Browsing Tag

parisuhde

PERSONAL

33 KYSYMYSTÄ -MIES VASTAA

 

 

Kohta lähdetään syysmasennusta karkuun Mexicoon, mutta sitä ennen ajattelin osallistua siskoni aloittamaan blogi haasteeseen. Leekin oli nyt ”sopivassa mielentilassa” vastailemaan kysymyksiin.

 

Totuus tulee poikaystävän suusta;

 

Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

The first night I met Oona was in our local Karaoke bar. It wasn’t a first date but it was our first adventure together. First of many so far.

 

Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

I don´t think you do. You´re too honest for bullshitting like that. But I know you have a good sense of humour cuz you laugh at all my jokes.

 

Pidänkö halailusta?

Nope. Because you´re Finnish. But somehow I don´t hug you enough.

 

Haluanko pienet vai isot häät?

Small for sure. The less people the better.

 

Olenko koskaan rikkonut lakia?

You’ve never told me you have but based on the stories you’ve told me I’m pretty sure it’s happened.

 

Millainen on voileipäni?

Frozen healthy ones from the freezer to the toaster.

 

Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?

Mostly whatever I send you…your taste is very similar to mine. Always sorta saddish music. Which isn’t really sad when in the right place.

 

Mitä pelkään?

Crowds of people. Many social interactions. Hangovers. Being cold. Not getting enough sleep.

 

Kestänkö stressiä?

You can. Better than I can. But I kinda hope we are working towards a stress free place together.

 

Oudoin tapani?

Announcing whatever bodily function in going on in your life. I’m not sure if it’s a Finnish thing but I always know exactly why you’re headed to the can.

Also crunching chips like a dinosaur. Or moaning like a burn victim every morning when you wake up.

 

 

 

 

Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Any job that involves heavy and direct involvement with the public. You’d be better suited to focus on your blogging and photography.

(Minä: Olen vain loman tarpeessa!)

 

Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Her dad.

 

Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Share it all with me. You said that to me the other night. You read it here first everyone, proof. Then we travel to Japan.

(Minä: En ole kyllä mitään sellaista sanonut :D)

 

Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Beige. Sorry but its the one that wants to blend in.

 

Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Answering this in full would mean taking up all of the available space on the internet. Just kidding. Kind of. But I definitely agree with most of the things that annoy you – even if many of them are habits I have myself.

(Minä: Höpö höpö.. haluun olla vaan joskus rauhassa :D)

 

Mikä on suosikki roskaruokani?

The kick ass Southwest salad you make. You make it really fast.

 

Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

So many of your home clothes have holes in them. Haha

 

Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

I`m here.

 

Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?

When you’re sick you’d like a team of people to be looking after you 24hrs a day. Every time you’re sick it’s like the end of the world. One time you sneezed and looked at me like you might die. You didn´t.

 

Kun riitelemme miten käyttäydyn?

This is a stupid question. Depends on the fight obviously. But she normally wins in the end.

 

 

 

 

Menemme ravintolaa, mitä tilaan?

Wine first. For me a pint.

 

Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Finnish reality shows, editing photographs, mulling over things.

 

Mikä saa minut todella vihastumaan?

Not much actually. You have a big amount of patience.

 

Entäs piristymään?

Australian MasterChef. Inside joke. <3

 

Millainen olen tyttöystävänä?

One that I’ve truly been myself with. More than almost everyone else with.

 

Kumpi sanoin ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

I said it first. It was after Duckies. She said it right back.

 

Mitä teen heti ekana aamulla?

Moan. Then shower. Then coffee. Then work.

 

Millaisia vaatteita käytän kotona?

Sweats, or my pajama pants. Or leggings or tights – I can never tell those apart.

 

Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Not many. That I’ve seen so far. Uh oh, now I’m watching…

BUT…

She’s F*CKING AMAZING at opening a can with this little ninja Finnish cat claw looking thing. I sucked at it but I’m waiting for a lesson.

(Minä: Tarkoittaa pientä metallista tölkinavaajaa, jonka äitini toi Suomesta. Kuka muka EI osaisi avata sillä?!)

 

Kumpi määrää kaapin paikan?

We split it three ways. Reno, Oona and Lee.

 

 

 

 

 

Mikä on paras luonteenpiirteeni?

The one that’s always there with lots of sunshine. <3

 

Entä paras piirre ulkoisesti?

The smile that I sometimes think I’m the only one that gets to see. It’s nowhere on Instagram.

 

Ihanin yhteinen muisto?

