Browsing Tag

kulttuurieroja

LIVING ABROAD

KOTI JUURI SELLAISENA KUN SE ON

 

 

 

Siskoni haastoi blogissaan tekemään kotipostausta mentaliteetilla; näyttäkää kuvilla än yy tee nyt miltä näyttää siellä teidän kotona.

Kommenteissa onkin kyselty asuntokuvien perään, joten tämä tuli hyvään saumaan. Ei tarvinnut stressata siivouksestakaan, kun postauksen ideana oli näyttää niitä ei niin siloteltuja kuvia. Yleisesti tosin kotini on aina aika siisti, kun en omista paljoa tavaraa. Tässä siis kaunistelemattomat kuvat pikku asunnostani, jota kutsun näyteikkunaksi ja saunaksi. Viihdyn täällä silti.

 

 

 

 

Keittiön sarake toimii niin meikkauspöytänä, työpöytänä kuin ruokapöytänäkin. Siinä vietänkin kotona ollessani suurimman osan ajastani.

Jääkaapin olematon sisältö ehkä vähän hävettää. Sinappi sillipurkki on muuten löytö Ikeasta. Ja Pågen pullat, jotka ovat pakastimessa. <3 Yksin asuessani sitä ei tule ostettua niin paljoa ruokaa. Yleensä jääkapistani löytyy kuitenkin myös salaattiaineksia, fetaa, marjoja, kreikkalaista jugurttia ja suklaata.

 

 

 

 

Seinää vasten nojaava taulu on Jarnan poikaystävän kellarista raahattu ja auton katolla kuljetettu minulle lainaan. Hyviä älynväläyksiä jälleen. Taulun kirkkaan punainen väri alkoi ahdistaa heti, joten se onkin siitä lähtien seisonut väärin päin keskellä käytävää.

Tv taas kuljettiin uberillä muutaman viinilasin jälkeen kaupasta kotiin, kun äitini päätti haluavansa katsella tv:tä täällä vieraillessansa.

Lattialla nököttävä spray dödö on odottamassa kenkien laittamista. Luin joskus jostain, että se estää rakkojen tulon jalkoihin. Tapa on jäänyt korkkari ajoilta, jolloin käytin niitä joka päivä. Auttoi!

 

 

 

Sänky on saatu koottua. Siihen tarvittiin vain kolme päivää, yksi miespuolinen työkaverini, yksi model boy (jota tapailin hetken, lue. ihmissuhdekiemuroita) ja lopuksi minä joka viimeisteli sängyn sivuilla olevat laatikot.

 

 

 

Kulmaparveke ja perus kanadalainen vessa. Hyvin yleistä, että muu kämppä on remontoitu, mutta kylppäri jätetty entisellensä.

 

 

Muita huomioita kanadalaisesta kerrostaloelämästä.

  • Naapurin tyttö tuli esittelemään itsensä ja sanoi, että voin koska tahansa tulla hakemaan maitoa tai mitä vaan tarvitsen.
  • Rappukäytävässä on aina valot päällä. Myös öisin.
  • Taloyhtiöissä on yleensä landlord, joka hoitaa kaiken vuokraamiseen liittyvät asiat.
  • Ovet kääntyvät sisäänpäin.
  • Palohälytys on tärykalvoja räjäyttävän kova ääni, joka soi jonkun polttaessa ruuan pohjaan jokaisessa asunnossa ja rappukäytävässä. Tässä tilanteessa on pakko mennä ulos odottamaan. Pidän systeemistä, sillä oikean palon syttyessä, et voi ainakaan mitenkään missata sitä.
  • Pyykkituvan korttia voi ladata myös huoltoaseman tyyppisissä kaupoissa (en muista kaupan nimeä). Heillä on ihan oma pyykkitupa korttiautomaatti, johon käy vain käteinen. Tämä oli hyvin ärsyttävää. Onneksi saivat sittemmin korjattua itse pyykkituvassa sijaitsevan oman lataussysteeminsä.
  • Uusissakin kerrostaloissa tykätään laittaa suihku edelleen kylpyammeeseen.
  • Keittiön kylmää hanavettä pitää odottaa pitkään! Yleensä juonkin sitten puolilämmintä vettä tai vettä jäillä.
  • Ikkunoissa on hyttysverkot.
  • Netti ja tv-kanavat ovat kalliita. Tv:stäni katsonkin vain Netflixiä.
  • Asuntoni vuokra on 1050 cad (n.700€) /kk, sisältäen veden ja sähkön.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

UUSI ASUINALUEENI

 

 

Tai uusi ja uusi…  muutostani on jo 8 kk (!).

