Browsing Tag

life stories

PERSONAL

VUOSI 2016 2/2

Jatketaan vielä vähän sitä minun seesteistä vuottani 2016;

HEINÄKUU:

kotiHeinäkuussa stressasin asuntoni myymistä ja koin suurta luopumisen tuskaa asian suhteen. Ennen Kanadaan paluutani löysin onneksi ystäväni suosituksella hyvän välittäjän, joka sai vähän helpotettua sen hetkistä olotilaani. Hän sai nimittäin myytyä asuntoni alle viikossa ja yli pyyntihinnan! Siksi haluankin lämpimästi suositella Kotivarmaa/Katriina Oleniusta, joka omistautuu kotisi myymiseen täydellä sydämellä! Löysimme jotenkin heti yhteisen sävelen. Kiitos siis Katriinalle, jonka ansiosta asuntoni myyminen meni paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella!

Zach, missä se meidän uusia ja parempia muistoja tuova uusi asuntomme viipyy?

 

ELOKUU:

SORSAT games road trip zach kelowna beautiful view kelowna golf amazingKanadassa odotti yllätyksenä videopelivitriini keskellä olohuonetta ja pokemon pelaajat. Miksi niitä pokemoita piti löytyä juuri viereisestä puistostamme, jossa sai ennen niin rauhassa ruokkia sorsia? Elokuun kohokohtana oli kuitenkin Kelowna reissumme. Siellä meitä odotti paahtava kuumuus ja kauniit maisemat. Ajomatka Calgarysta Kelownaan on myös koko matkan kestävineen vuoristomaisemineen aivan upea.

 

SYYSKUU:

töissä BALETTISyyskuussa tutustuin Zachin työpaikkaan, mm; pällistelemällä vesialtaita, mistä Calgaryn juomavedet tulevat. Aloitin myös aikuisbaletin, jota jatkan taas uutena kautena tänä vuonna. Baletti postaus on kehitteillä.

 

LOKAKUU:

sisko-calgary tower Lake Louise view halloween halloween asutpilvenpiirtäjässäHalloween kuukausi, jolloin katsotaan niin paljon kauhuelokuvia, että olen saanut jo niistä ikuiset draumat. Mm. yksin ollessani en ole vieläkään pystynyt mennä nukkumaan ilman jonkinnäköistä valoa päällä, sillä elokuvan ”Lights out” karmiva tyttö voi tulla silloin kun valot sammutetaan!

Sisko oli myös täällä melkein koko lokakuun ajan, joten tekemistä keksittiin enemmän kuin yleensä.

 

MARRASKUU:

marraskuun kuuma-aalto kanadalaisen stylen mukaanMarraskuussa patikoitiin rintsikoissa ja laitettiin joulukoristeet esille.

 

JOULUKUU:

KIRJEET SUOMEEN TUMBLER RIDGE WINTER TUMBLER RIDGE KESKUSTA JOULUPUSERO KANADALAINEN JOULUDINNERI KANADALAISET KODIT JOULUNA ROMEO DOGVietimme joulun minulle kolmatta kertaa Zachin vanhemmilla Tumbler Ridgessä. Suomen jouluperinteet ovat alkaneet tuntua yhä vain kaukaisemmalta muistolta. Syynä siihen ovat ainakin nämä;

  • Joulukorttejen lähettäminen täältä Suomeen maksoi 65 cad. What?
  • Kanadassa välimatkat ovat suuria, joten perheiden kokoontuminen voi tietää pitkiä matkustuksiakin. -Kuljetaan joko lentäen tai autolla. Moni Tumbler Ridgeen tulijoista joutui kuitenkin turvautumaan ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska tiet olivat olleet kuulema niin huonossa kunnossa.
  • Kanadassa joulu ei ole niin perhekeskeinen kuin Suomessa. Oikeastaan ystävät kuuluvat oleellisena osana kanadalaiseen jouluun. -Pitkistä välimatkoista johtuen, joulu on ainakin Zachille aina se ainoa aika milloin näkee suurimman osan vanhoista ystävistä. Viikko Tumbler Ridgessä meni siis taas asunnolta asunnolle kulkemisessa ja ystävien tapaamisessa.
  • Zachin joulukoristeet eivät näyttänetkään enää niin mahtipontisilta kun vieraili muiden kotona.
  • Tärkein päivä on kuitenkin se 25.12, eli joulupäivä. Silloin avataan lahjat aamulla pyjamissa, aloittaen aina joulusukista. (Joulusukkiin yleensä laitetaan kaikkea tarpeellista kuten hammasharja, saippuaa yms). Iltapäivällä syödään perheen kesken joulupäivällinen, johon kuuluu mm; kalkkunaa, perunaa, vihanneksia, kastikkeita ja karpalohilloa. Illallisen jälkeen onkin sitten yleensä jollain naapurustossa bileet, johon tulee koko kylä.

