Browsing Tag

matkat

LIVING ABROAD,TRAVEL

RAJANYLITYS KANADASTA USA:HAN

 

MINILOMA JENKKIEN PUOLELLA

 

 

Lähdin extempore ystäväni mukaan pitkän viikonlopun viettoon Washingtoniin. Rajan ylityksestä ja määränpäästämme Liberty Lakesta, olin kuullut hänen suostuttelu puheessansa seuraavaa.

”Kun ajamme rajan yli (Kanada-Usa), kaikki tuntuu samalta, mutta kuitenkin niin eriltä. Toisella puolella on lämpimämpää ja halvempaa. Paikka johon olemme menossa, on sellainen ”rich housewife” mesta, mutta pariskunta jonka luona yövymme on ihanan hulluja ja todella vieraanvaraisia -plus heillä on oma ranta ja orginal Batman auto. He osaavat nauttia elämästä.”

 

-Ok, I`m in!

 

 

Rajanylitys myös kiinnosti. En ole koskaan ylittänyt mitään rajaa teitse, enkä ole myöskään vielä matkustanut Kanadan pysyvällä oleskelulupa -kortillani. Sen olemassa olo tekee olon huomattavasti rauhallisemmaksi. Takaisin tullessa ei siis pitäisi olla enää pitkiä kuulusteluita, passileimoja ja päivämääriä koska pitää poistua maasta.

 

Matka Calgarysta Usa:n rajalle kesti n. 5 tuntia. Ohitimme kylän nimeltä Fernie, jossa kävin viime talvena ensikertaa laskettelemassa. Maisemat olivat matkalla upeita. Rajaa lähestyttäessä ne muuttuivat vähän karummaksi. Ainakin rajan läheisellä yksinäisellä huoltoasemalla, jossa kävimme pissalla. Siellä myytiin tiskillä puukkoja ja takapihalla oli creepy camping area, mihin en jäisi heti yöpymään.

Tax free kaupat olivat rajan molemmin puolin. Yksinäiset mökit keskellä ei mitään, josta hohtivat loisteputkivalot.

 

Vastaamme ajoi auto, joka oli juuri tullut Usa:n puolelta. Kuvasivat innostuneesti maisemia auton ikkunasta. -”Hei me ollaan Kanadassa”! Itse tein samoin, kun päästiin Usa:n puolelle.

 

Rajalla oli hiljaista ja meitä ennen oli vain yksi auto. Ystäväni ja minut kutsuttiin sisälle ottamaan sormenjäljet ja valokuvat, koska emme olleet Kanadan kansalaisia. Virkailijat olivat rentoja. Kysyttiin mikä on matkan tarkoitus ja mihin olemme menossa. That´s all.

 

 

 

 

 

Huomattiin olevamme USA:n puolella, kun pysähdyttiin ensimmäiselle huoltoasemalle. Hei täällä myydään viiniä, Marlboroa ja erilaisia karkkeja!  Korttikoneet on myös outoa. 

 

Liberty Lake oli kaunis järvineen, hienoinen taloineen ja golf kenttineen. En yleensä suunnittele paljon lomia, enkä tehnyt sitä tälläkään kertaa. Ehdittiin kuitenkin käydä ajelemassa Batman autolla, ostamassa kukkia torilta, drinksuilla terassilla, veneilemässä ja uimassa -mutta ehkä kuitenkin eniten vietimme aikaa vain isäntäparin rantatuoleilla, josta siirryimme aina illan hämärtäessä terassin nuotion ääreen.

 

 

 

 

Isäntäpari oli sydäntä pakahduttavan vieraanvaraisia. Ikäerosta huolimatta olimme kaikki kuin yhtä suurta perhettä.  Täytyy vielä mainita isännän tekemät bagelit sulatejuustolla & pekonilla, uuniperunat ja mureimmat ribsit, joita olen koskaan syönyt. Food heaven!

 

Lähtiessämme kertoivat kuinka voin tulla koska tahansa takaisin, jos haluan hetken päästä irti elämästä ja rentoutua. Pidän tämän ehdottomasti mielessäni.

 

Takaisin tullessa rajan ylitys meni vieläkin nopeammin. Tällä kertaa ei tarvinnut nousta edes autosta.

 

 

 

 

Minilomalta jäi kuvia käteen vain muutama ja nekin täysin ei kiinnostavista asioita. Keskityin niin intensiivisesti kaikkeen muuhun, kuten aurinkorasvan levittämiseen, drinkkilasin täyttämiseen ja ampiaisten hätistelemiseen. (Niitä oli kaikkialle. Yksi istahti aamiaissämpylälleni, juuri kuin olin puraisemassa siitä haukkua. Sämpylä lensi kaaressa rantahiekkaan.) Rannalta oli myös kiva tiirailla naapureitten taidonnäytteitä seisoma vesiskoottereilla. Kaikilta löytyi sellainen ja jokainen huristi niillä menemään pitkin järveä.

