Browsing Tag

rakkaus

PERSONAL

IHMISSUHDEKIEMUROITA

 

 

Minulla on tapana istua öisin parvekkeella ja miettiä elämääni. Varsinkin eron jälkeen tein tätä hyvinkin usein. Vanha klisee, ”en ikinä tule enää löytämään ketään” on onneksi jo unohdettu. Tykkään myös tuijotella parvekkeelta muihin ikkunoihin. Onko kellään muulla valot päällä? (Yleensä aamuyöstä ei kovin monella). Välillä tunnen olevani tosi yksin.

 

Tajusin kuitenkin aika pian, että se ei mene niin. Jos joku on tullakseen, niin se tulee. Enkä oikeastaan tarvitse ketään. Aloin nauttimaan yksinolosta, sen tuomasta vapaudesta ja jopa niistä yksinäisistä itkuilloista viinilasin kera.

Toiseksi; kun avasin silmäni, huomasin kuinka sinkkunaisten paratiisi Calgary onkaan! Pistettiin äitinikin täällä läpällä tinderiin. Sai lukuisia matcheja ja viestejä.

 

Eteeni on tupsahtanut mitä ihmeellisimmissä tilanteissa mitä upeimpia ihmisiä. Heidän kanssa on ollut hauskaa siihen asti, kun syystä tai toisesta polkumme ovat erkaantuneet.

Yksi tarjosi hienoja illallisia, opetti skeittaamaan olohuoneessaan ja oppi suomea kokonaisten lauseiden verran vain muutamien tapaamisien jälkeen. Yllätti sanomalla aina jotain vitsikästä suomeksi. Kutsuimme Jarnan kanssa häntä model boyksi, hän oli kuin veistos. Tosin hänen seurassaan olin kuin pikkutyttö; kikattelin ja puhuin höpöjä.

Yksi tapailemani tyyppi taas opetti minut laskettelemaan, samalla kun vietimme jännää after ski elämää. Keskustelimme myös paljon ja ihan kaikesta. Hän toi minulle jonkinnäköistä lohtua.

 

Ja kuinka monta uutta ystävääkään olen saanut, kun olen vain sanonut kaikkeen extemporeen ja hulluun kyllä. ”Eipä tässä minulla ole muutakaan tekemistä”.

 

Deittailu tosiaan tempaisi mukaansa, mutta laskikin yhtä nopeasti. Se on yllättävän raskasta! Deittailusäännöt, eli pelaaminen, pitää ilmeisesti vieläkin näin vanhana paikkansa. Kyllästyin odottamaan viestejä ja miettimään koska niihin voi vastata ja millä tavoin, etten nyt vaan kuulostanut liian innokkaalta.

 

 

 

 

Unohdin miehet hetkeksi, kunnes nykyinen tuli ja pisti koko pakan taas sekaisin. Deittailusäännöillä ei ollut enää mitään merkitystä. Tosin mikäänhän tässä elämässä ei ole varmaa. 

 

Istun jälleen yksin parvekkeellani. Koska on vasta ilta, voin tuijotella vaihteeksi ohikulkevia ihmisiä. Vanha pariskunta käveli juuri käsi kädessä kohti jokea. Palasivat iltakävelyltä takaisin kohti kotia, kun alkoi ukkostaa. Vieläkin käsi kädessä <3

 

 

Lopuksi play lista kaikille ikuiseen kaiken antavaan rakkauteen uskoville unelmoijille. Eli suosikki itkubiisini juuri nyt;

 



 

 

Love Oona

PERSONAL

RAKKAUDEN KAUPUNKI & ELÄMÄNI PÄÄTÖS

rakkauden kaupunki

Tätä reissua odotin kuumeisesti jo Suomestakin käsin. Ensinäkin odotin sitä, että pääsisin melkein kahden kuukauden erossa olon jälkeen Zachin kanssa yhdessä matkalle ja toiseksi sitä, että paikkana olisi kaunis Kelowna, josta viimeisemmästä vierailustani oli jo vierähtänytkin muutama vuosi. Kelowna on mielestäni ihan rakkauden kaupunki -on lukuisia lumoavia vuoria, turkooseja vesiä, viinitarhoja, rantoja, satamia ja letkeitä ihmisiä. Mutta ennen kaikkea sinne minäkin vain päätin aikoinaan jäädä, juuri tutustumani miehen kanssa ja annoin paluulentoni lentää yksinään takaisin kotiin.

Sen päätöksen muistan kuin eilisen….

Kun tärisevin käsin soitin pomolleni Suomeen, että mitäs jos en tulisikaan kohta loppuvalta kesälomaltani takaisin, koska olin päättänyt jäädä vain hetken mielijohteesta Kanadaan. Ja niin se vakiduuni niiden viiden viikon vuosilomineen ja taloudellisesti tulevaisuuden turvineen sen kahden minuutin puhelun aikana vaan meni. Tässä kohtaa aloin jo laskeskella päässäni vähäisiäni säästöjäni ja päädyin siihen, että olen oikeasti jo tainnut seota.

Puhelua ennen taisi Zachin miettiä päässänsä vaikka mitä, kun silloisella heikohkolla englannillani kerroin suunnitelmistani myös hänelle. Oltiinhan me kuitenkin jo pari viikkoa ehditty tutustua, kun Kelowna retken jälkeen oli jo aika muuttaa matkalaukkuineen hänen kotiinsa.

Golfi

pilvet vuorellaOlihan minulla myös Plan B -jos meidän ensisilmäyksellä syntyneestä rakkaudesta ei tulisikaan mitään, niin muuttaisin sitten Calgaryssa Jarnan luokse miettimään mitä tulikaan tehtyä. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan tällä kertaa tunne ohjasi oikeaan ja päätös on pysynyt parhaimpana koko elämässäni.

Tämän kesän Kelowna reissu oli vähän erilainen. Vaikka ihastumisen ensihuuma onkin ihanaa, niin onhan se huomattavasti mukavampaa kun ei tarvitse menomatkalla juoda pullollista viiniä, että uskaltaa avata suunsa tai saada paniikkia, kun juuri tapaamansa miehen vanhemmatkin tupsahtavat jostain lomailemaan samaiseen pikku asuntoon. Onneksi ongelmanani oli näissä vain se kielitaidon puute ja helposti sekin sitten ratkaistiin aina muutamilla laseilla (=pullollisella) viiniä.

Nyt näillä muistoilla matkustimme takaisin Kelownaan, jossa Zachin kaverit ovat jo tuttuja ja vanhemmat läheisiä. Enää ei tarvinnut ottaa niitä rohkaisuryyppyjä, sillä koko kieltä ei enää edes mietikkään -vaan sai ihan rauhassa siemailla Zachin vanhempien tekemiä cocktaileja rannalla ja pelata opettamaani ristiseiskaa aina iltamyöhäseen asti.

 

Love Oona