Browsing Tag

matkustus

TRAVEL,VIDEO

MEKSIKON KOHOKOHDAT JA PAINAJAINEN LENTOKONEESSA

 

 

Kun tuttavani ovat kyselleet, miten matkani meni, on vastaukseni ollut seuraavanlainen; ihana reissu, kiva paikka ja lämpöä riitti… 

Mutta, et arvaa, mitä mulle kävi lentokoneessa..

 

 

 

Joku pakonomainen tarve on ollut siis purkaa tämä traumaattinen (jälkikäteen koominen) kokemukseni ulos, vaikka se onkin vähän erittäin nolo.

 

Aloitetaan siis siitä, mitä tapahtui paluulennollani takaisin kotiin Calgaryyn. 

 

Matkustin yksin, koska olimme Leen kanssa ostaneet lentoliput eri aikaan. Sain paljon halvemmat lennot, vain 10-15 minuutin eroavaisuudella Leen lennoista. Portitkin olivat vierekkäin. Huomaa, että Meksiko on kanadalaisten suosima matkakohde. 

 

Kotimatkalla, heti kun kone lähti liikkeelle, alkoi ihan out of nowhere vatsaani koskemaan ja tuli todella paha olo. Nousun jälkeen meninkin sitten vessaan toteamaan saaneeni ruokamyrkytyksen tai vatsataudin. Kirjaimellisesti kaikki tuli ulos (lue: istuin pöntöllä, samalla oksentaen käsienpesualtaaseen), eikä loppua näkynyt. Tästä alkoi vessaan juoksemisrumba, josta teatreellisten jonojen ohittamisieni jälkeen, päätin jäädä vessaan koko viiden tunnin matkan ajaksi. Oli turha mennä hetkeksi istumaan omalle paikalle häpeämään itseänsä. Haisin hirveälle! Oksennusta tuli tulvana ja sitä lensi joka paikkaan -niin hiuksiin kuin naamallekin. Niinä hetkinä kuin pystyin, keräsin voimia vessan likaisella lattialla ja haaveilin vesilasista. Kurkku oli niin kuiva, että nielaiseminenkin tuntui kuolemalta.

Ne kerrat kun jouduin pakosta poistumaan vessasta omalle paikalleni (turbulenssi ja laskeutuminen), tuntuivat elämäni pisimmiltä. Pidättelin molempia hätiä, samalla kun viereinen pappa taputteli selkään ja hänen vaimonsa piteli omaa sämpyläpussiansa valmiina jos oksennus tulee. Kanssamatkustajat auttoivat myös laukkuni kanssa ja laittoivat minut ensimmäiseksi poistumaan koneesta. Missä henkilökunta?! 

 

Kun lopulta kävelin viimeisillä voimillani passitarkastukseen, tuli viereeni komea nuori herra kyselemään olinkohan se tyttö, joka oli ollut koko matkan kipeänä? 

 

Jep minähän se.

(En ihmettele yhtään, että keneltäkään koneessa olevalta jäi huomaamatta, mikä oli kyseessä.)

 

 

Vessatarinan jälkeen, olen kyllä kertonut matkastani muutakin. Niille, jotka tämän jälkeen ovat enää kyselleet mitään;

 

  • Vietiin vastasyntyneitä kilpikonnia käsissämme mereen. Meidän viereiseen rantaravintolaan on tehty kilpikonnien munille oma paikka, josta kaivetaan juuri kuoriutuneet kilpikonnat ja kuljetetaan mereen. Tämä järjestely on tehty sitä varten, etteivät kilpikonnat eksy matkallansa (rakennusten valot harhauttavat kilpikonnat reitiltänsä, jonka jälkeen linnut ehtivät napata heidät kynsiinsä). 
  • Rannalla kirjan lukeminen oli ihanaa!
  • Snorklausmatkalla nähtiin delfiinejä. Veneessä oli myös kova meno! Henkilökunta tarjosi drinkkejä, minkä kerkesi. Niin, ettei edellistä ollut ehtinyt edes juoda loppuun. Mummot villiintyivät tanssimaan.
  • Meksikolaisten yleinen rentous oli virkistävää. Mietittiin, ettei Kanadassa tällainen snorklausretki tulisi kuulonkaan. Eikä myöskään se, että laskuvarjohyppääjät lentelivät joka päivä meidän asunnon eteen olevalle rannalle. Välillä ne meinasivat törmätä rantatuoleihin tai rannalla pyyhkeillänsä makaaviin ihmisiin, mutta se ei näyttänyt haittaavan ketään. Tätä oli hauska seurata!
  • Meidän uima-altaalla taas oli joka aamuinen mummojen juoruklubi. Kerran eksyin mukaan juttelemaan. Siellä puhuttiin seksistä.
  • Viini oli halpaa ja meidän asunnon omistaja (ihana lady) raahasi sitä aina pullokaupalla jääkaappiin. ”Viini on kuin vettä”, totesi aina samalla.
  • Krokotiilit asustelivat lähiseudulla. En nähnyt niitä, mutta pelkäsin törmääväni niihin joka kerta kun menin mereen.
  • Matkamme perimmäinen tarkoitus oli kulkukoirien pelastaminen. Tällä hetkellä kulkukoirien tilanne on niin hyvä, ettei löytynyt kuin yksi pelastettava koira. Tämä onnellinen pääsi Leen vanhempien auttamana Kanadaan hyvään kotiin.