 

Pidän naapurustostani, vaikka äitini oli eri mieltä;  ”Se edellinen oli niin kiva kun siellä oli se kauppakeskus, jossa ei ollut ikinä ketään”.  -Niin, mutta se olikin sitten ainut mitä siellä oli.  (Ja kutsuimme kyseistä kauppakeskusta nimeltä crappy mall, koska sielläkään ei ollut mitään).

 

Haluan päästä kävellen joka paikkaan ja nopeasti. Mission, jossa asun tällä hetkellä, on kaikki mitä tarvitset. Lähietäisyydeltä löytyy työpaikka, palvelut, ystävät ja jopa tapailemani mies. Tai ehkä olen vaan henkeen ja vereen kaupunkilaistyttö. Downtownissa tunnen olevani kotona.

 

Lisäksi alue on viihtyisä. Siellä täällä pieniä puisia omakotitaloja kerrostalojen väleissä. Vieressä kasvaa 100 -vuotias puu ja yhdellä on parvekkeella puinen lehmä -näin oleellisena tietona. Parasta on myös viereinen puisto, sekä joki, joka kulkee koko alueen läpi. Näin ollen joelta voi bongata aina jonkun rauhallisen paikan, jossa voi istuskella yksinään. Uimaan en ole kuitenkaan enää mennyt bakteerivaroitusten jälkeen (lue. kakkaongelma ja paljon majavia), vaikka olen nähnyt siellä monen silti vielä pulikoivan. Ehkä siksi, että helteet ovat yltäneet nyt kuumimmilleen koko kesänä (viikonloppuna oli +37 °c) .

Suosittua kesäharrastusta, eli floatingia ei ole myöskään vähään aikaan pystynyt harrastamaan, sillä vesi on ollut nyt tosi matalana. Aika ajoin näkee muutamia tyyppejä haaksirikkoutuneena kumiveneillänsä kivikkoon.

 

 

 

 

 

Starbucksissa moikataan aamuisin nimeltä ja kysellään kuulumiset. Kehutaan, jos on jotain nättiä päällä. Autoilijat väistävät ja jäävät odottamaan vaikka olisit vielä kaukana suojatiestä. Ihmiset hymyilevät vastaan kulkiessa. Hyvin maanläheistä porukkaa, niin kuin kaikki täällä sanookin. Kuulema erilaista kuin esim. Vancouverissa, jossa on jo sellaista suurkaupungin meininkiä.

 

Entisenä pankkilaisena (Nordealla monia vuosia töissä) olen jälleen kiinnittänyt pankkeihin huomioni. Missionin suosittu ravintolakatu (4 Street) on ravintoloiden/kahviloiden lisäksi täynnä myös pankkeja. Niitä ihan perus kassapalvelupankkeja, jotka ovat suomesta jo aika lailla poistuneet. Rahaa kannattaa nostaa vain oman pankkinsa automaateista, muista menee palvelumaksu. Perus yleistä Otto-automaattia ei ole. Vein myös ensimmäisen veronpalautus shekkini pankkini automaattiin. Tulee tilille muutamassa päivässä.

 

Vaikka Mission on ns. arvostettu/trendikäs alue ovat vuokrat ihan kohtuunhintaisia. Oma pieni remontoitu kaksioni (paitsi kylppäri on ihan old style) on 1050 cad/kk (n.700€), sisältäen veden ja sähkön. Sen verran mitä ehdin muuttaessani katsoa alueen kaksioita, oli hintahaarukka niissä n. 700-1500 cad/kk, riippuen kunnosta. Eli siis ei-remontoidun kaksion voi saada about 460 eurolla. Helsingin keskustassa ei taida enää ihan tällaisia olla.