 

Ensi kerralla muistan kuvata oleellisen, niin kuin tältä reissulta se olisi ollut Batman auto.

 

 

Love Oona

CANADA,TRAVEL

TUNNELMIA VANCOUVERISTA

Meidän tyttöjen kahden yön passinhakureissu Vancouverissa meni aivan liian nopeasti! Palataan kuitenkin hetkeksi vielä tämän kauniin kaupungin tunnelmiin, jossa ehdimme kuitenkin syödä hyvin, juoda liikaa viiniä, kävellä jalkamme puhki, etsiä taksia, sekä nähdä puiston, että sataman. Hakemamme passi saatiin myös onnistuneesti tilattua Suomen suurlähetystöstä Calgaryyn.

Tässä siis ensikertalaisen lyhyen ajan huomioita Vancouverista;

* Kanadan sisällä lentäminen kävi ihanan helposti. Ei ainaisia passintarkastus kuulusteluja, vaan suoraan turvatarkastuksesta koneeseen ja ulos.

* Menolentomme vuorten yli Kelownan kautta, sai meidät kaikki liimautumaan nenä kiinni lentokoneen ikkunaan.

* Hotels.comin salaisista hinnoista löydetty asunto keskellä keskustaa osoittautui loistovalinnaksi. Kaikki mihin suuntasimme olivat melkeinpä kävelymatkan päässä. Starbucks ja viinikauppa ovemme edessä olivat myös kovin kätevät. Tämän valoisan ja ison asunnon sai samalla hinnalla kuin viereisistä halpaketjuhotelleista yhden pimeän huoneen.

* Vancouverin kaduilla tallustaessa oltiin jo ihan suurkaupungin tunnelmissa. Välillä meille tuli ympärillä olevista asioista viboja New Yorkista ja välillä kadut näyttivät samoilta kuin olisi tallannut San Franciscossa.

* Laitapuolen kulkioita näkyi katukuvassa enemmän kuin Calgaryssa. Jotkut heistä nukkuivat kaduilla.

* Uberiä ei ollut (kuulema tulee vuoden lopulla) ja taksia yritettiin saada kaduilta ihan turhaan. Ne sattuivat olemaan aina viittoilessamme yksisuuntaistan katujen kaukaisimmilla kaistoilla. Kävelyä tuli sitten harrastettua paljon.

* Yöelämä -sitä samaa mitä Calgaryssakin.

* Seuraavan aamun kirpeä ilma piristi kummasti Stanley Parkissa. Mietimme kuinka tässä keskustan valtavassa puistossa olisikin mukava lenkkeillä. Rahtilaivasatama ja pilvet vain vähän häiritsivät meidän merimaisemaa. Ihanaa oli kuitenkin olla meren äärellä ja kuunnella laineiden liplatusta. Voi kuinka on ollut merta ikävä!

* Valtavat puut tekivät myös vaikutuksen. Kotona tosin huomasin kuinka huono matkakuvaaja olenkaan. Muistikortilla vain kuvia puusta, jonka koloon olimme kaikki vuoron perään ängenneet.

* Puiston jälkeen Suomen suurlähetystössä totesimme, että passi maksaa 200 cad ja mukana olisi pitänyt olla käteistä sekä tietynlainen kirjekuori. Jarnan jäädessä ottamaan valokuvia ja sormenjälkiä, kävimme Saaran kanssa metsästämässä puuttuvia asioita. Suomen passiasioita hoiti siellä yksi vapaahtoinen työntekijä, joka otti kuulema kaikki tarvittavat tarvikkeet esiin matkalaukusta.

* Keskustan kalaravintolassa oli pariisilainen tunnelma ja kala-annoksemme freessejä kuin juuri merestä poimittuja.

* Iltapäivästä kun alkoi sataa, ottivat kaikki vastaantulijat tottuneesti kassista sateenvarjonsa esille. Vancouverissa sataa kuulema aina.

* Kaikki lempivaateliikkeeni olivat nätisti rivissä isolla kävelykadulla. Muutamassa liikkeessä vain vähän piipahtaneena huomasin palvelun olevan yhtä iloista kuin Calgaryssakin. Kaikkialla toivotettiin meidät myös tervetulleeksi Vancouveriin.

* Viimeisenä päivänämme ilma oli lämmin ja kaunis. Tuttavamme vinkistä lähdimme Granville Islandiin, joka osoittautui tunnelmalliseksi satamaksi pienineen putiikkeineen, ruokamarketteineen ja ravintoloineen. Satamaravintolassa syötiin ehkä maailman parasta kalaa ja juotiin paikallisia viinejä. Tästä oli sitten mukava lähteä iloisissa tunnelmissa kohti kotia. Vancouver, toivottavasti näemme vielä joskus!

 

Love Oona