 

 

Onnistuin kadottamaan melkein kaikki kuvani (ne parhaimmat tietty), mutta tässä pieni perhevideo matkalta. 

 

 

Hyvää uutta vuotta kaikille,

 

Love Oona

 

 

 

LIVING ABROAD

KANADALAISTA ASUMISTA – ASUNNON OSTO

 

Kuvat: Asuntoilmoituksia kohteista, joita olemme menossa katsomaan. (www.searchcalgarylistings.ca)

 

 

Pankkiaika lainaneuvotteluun varattu! Rahansiirto Suomesta Kanadaan käynnissä! Kuuteen eri taloon sovittu näytöt! Olemme lähempänä muuttoa kuin koskaan! Enkä voisi olla onnellisempi. Pääsenkö oikeasti kohta pois tästä poikamiesboksista? Voin vaan sanoa, ikävä ei tule takaisin!

 

Ostomielessä asunnon etsiminen menee täällä vähän eri tavalla kuin Suomessa. Myös asunnon etsijä tarvitsee välittäjän. Näin ollen myytävää asuntoa esittelee yhden sijaan moni eri välittäjä. Kun päädymme ostamaan asunnon, maksaa myyjä, eli asunnon omistaja välittäjällemme palkkion. Asunnon etsiminen on ollut myös todella helppoa! Välittäjämme lähettää meille päivittäin sähköpostilla uusia asuntoja pyytämältämme alueilta ja hintaluokasta. Kun haluamme mennä jotain niistä katsomaan, hoitaa välittäjämme näytöt ajalle, jolloin meille sopii. Ensi viikon keskiviikoksi olenkin jo listannut hänelle asunnot, joita haluamme mennä silloin katsomaan. Voin vielä meilata hänelle lisää kohteita samalle päivälle, jos kiinnostavia ehtii tulla ennen sovittua aikaamme. Tällä hetkellä olemme menossa katsomaan viittä eri omakotitaloa ja yhtä paritaloa. Olen nyt aivan varma, että joku näistä muumitaloista on kohta meidän! (Kaikki talot näyttävät mielestäni täällä ihan muumitaloilta).

Asuntoilmoituksia ja muutamaa jo näkemäämme asuntoja katselleena olen alkanut ihastumaan näiden amerikkalaistyylisiin ratkaisuihin! Pidän siitä, että jokaisessa makuuhuoneessa on oma kylppäri. Yhtä suurta oleskelutilaa oleva basement (tv:n katseluhuone) on myös hauska. Olohuoneessa takka on taas ihan vakio ja vessoja ei ole ikinä liian vähän! Miinuspuolina olen taas huomannut eteisen puuttumisen kokonaan. Kaikissa marssitaan vaan suoraan ulko-ovesta olohuoneeseen. Kokolattiamatot ovat taas onneksi kadonneet olohuoneista, mutta ne ovat vieläkin suosiossa portaita pitkin yläkerran makuuhuoneisiin. Talot ovat kuitenkin ulkoa kuin sisältäkin jotenkin söpön kotoisia.

Vielä asuntojen hinnoista Calgaryssa. Kuvissa näkyvien kolmikerroksien omakotitalojen hinnat (suhtkoht lähellä downtownia) on samaa luokkaa, mitä myymäni pieni kaksioni maksoi Punavuoressa. Olen taivaassa!