Abraham and Pincher – and soon to some Mexico. <3

 

 

Love Oona

PERSONAL

THINGS CHANGE

 

Miespuolinen työkaverini kyseli yksi päivä töissä, kirjoitanko enää blogia. Kerroin, että en ole vähään aikaan kirjoittanut, koska on tuntunut vaikealta kertoa elämästäni, josta olen ollut nyt itsekin vähän pihalla. Mistä edes aloitan? Hei olen muuttanut yksin asumaan, vaikka viime postauksissa oltiin Zachin kanssa vielä ostamassa yhdessä asuntoa TALOA. Työkaverini vastasi tähän rennon letkeästi; Oona hey, things change! Aloita vaikka siitä, että se on sun otsikko. Ja niin mä nyt sitten teen..  Olen selvästi tunne kirjoittaja! Kaikki pitää päästää heti ulos tai muuten siitä ei tule mitään.

 

Talon etsimisprojektimme kärjistyi siis siihen, että Zach ei halunnutkaan ostaa enää taloa (tai ainakaan vielä). Tässä vaiheessa aloin katselemaan meille vuokra-asuntoja, koska 3,5 vuoden vihani asuntoamme kohtaan oli noussut jo sellaisiin sfääreihin, että luulin tulleeni hulluksi. Pelkäsin öisin tulipaloa tai että talo romahtaa!? Kyllä, olin tästä asiasta aivan varma! En myöskään säästellyt sanojani niistä kaikista muista epäkohdista mitä siinä kerrostalossa näin. Kun huomasin kuitenkin pian, että toiseen vuokra-asuntoonkin muuttaminen tulisi olemaan ikuisuusprojekti nro 100, päädyin lopulta ihan ex tempore ottamaan itselleni oman kämpän! Päätöksestäni meni viikko kun minulla oli jo avaimet kädessä. Näin helppoa se on sanoin Zachille, kun suljin sen oven viimeisen kerran..

 

Vielä olemme yhdessä, mutta minä paljon tyytyväisempänä somassa pienessä Downtown- kaksiossani arvostetulla alueella. Joki virtaa vieressä ja kaikki palvelut lähellä. Täältä pääsee kävellen mihin vaan!

 

Kuvat: Uusi asuntoni. Sängyn runko on vielä olohuoneessa Ikean laatikoissa. Taulut ovat omistajan, joka toimii tällä hetkellä designerina New Yorkissa. Tämän tiesi isännöitsijä ylpeänä kertoa.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

KULTTUURIEROJA SUHTEESSA & ARJESSA

Minähän olin aina miettinyt, että en pystyisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa. Yksi ja ainoa syy siihen oli huono kielipääni -emmehän ymmärtäisi toisiamme! Toisaalta tosin aina mietin, että en tule ilmeisesti oppimaankaan mitään kieltä -ellen joko muuta ulkomaille tai seurustele suomea puhumattoman ihmisen kanssa. Ristiriitaista, mutta toteutin sitten molemmat.

Seurustelu kanadalaisen miehen kanssahan ei tuo mitään täysin erilaisia kulttuureita elämään, mutta joitakin hankaluuksia kyllä;

Suhteen eteneminen: Seurustelu toiselta puolelta maapalloa olevan ihmisen kanssa tarkoittaa yleensä joko muuttoa jommankumman maahan tai kaukosuhdetta. Jälkimmäistä en edes kokeillut, vaan muutin suin päin Zachin luokse katsomaan mitä tuleman pitää. Tapailuvaiheet jäivät kokonaan pois ja lomaromanssi muuttui arjeksi. Liian nopean suhteen etenemisestä tulikin jossain vaiheessa meille pientä kriisiäkin -josta onneksi selvisimme.

Aluksi kinaa aiheutti myös se, että kumpikaan ei oikein osannut samaistua toisen asemaan. Suhteen alkumetreillä viisumiasiat aiheuttivat päänvaivaa ja tukea tarvittiin vaikka mihin käytännönasioihin.

Kotimaa:

Jopa Zachin vain kahden viikon vierailu Suomessa auttoi häntä ymmärtämään enemmän elämääni. Näitä asioita kun ei pysty vain sanoin kuvailla.

Nykytilanne:

Nyt kolmen vuoden yhdessä olon jälkeen tuntuu jo siltä kuin olisin asunutkin täällä aina. Alkuhankaluudet ovat takanapäin ja pienet kulttuurierot saavat enemmänkin vain hymyilyttämään;

Arjen askareet:

”Näin meillä on ainakin aina tehty” huudahdamme vuoron perään monessakin arjen askareessa.

