeskustan sataman vierestä löytyi valtava lasinen rakennus. Sinnekkin mentiin sisälle pällistelemään, kun ei tiedetty mikä se on. Kävi ilmi, että se on musiikkitalo Harpa, joka on kauneimmillaan iltaisin kun lasien LED-valot loistavat värikkäinä pimeyteen.
reykjavik class building reykjavik class building reykjavik class building reykjavikJa mikäs sen parempaa on kuin tutustua myös paikallisiin. Sovittiin Auourin kanssa, että vielä tulen Islantiin (en vieraan miehen kanssa vaan oman poikaystäväni) ja hän lupasi näyttää meille kaikki hienoimmat jutut Reykjavikistä.

Reakjavik girlLoppuilta menikin paikallisten kanssa jutustellessa olutravintolassa, jonka jälkeen jouduin jo liian nopeasti jättämään taakseni tämän täynnä elämää olevan Reykjavikin ja ihanat ihmiset. Vaikka keskustan nähtävyydet näkee varmasti päivässä, niin viihtyisin siellä paljon pidempääkin jo ihan tunnelman vuoksi. Olo oli vain jotenkin hyvinkin kotoisa.

Matkalla lentokentälle ne ihme energiat mitä sain itsestäni irti koko reissun ajan (nukkumattomuudesta huolimatta), katosivat sillä sekunnilla kun istuin taksiin. Olin kuoleman väsynyt. Reykjavikin kentälle päästyämme minun ja tuntemattoman kanadalais-suomalaisen miehen kanssa tiet erkaantuivat. Tarvitsimme omaa rauhaa!

KIITOS kuitenkin kuuluu matkaseuralaiselleni, sillä ilman häntä olisin varmaan nukkunut vain hotellilla ja Icelandairille, joka mahdollisti hienosti toimituilla järjestelyillä kaiken tämän. Sekä vielä isot kiitokset Reykjavikilaiselle Auourille, jonka ansiosta loppuillasta tuli vaan super hauska!

 

Love Oona

 

Previous Story
Next Story

2 Comments

  • Reply
    Juulia
    syyskuu 25, 2016 at 3:17 pm

    Tykkään niin paljon tästä sun blogista, siitä miten kerron arkipäiväisistä asioista ja kaiken maailman kommelluksista matkoilla 🙂 piti jo edelliseen postaukseen kommentoida, että tiedän just miltä tuntuu elää videopelinörtin kanssa.. 😀 oman alkushokin jälkeen oon alkanut tottumaan tähän, eikä se tv:n tai tietokoneruudun tuijotus enää häiritse niin paljon

    • Reply
      Oona
      syyskuu 25, 2016 at 10:39 pm

      Oii kiitos ihana! Kiva, että joku jaksaa lukea mun arkipäiväisiä höpinöitä! 🙂

      Hahha ja ihan parasta, meillä on siis paljon yhteistä; poikamiesboksit ja videopelinörtit. Mukava saada vertaistukea! 😀
      Tultiin muuten just sunnuntaimarkkinoilta, josta ostettiin taas muutama peli lisää kokoelmaan…jee! Ja ymmärrän täysin alkushokin, en oo ainakaan ikinä ennen törmännyt tällaiseen videopeleihin omistautumiseen.. mutta niin kuin sanoit, kaikkeen tottuu! 😀

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.