Mekko liimautuu ihoon ja hiukset on koko ajan pörrössä.. Aah me ollaan Balilla ja täällä on ihanan kosteaa!

Kuuman kostea ilma pöllähti välittömästi iholle. Samoin kuin suitsukkeet, mausteet, balilainen tupakka ja trooppiset luonnon tuoksut nenään. Kuulen sirkkojen sirinän liikenteen yli. Olemme Balilla.

Ollaan oltu täällä nyt viikko ja jäljellä vielä kaksi viikkoa. -Onneksi, sillä en haluaisi lähteä millään pois.

Kaikki tuntuu olevan nyt just hyvin.

Ensinnäkin kuiva korppu ihoni on alkanut parantumaan. Calgaryssa on ollut todella kuiva ilma!

Toiseksi, mitä kauemmaksi lähden, sitä helpommin voin nollata pääni. Havittelen totaalista zen-tilaa, jossa arkiset huolenaiheeni unohtuisivat.

Olen päässyt siinä jo aika pitkälle, sillä täällä pikkukylä Amedissa, tuntuu äitini sanoin ”ihan kuin olisi mökillä”.

Balilla on nyt menossa sadekausi ja low season ja se on ollut ihanaa! Pidän siitä, että joka paikka ei ole täyteen ahdattu turisteista ja saa hengittää. Iltaisin täällä on ihan kuollutta. Nuorin siskoni kaipasi jo äksöniä, mutta itse olen nauttinut hiljaisuudesta kaikin siemauksin.

Reedin ollessa sukelluskursseilla, on viime päiväni koostunut kirjan lukemisesta ja hieronnassa käymisestä. Iltaisin olemme käyneet rannalla syömässä ja lukemassa kirjaa tai katsomassa paikallisia bändejä.

Eilen lauloimme yhteislauluja keikan jälkeen paikallisen bändin kanssa. Se oli aika coolia!

Huomaan myös sen, että olen asunut Kanadassa jo monta vuotta. Hypin mm. innosta kun kuulen eurooppalaisia aksentteja.

Toiseksi tuntuu vaikealta olla antamatta tippiä. Balilaiset kun ovat vielä aidosti sydämellisiä.

Mitäs muuta?

Olen syönyt viisi kertaa putkeen Nasi Gorengia kanalla ja satay-kastikkeella, koska se on niin hyvää!

Olen herännyt joka aamu 5-7 välillä. Se on harvinaisen virkistävää.

Kerran otin aurinkoa ja paloin.

Vaatteet ja tekstiilit tuoksuu trooppisen kostealta.

Matka Ubudista Amediin voi taittaa myös omatoimisesti scootterilla. Kapeilla teillä puikkelehtimen on kuitenkin oma taitolajinsa. Välillä pelkäsin varpaitteni puolesta, niin lähellä muut kulkuneuvot olivat. Matkalla menimme läpi paikallisten pikkukylien, vuorien, maaseutujen, riisipeltojen, viidakoiden ja rannikoiden ohitse. Maisemat olivat upeat!

Uskonnollisuus näkyy täällä myös vahvasti. Joka kadunkulmassa on temppeleitä, alttareita, suitsukkeita ja jumalille lahjoja. Tällä hetkellä vietetään myös monia uskonnollisia juhlia. Kulkueet valtaavat aika ajoin kadut.

Amedissa vietettiin juuri hiljaisuutta. Emme saaneet liikkua hotellista 9-3 välillä.

Balilaiset kokevat, että eläimillä, kasveilla ja jopa kivillä voi olla sielu. Aika ihanaa.

Olen nähnyt täällä gekkoja ja apinoita. Äitini luki Balin gekoista hauskan tarinan. Jos gekko tippuu päälle, on sillä uskonnollinen merkityksensä, mihin ruumiinosaan se osuu. Esim. jos gekko tippuu jalan päälle, se tietää naiselle poikalasta. Miehelle taas se tuottaa vähän synkempää ennustusta, sairautta. Onneksi täältä löytyy kuitenkin tietty temppeli, johon voi mennä puhdistamaan kirouksen.

”Kuuman kostean minä tunsin Balin..”

Palaillaan.

Love Oona

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.