Imuri on ihan turha ja astioita pestään sienellä (Zach rätillä) ja mitä näitä nyt olikaan, mistä olenkin jo paljon kirjoitellut. Zach puolestaan taas ihmettelee meidän suomalaisia tapoja; tiskiharja näyttää kuulema wc-harjalta, kuivauskaapissa ei ole mitään järkeä (sieltähän tippuu vesi joka puolelle) ja aina vaan naurattaa kun vaihdan pussilakanoita (peitto kiepautetaan nurin päin olevan lakanan kulmista sisään). Pussilakanoita en ole muuten löytänyt täältä mistään muualta kuin Ikeasta.

Sisustaminen:

Kanadalaisten suosima tavaran paljous ja massiiviset tummat huonekalut eivät mene yksiin omien sisustusmieltymyksieni kanssa. Hullujen sisustuspuuskieni jälkeen (lue: kun suhteen alussa heitin puolet Zachin tavaroista roskiin) on Zach saanut kuvitelman, että me kaikki suomalaiset a. vihaamme tavaraa, b. rakastamme valkoista sisustusta (olen yrittänyt tuoda sillä valoa asuntoomme) ja c. otamme elämäntehtäväksemme saada kodin juuri mieleiseksemme.

Ps. Uusi projektini on alkanut: maalaan kaikki Zachin huonekalut. Tästä postausta tiedossa!

Kaupassa käynti:

Alkuajan seikkailusta on tullut velvollisuus. Tottuneesti löydän myös ne kaikki Zachin kilometrilistan tuotteet hyllyiltä. -Ei enää puhelinsoittoja kotiin; ”mikä hemmetti on tuote x ja mistä sen löytää?”. Eripuraa ruuasta ei taas ole koskaan tullut. Zach tekee niin hyvää ruokaa, että täällä ollaan vaan opeteltu kaikki hänen reseptinsä perässä. Olen tehnyt kolmessa vuodessa enemmän ruokaa kuin koko elämäni aikana.

Kielimuuri:

Huono kielipääni on pakostikin kehittynyt, mutta silti niitä hetkiäkin tulee kun toivoisi saavansa puhua vaan suomea! Aluksi varsinkin riitatilanteissa ei tuntunut saavansa selitettyä/tultua ymmärretyksi ihan samanlailla kuin omalla äidinkielellänsä. Joskus taas keskittymistä vaativat aiheet voivat mennä vähän ohi ja joitakin Zachin vitsejä en vaan ymmärrä. Yleisesti ottaen sitä kieltä ei kuitenkaan tule ajatelleeksi sen kummemmin. Hauskoja hetkiä tulee silloin kun puhun vahingossa pitkän pätkän suomea tai Zach alkaa huomaamattaan ääntämään joitakin englanninkielisiä sanoja samanlailla kun minä. -Rallienglanti englanninkieliselle! Suomen kieli on myös aika kiva salakieli täällä.

Zachille olen myös yrittänyt opettaa suomea mm. koko kämpän täyttävillä post-it-lapuilla. Tässä on jääkaappi, ikkuna, taulu, sohva, makuuhuone, sänky, ovi jne… Näistä ehkä kaksi jäi päähän.

Tv-ohjelmat:

Zachillä on nyt joku buumi katsoa kaikkia vanhoja tv-ohjelmia, mitä katsoi pienenä/nuorempana. Yritän sitten selittää, kuinka itse niitä en ole nähnyt, eikä minulta löydy minkäännäköistä tunnesidettä 90-luvun amerikkalaisperhehömppä sarjaan tai jännittäviin lasten ja nuorten seikkailusarjoihin. Kun näitä ollaan katseltu, olenkin kyllästynyt kuoliaaksi jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen.

Mietin tilannetta kun laittaisin omat lapsuuteni suosikkisarjat: Kyllä isä osaa ja Blondi tuli taloon pyörimään. Tekstitykset tarvittaisiin tosin!

Parhaat puolet:

Tykkään kanadalaisten rennommasta otteesta elämään, tuomitsemattomuudesta, toisten huomionottamisesta ja sosiaalisuudesta. Suhteessa myös tunteita näytetään ja toista kehutaan. Unohtamatta tietenkään I love you:ta, jota sanotaan useaan kertaan päivässä. Se muuten tarttuu!

Nyt otan punaviinilasillisen ja jatkan huonekalujen maalaamista. Hauskaa viikonloppua!

Love Oona