Kiitos Zachin vanhemmille, jotka jaksavat aina järjestää niin mukavan joulun.

Uuden vuoden vietimmekin sitten ihan vaan kotona keräten voimia.

 

Love Oona

PERSONAL

VUOSI 2016 1/2

vuoristomaisema smile

Kolmas vuoteni vaihtui juuri Kanadassa. Tosin tuntuu kuin olisin tullut tänne vasta eilen. Vuodet vaan menevät yllättävän nopeasti ohitse, vaikka omassa elämässä ei mitään ihmeitä tapahdu. Vuosi 2016 oli kuitenkin kohdallani ihanan seesteinen. Olen osannut olla luottavaisin mielin tulevaisuuteni suhteen, vaikka välillä se turhuuden tunne on tullutkin (kun on ollut vain kotona). Toisaalta koen, että sitä olen juuri kaivannut. Omaa aikaa ja asioiden läpikäyntiä. Turha poikkoilu ja ahdistus ovat tällä hetkellä aivan eri levelillä kuin Suomesta lähtiessäni. Ehkä tämä kaikki oli vain tarkoitettu menevän juuri näin. -Viisumin saaminen kestää, eikä töitä olisi voinut tehdä vaikka olisi halunnut. Sisäistä rauhaakin piti siis vain hakea toiselta puolelta maapalloa. Mutta mikäs siinä, toivottavasti vältytään kaikelta draamalta ja pahalta mieleltä myös vuonna 2017. Nautitaan elämästä niin hyvin kuin vain voidaan.

Näiden lisäksi tälle vuodelle toivon yhtä seesteistä parisuhdearkea kuin tälläkin hetkellä, ulkomaanmatkaa (Bali olisi ihana näyttää Zachille -joka ei muuten poistuisi ikinä apinametsästä) ja mieluista työtä.

Kiitos blogi harrastukselleni (otan kuvia) ja Iphotolle josta näen koko vuoden tapahtumat. Kätevää, enhän niitä muuten edes muistaisi.

TAMMIKUU:

pimeä tie hyvää matkaacall mesweet vuoristomaisema

Tammikuussa podin vähän kaamosmasennusta, mutta onneksi Banffi reissu piristi. Aurinko porotti tammikuiselta taivaalta niin, että tuli jo kuuma. Saatiin hyviä otoksia Banffin maisemista kuin karkkikaupastakin. Loppujen lopuksi meillä oli jo niin hauskaa, että päiväreissu muuttui extempore yöreissuksi. Banffi on siitä vaarallinen paikka, että siellä aina viini maistuu ja kotia meno viivästyy.

 

HELMIKUU:

YOU ARE MY HERO KISSAN OPETTAMINEN WC-PÖNTÖLLE

Helmikuussa Zach täytti vuosia ja kävin hakemassa juhlan kunniaksi Dairy Queenistä jäätelökakun. Helmikuussa Zachin vanhemmat ajoivat myös tänne asti kyläilemään ja toivat mukanansa meille uudet sohvat. Sain siis silloin heitettyä Zachin kulahtaneimman sohvan mitä olen ikinä nähnyt roskiin. Helmikuussa sain myös päähänpiston alkaa opettamaan Eddietä pöntölle. Se olikin vähän pidempi projekti mitä olin kuvitellut. Opetus tyssäsi kakkosvaiheen oranssiin renkaaseen, johon vain pienemmät hädät suostuttiin tehdä. Jaksoin yllättävän kauan siivota Eddien kakkoja kylpyammeesta, ennen kuin oli vaan pakko myöntää tappio ja laittaa vanha kissanhiekkaboxi takaisin.

 

MAALISKUU:

KUKKULAN KUNINGASsyö keksiyoga

Maaliskuulta ei löytynyt paljoakaan kuvia, joten en muista mitä silloin tapahtui. Taisin olla vain kotosalla ja joogailla.