Ps. Näen jo sieluni silmin itseni juomassa aamukahvia omalla terassilla. Butters ja Eddie (koira&kissa) leikkivät pihalla. En voi myöskään unohtaa kotiaskareiden helppoutta; pyykkejä, joita voi pestä omassa pyykinpesukoneessa (ei 11 kerrosta alempana). Tiskikonettakaan ei tarvitse vierittää tiskialtaan eteen tukkimaan veden käytön. Tai vessaan/suihkuun olevaa tungosta, niitä kun löytyy lemmikeistä lähtien jokaiselle oma. Viimeisin, mutta yhtä odotettu -tilaa! Nykyisen asuntomme kaikki huonekalut ja Zachin roinat löytävät sopivan paikkansa alakerrasta tai pihan varastosta. Tv:tä joka on aina liian kovalla, ei tarvitse kuunnella jos ei halua. (Senkin voi sijoittaa peleineen sinne kellariin). Vierashuoneisiin on taas kaikki tervetulleita. Vink vink suomiystävät!

 

Olenko vähän liian innoissani -olen! En ole koskaan asunut omakotitalossa.

 

Love Oona

CANADA

ERÄMIEHET

 

Calgaryssa taas savuaa (lue: Hengenahdistus – savuinen Calgary), joten palataan hetkeksi Tumbler Ridgen raikkaaseen luonnonhelmaan. Reilun viikon reissullamme patikoimme joka päivä milloin missäkin; joilla, vuorilla, dinosaurusten luiden löytöpaikalla ja lukuisilla vesiputouksilla. Mikäs siinä kun Zachin vanhempien takapihaltakin lähti jo luontopolku ylös kukkulalle, jossa tuntui kuin olisi ollut yksin täällä maapallolla. Silmänkantamattomiin metsää ja vuoria, joiden välissä joki vain virtasi. Taloja tai ihmisiä oli turha edes silmillänsä etsiä -niitä ei ollut. Mikä rauha!

Kuvia tuli otettua niin paljon, että en edes tiedä mistä aloittaa. Jatketaan veneretkemme Kinuseo vesiputoukselle jälkeisestä päivästä, jolloin tuli vietettyä metsässä koko päivä. Reissumme pisin vaelluksemme kolmelle eri Zachin nuoruuden hengauspaikalle.

 

Erämiehet valmiina päivän koitokseen, karhuspray ja hyttysmyrkky kätevästi käden ulottuvilla.

 

 

 

Ensimmäinen etappi – Mini Falls. Paikka, jossa Zach kavereineen vietti paljon aikaa nuoruudessaan uiden ja juoden kaljaa.

 

 

 

Matka jatkuu jokea eteenpäin. Vihreät Reebokin lenkkarini saivat tylyn tuomion. Pitäisi olla rumat kengät tai jokikengät, sillä kävely tultaisiin suorittamaan vedessä. Niin me sitten muutaman tunnin ajan kahlattiinkin vesi polviin asti, lenkkarit ja sukat läpimärkinä. Kivien päällä pystyi välillä pomppimaan, tosin ne olivat niin liukkaita, että pelkäsin kuollakseni pyllähtämistä kamerani kanssa jorpakkoon.

 

 

 

Toinen etappi. Dinosaurusten luiden löytöpaikalta löytyi kolme aitoa dinosauruksen jalanjälkeä. Vau!! Tässä yksi niistä.

 

 

 

Kivellä kauhuelokuvien tyttö valkoisessa yöpaidassaan. Olen katsonut liikaa kauhuelokuvia.

 

 

 

Viimeinen etappi: hiekkaranta.

 

 

Love Oona

CANADA

TIEN PÄÄLLÄ

 

Terveisiä helteisestä Calgarysta. Kuumuudesta huolimatta ihmiset liikkuvat ulkona cowboy-bootseissa ja hatuissansa, sillä täällä vietetään juuri reilun viikon kestävää rodeo festivaalia, Stampedetä. Zachin kavereita on tullut niin pikku kylästä Tumbler Ridgestä, kuin myös ihan Australiasta asti katsomaan kaupungin meininkiä. Stampede hulinat alkoivat muutama päivä sitten, juuri samanaikaisesti kun saavuimme meidän mini reissultamme Kelownasta.

British Columbian Kelowna oli yhtä kaunis kuin ennenkin. Paljon järviä, rantoja, kukkuloita ja viinitarhoja. Ajomatka Calgarysta Kelownaan ei ole myöskään yhtään hullumpi. Kameraa ei voinut irrottaa ollenkaan otteesta, sillä postikorttimaisemat vuorineen jatkuvat koko seitsemän tunnin ajomatkan ajan. Kuvaustani häiritsi vain tuulilasi ja siinä oleva linnunkakka, jonka unohdimme aina pysähtyessämme pyyhkiä. Välillä istuin polvillani, välillä avaten viereistä ikkunaani, yrittäen saada auton vauhdissa tallennettua sitä kaikkea mitä ympärillämme näimme.