 

HUHTIKUU:

kalja calgaryn rantaelämää HULLUT huhtikuu so sporty vappu

Oi kuuma huhtikuu! Toivottavasti tänäkin vuonna olisi samaan aikaan yhtä hyvät säät, sillä äitini tulee tänne ensimmäistä kertaa huhtikuun alussa! Kuumista ilmoista johtuen vietettiinkin sitten paljon aikaa läheisellä joella. Nautittiin elämästä ja bissestä. Vastapainoksi yritin myös sporttailla.

 

TOUKOKUU:

road trip Lake Louise Lake Louise downtown Jarnan synttärit calgaryToukukuussa Jarna muutti Okotoksista Downtowniin. Ystävämme Saara tuli myös Suomesta tänne lomailemaan. Hän muuten palasi myöhemmin takaisin ja asuu nyt myös täällä Calgaryssa. Me ja kaikki muutkin ovat ihmetelleet, miten ihmeessä kolme suomalaista tyttöä, jotka ovat tunteneet toisensa ekasta luokasta lähtien -päätyvät kaikista maailman vaihtoehdoista asumaan yhdessä Calgaryyn. En voisi olla kyllä onnellisempi tästä asiasta.

Toukokuussa sain myös ikuisuudelta kestävän viisumiprojektini päätökseen ja paperit käsittelyyn. Se oli ehkä maailman hienoin hetki! Enää ei tarvitse kuin odotella. Maasta ei tarvitse enää poistua.

 

KESÄKUU:

reykjavik Tallina hallifinland-tripserkkuMäntän taidettasuomen kesäzach-suomessa

Kesäkuussa myöhästyin jatkolennoltani ja seikkailin Reykjavikissa tuntemattomien kanssa.

Vuoden kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti se, kun Zach tuli ensimmäistä kertaa kanssani Suomeen. Reissu jätti Zachiin nimittäin lähtemättömän vaikutuksen! Kesäkuu menikin sitten aivan liian nopeasti ihmetellessä niin Tallinnaa, Hallia, kuin Helsinkiäkin. Zachin Suomi kokemuksista kirjoitin postauksen: Suomi kanadalaisen silmin.

Ps. Suomesta piti lähettää myös ystävälle todistusaineistokuvia mm. meidän karkkivalikoimasta, vielä jäljellä olevista videovuokraamoista ja torilta löydetystä River Phoenix kalenterista.

 

..Loppuvuoden tapahtumat tulossa pian…

 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

 

Love Oona

PERSONAL

STEINER-KOULUN OPIT OSA 2

Pellolla

Maasta versonnut on vilja tämä, armaan aurinkoisen kypsyttämä. Rakas aurinko ja rakas maa teitä emme tahdo unhoittaa.

 

Kun ensimmäisessä osiossa käsittelin Steinerkoulun vähän erikoisempia kursseja, niin tässä postauksessa pääsette mukaani Steinerin erilaisille opintomatkoille -ja leireille! Nämä olivat tosin koulun ihan parasta antia, ja jättivätkin paljon hyviä muistoja taaksensa. Vaikka puitteet olivatkin välillä mitä olivat ja jalat menivät rakkuloille kokonaisten päivien vaelluksista -riitti meillä hyvän luokkahengemme voimalla, aina energiaa löytää myös keinot pitää hauskaa!

Huomio: Steiner-koulussa luokka pysyy samana ihan ala-asteen ensimmäisestä luokasta, siihen lukion viimeisempään vuoteen (13.luokka). Muutamia uusia lukiolaisia lukuunottamatta, samojen naamojen kanssa hengaillaankin sitten yhdessä 13 vuotta.

OPINTOMATKAT:

NORJA:

Kuudennen luokan Norjan matka! Varusteiksi piti ostaa vaelluskengät ja tuulipuku. Matka taittui laivalla ja bussilla Norjaan ja sieltä määränpäähän -keskelle ei mitään. Joka aamu oli herättävä kukon laulun aikaan ja lähdettävä vaeltamaan opettajan perässä luontoon. Vaikka vaellettiin 8 tuntia päivässä, ei muuta asutusta tai ihmisiä näkynyt. -Oli vain meidän luokka ja yksinäinen mökkimme. Matkalla tosin opin kiroilemaan ja pääsin luokan suosittujen tyttöjen joukkoon.

LAPPI:

Ensimmäinen lukiovuosi alkoi Lapin matkalla. Peruskoulusta tulleet uudet oppilaat pääsivätkin heti luokkahenkeemme mukaan Lapin maisemissa. Niin kuin Norjassa, mökkimme sijaitsi taas keskellä ei mitään ja päivät täyttyivät vaelluksista. Näin myöhemmällä iällä Lapin vaelluksia olisi osannut ehkä arvostaakin, mutta silloin päämääränä oli vain -miten karata illalla baariin? Tämän toteutimmekin kerran keskellä yötä, kun löysimme taxin avulla jostain kaukaa pienen lappilaisen kuppilan.

MAATALOUSLEIRI:

11. luokalla oli aika oppia, mistä ruokarunossamme ”maasta versonut on vilja tämä..”oikein kysymys. Kaikki lähetettiin pienissä ryhmissä eri maatiloille ympärin Suomea. Siellä sitten vietettiin kaksi viikkoa tehden töitä ruokapalkalla. -Joko kynittiin maassa sipulipeltoa, myllyttiin myllyssä viljoja, tiskattiin tai kuorittiin perunoita. Jotkut laitattiin metsään hakkamaan puita ja jotkut saivat hoitaa hevosia. Itseltäni tämä tosin jäi kokematta, sillä jollain ihmeen kaupalla sain ystäväni kanssa jonkun tekosyymme läpi ja vältyimme ainoina maatilalla asumiselta. Vietimme sitten vain muutaman tunnin päivässä ehdottamassamme Stadin Luomu -kaupassa, syöden omenoita ja järjestellen niitä koreihin.

ITALIA – ROOMA :

Steiner-koulussa lukion toiseksi viimeinen vuosi huipentuu aina historialliseen opintomatkaan! Meidän luokalle valikoitui matkakohteeksi Rooma. Innostuksemme tulevasta matkasta lopahtikin sitten siihen, kun paikanpäällä huomasimme asuinpaikkamme olevan vanhassa nunnaluostarissa kaukana kaupungista. Päivät kuljettiin opettajan perässä nähtävyyksiltä nähtävyyksiin ja illat olimme nunnaluostarin vankeina. Oikeastaan päällimmäiseksi muistoksi Roomasta onkin sitten jäänyt yölliset karkuretkemme nunnaluostarista kaupungin sykkeseen.

 

Voi niitä kouluaikoja!

Love Oona

 

PERSONAL

MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?

 

pilvinen tie

Eilen sydämeni jätti yhden lyönnin välistä, kun heräsimme rappukäytävässä soivaan palohälytykseen. Tällä kertaa ei ollut paloharjoituksesta kyse, sillä ilma haisi pistävälle kaasulle!? Alhaalla vastassa odottikin kaksi paloautoa ja pyjamahousuiset naapurit (muutamalla kahvikupitkin kädessä). Mutta mitä teki Zach? Jäi himaan, koska jollain on varmasti vain palanut ruuat pohjaan -päätelmänsä kanssa. Onneksi oli oikeassa, sillä kun pääsin takaisin kotiin, oli herra suihkussa! Itse olin juossut paniikissa tuhatta sataa 11. kerroksen rappuset alas, samalla kun olin kironnut pelottavaa kerrostaloamme. Miksi täällä aina sattuu ja tapahtuu?

 

Meillä soi myös haamupuhelin. Vanhan lankapuhelimen pirinää kuulee kun makaa aamuyöstä sängyssä, eikä saa unta. Luulin olevani hullu, ennen kuin Zach kertoi kuulleensa sen myös. Naapureiden puhelimeita en ole muuten kuullut seinien läpi ja kellä soi toistuvasti puhelin epämääräisin aikoihin yöllä? Se jää varmaan arvoitukseksi.

 

Eilen marraskuinen kylmä ilma muuttui lennossa hellepäiväksi. Siniseltä taivaalta porotti aurinko, tuuli tuntui lämpimältä ja asteet nousivat +22. Kävelyllä piti ottaa villapaita pois ja viilennellä varpaita joessa. Kanadan ilmastonvaihtelut jaksavat aina ihmetyttää!

 

Tänään heräsin sitten siihen, että Trumpista oli tullut presidentti.

 

 

 

Love Oona

PERSONAL

STEINER-KOULUN OPIT

Steiner lapsi
Oi Miikkael, taivainen! Suo sinä meille vahvuus ja voima, suo sinä meille vahvuus ja voima, sydämemme sisimpään, sydämemme sii-iiisimpään..