Kuvia tuli siis napsittua sieltä täältä tien päältä, linnunkakkaisen ikkunan takaa. Takaisin tullessamme seuranamme oli myös Zachin koira Butters, jonka saimme vuoden jälkeen Zachin exältä takaisin. Voi sitä autuutta kun Zach ja Butters kohtasivat Kelownassa pitkän ajan jälkeen. Riemusta ei meinannut tulla loppua.

 

Vuoret lähestyvät. Kuinka eriltä ne näyttävätkään kesäisin.

 

Välietappi. Kaikkia koiria pitää mennä aina moikkaamaan.

 

Lumivyöry silta. Tässä vaiheessa oltiin jo aika korkealla. Takaisin tullessa jäimme myös jonnekin näihin kohtiin jumiin onnettomuuden takia. Liikenne pysähtyi tunniksi kokonaan. Ihmiset poistuivat autoistansa ulos pissalle tai kävelemään. Mittari näytti +35 ja oli sitten miten päin tahansa, oli kuuma. Toinen tunti meni madellessa hitaasti eteenpäin, ennen kuin pääsimme onnettomuuden kohdalle, jossa näky oli karu. Kokonainen rekka oli palanut niin, että kontista oli jäljellä vain reunat.

 

Halkaistu kivi.

 

Koiran uintipysähdys Golden kaupungissa.

 

 

Three Sisters -nimiset vuoret, joille vielä jokaiselle löytyy oma nimi: Big Sister (Faith)Middle Sister (Charity) and Little Sister (Hope).

 

Toinen uintipysähdys.

 

Uintipaikkamme viereinen mökki.

 

Ja matka jatkuu.

 

Ensi Suomi vieraat pitää viedä Kelownaan jo ihan automatkan takia. Kuviin ei saa sitä fiilistä mitä matkalla näkee. Itse haukon aina mahtipontisten vuorien vieressä henkeä! Tämä voi kyllä johtua siitä, että en ole paljoa vuoria nähnyt ennen Kanadaan tuloani. Nyt rakastan niitä!

Seuraavassa postauksessani palaan itse Kelownaan, jossa kirjoittelinkin muistivihkooni huomioitani kyseisestä kesäkaupungista. Siellä ollessa tuntuu, kuin olisi jossain ulkomailla.

 

Love Oona

CANADA

DINOSAURUSPUISTO

Yksi näkemisen arvoinen paikka on Albertan Drumhellerissä sijaitseva Royal Tyrrell -dinosaurus museo. Mielenkiintoiseksi paikan tekee myös sen huomiota herättävä ympäristö. Museota lähestyessä pitää ihan hieraista silmiä, kun kaupunkimaisema vaihtuu lennossa aavikkomaisiin tunnelmiin.

Laajemmin samankaltaista ympäristöä löytyy myös Dinosaur Provincial Parkista (2 tunnin ajomatkan päässä museosta), joka tunnetaan yhtenä maailman parhaista dinosaurusten fossiililöydöspaikkana. Puistosta on löydetty 39 dinosauruslajin jäänteitä ja yli 500 näytettä on esillä museoissa ympäri maailman. Itse en ole vielä siellä käynyt, mutta juuri googletettuani tietoa ja kuvia kyseisestä paikasta, se meni heti to do -listani kärkeen. Zachkin innostui asiasta jopa niin paljon, että suunnittelee täällä jo päiväretken sijaa telttayötä sinne.

Royal Tyrrell museossa oli lukuisia luulöydöksiä näyttävästi esillä. Paikanpäällä on myös tutkijoiden työskentelyhuone, jossa he työpöydillänsä kaivertavat valtavista kivistä esiin dinosauruksien jäänteitä.

Päivän kruunasi kävely lähiympäristössä. Vaikka äidin kanssa pelättiin käärmeitä, niin oli silti pakko poiketa kävelyreiteiltä myös kukkuloiden päälle pällistelemään.

Päivän päätteeksi katsoimme kotona elokuvan Jurassic World.

Viimeisen kuvan dinosaurus taas majailee Drumhellerin keskustassa. Ajaessasi museoon et voi välttyä näkemästä tätä maailman suurimmaksi dinosaurukseksi luokiteltua jättiläistä. Kotiin päästyäni piti myös lukea Big Dinosta faktoja; naispuolinen, pituus 25 metriä, paino 65 tonnia. Big Dino on 4,5 kertaa suurempi kuin todellinen T-Rex. 106 rappusen jälkeen pääset dinosauruksen suuhun, johon mahtuu 12 ihmistä kerralla. Big Dinon rakentaminen maksoi 1,065,000.00$.

 

Love Oona