 

ALKUPUHE:

Oi Miikkael! Täällä laulaa Oona, yksi Rudolf Steinerin sata vuotta vanhojen höpinöiden kasvatti. Eli Steinerlapsi. Hieman näihin oppeihin traumatisoitunut, mutta ei se vältämättä haittaa. Opin kuitenkin sadonkorjuujuhlan elementit ja Mikael-legendat, missä ihminen voittaa aina rohkeudellaan pahan. Vielä minäkin! Miikkael-laulu soi ikuisesti päässäni, mutta se antaa voimaa silloin kun sato on korjattu ja talven pimeys on jo melkein käsillä. Eli juuri nyt- mistä muistinkin sen jakaa kaikkien kanssa.

Tietysti opin paljon muutakin juuri tähän päivään hyödyllisiä taitoja. Niin kuin kaikesta, niistäkin valitettavasti löytyi muutama heikko kohta. Koen kuitenkin olevani etuoikeutettu, että sain käydä yhden ylimääräisen vuoden koulua näiden tärkeiden kurssejen äärellä. Varsinkin siinä iässä, kun elin pissismin kulta-aikaa ne juuri jaksoivat kiinnostaa kaikista eniten.

 

KURSSIT:

KIVENHAKKUU:

Kerran viikossa parin tunnin ajan hakattiin kirjaimellisesti kiveä. Kivestä piti tehdä tuhkakuppi. Tämä oli hidasta ja tarkkaa puuhaa. Liian kovaa hakkaamalla käteen sopiva kivi voisi haljeta, joten välineinä käytettiin pieniä talttoja. Jos oikein onnisti sai niillä kiven keskeltä irtoamaan jonkun palasen. Onneksi kurssi oli pitkä. Kun tekniikka oli hallussa sai lähteä veistoluokasta pihallekkin sitä hakkaamaan. Tyttöjengimme kanssa haettiin yleensä kaupasta herkut ja istuttiin jossain kaukana muista hakkaamassa kiviämme. Se oli ihan hauskaa. Viimeisellä tunnilla olin kuitenkin jo niin haltioissani kurssin päättymisestä, että vähän liian kovalla vauhdilla iskin talttaa kiveen ja siitä se sitten halkesikin. Kurssin saldoksi jäi siis epämääräisellä kuopalla varustettu haljennut kivi.

KEHRÄYS:

Koulussa oli rukkihuone! Muistaakseni ensiksi piti karstata villa käsin, jonka jälkeen pääsi vasta tositoimiin kauan odotetulle rukille. Siellä sitten meidän luokan pojatkin kiltisti istui rukilla yrittäen jotain saada kehrätyksi. Eihän siitä nyt tosissaan tullut keltään mitään. Kurssin tuotokseksi jäi käteen pieni sotkuinen villakerä. Onneksi rukkihuoneessa oli peilillä varustettu pieni lankahuone. Koska kehruutunnit alkoivat heti aamusta, oli meillä tytöillä meikit ja kokonaiset vaatekerrat aina mukana. Siellä tunnin alkajaiseksi ehti hyvin ehostautumaan koulupäivään.

IHMISEN PÄÄN MUOVAILU:

Savesta piti muovailla kasvoja myöten ihmisen näköinen ja kokoinen pää! Tässähän pitäisi olla jo kädentaitoja olemassa, että voisi edes haaveilla siitä tulevan muuta kuin jättimäinen pyöreä hymynaama-savimöhkäle. Pääsin kurssin läpi, kun pakotin itkua vääntäen taiteilijaystäväni Jarnan aina muovailemaan päätäni, kun opettajan silmä vältti.

EURYTMIA:

Siellä me tossut ja kaavut päällä tehtiin piirissä käsillä aakkosia pianonsoittajan säestyksellä. Joskus saatiin ottaa kirstuusta kuparikeppi avuksi ja sillä huitoilla ilmaa. Jos opettaja meni oikein hurjalle päälle, niitä alettiin heittelemään toisillemme! Harmikseni missasin kuitenkin sen päivän, kun peruskoulusta tulleet uudet lukiolaiset pääsivät ensimmäiselle Eurytmia tunnillensa. Naurusta ei vain tullut kuulema loppua. Tämän jälkeen puolet näistä uusista lopetti lukion.

 

LOPPUPUHE:

Kuvaava vitsi Steinerkoulusta:

– Meidän Kalle teki minulle tällaisen keväthatun.

– Onpa hieno ja taiteellinen, missä hän sen teki?

– Koulussa, matematiikan tunnilla.

– Matematiikan tunnilla?

– Niin, hän on Steinerkoulussa.

 

Love Oona