Vuokrat maksetaan yleensä sähköpostitilisiirtona verkkopankista. Laitat vastaanottajan sähköpostiosoitteen, sekä keksimäsi kysymyksen ja siihen vastauksen. Vastaanottajalle tulee meili, josta klikkaamalla pääsee oman pankkinsa verkkopankkiin ja vastattuaan oikealla vastauksella kysymykseesi raha siirtyy hänelle. -Niin outoa!

 

Koska olemme keskustan kupeessa, näkyy kodittomia aika paljon. Varsinkin öisin kuulen heidän ostoskärryjensä äänen (jossa kuljettavat tavaroitaan) kadulta sisään. Asuntoloita kodittomille löytyy keskustan lähettyviltä.

 

Vierestä löytyy myös sporttikeskus (johon olen suunnitellut meneväni jo pari kuukautta), sekä ruokakauppa. Autolle ei ole ollut pakonomaista tarvetta, vaikka olisihan se tietysti ihan kiva olla.

 

 

Seuraavaksi tulossa siskoni postaushaaste: Koti juuri sellainen se kun se on.

Nyt lähden ostamaan ensimmäistä kanadalaista lottokuponkiani. Lähiaikoina on ollut niin huono tuuri kaikessa, että olen varma onnen kääntyvän kohta -pakko!

 

 

 

Love Oona

CANADA

KANADALAISTA MÖKKEILYÄ

 

Viime viikonloppuna lähdin Jarnan ja hänen poikaystävänsä mukaan katsastamaan heidän tuttavaperheensä mökkiä, joka sijaitsee Gleniffer Lake Resort & Country Club -nimisessä paikassa. Odotin reissua mielenkiinnolla, sillä olin jo saanut kuulla Jarnalta tarinoita, kuinka paikka erosi hyvinkin meidän suomalaisesta mökkikulttuurista.

 

Calgarysta lähdimme ajelemaan moottoritietä pitkin Edmontoniin päin, josta noin tunnin päästä käännyttiin hiekkatielle keskelle peltoja. Mökkifiilis hiipi mieliimme, kun hiekka vain tomusi renkaiden alta ja rypsipellot loistivat kirkkaan keltaisina kauas horisonttiin.

Jarnan poikaystävän ehdotuksesta pysähdyttiin ottamaan kuvia (kerrankin joku halusi ottaa kuvia!) niin rypsipellolle kuin heinäpaalinkin päälle -jonne oli muuten aika vaikea kiivetä. Matkan toistetuin sana oli myös rypsiöljy, jota Jarna yritti kuumeisesti opettaa poikaystävälleen.

 

 

Hiekkatie päätyi portille, jota koristeli Kanadan liput ja Gleniffer Lake Resort -kyltti. Portista ajettuamme sisään, tuli vielä puomiportit, josta pääsi läpi mökin omistajalta saamallamme kulkuläpyskällä.

Itse paikka näytti mielestäni kanadalaisten omakotitaloalueelta, vain pienempineen taloineen. Naapuritkin olivat heti juttelemassa, kun vaan pääsimme autosta ulos. Mökki/talo oli kokoonsa nähden hyvin tilava. Löytyi pari makuuhuonetta, lämmitetty veranta (jossa oli myös sänkyjä), kompakti avokeittiö, olohuone ja kylppäri. Pienellä etupihalla oli terassi, vaja, notski ja valtava Margarita drinkkikone. Yksityissuojaa ei tosin paljoa ollut, sillä pihalta pystyi katselemaan suoraan vastakkaisten naapureitten toimia omilla tonteillansa.

 

 

Mökkikadut

 

Piha & vaja ja valkoinen karmi suojaamassa vähän naapureilta.

 

Jokaisella mökin omistajalla oli myös golfauto, jolla huristeltiin ympäriinsä. Kylässä oli järven lisäksi iso hiekkaranta, venesatama, kolme uima-allasta, kuntosali, golfkenttä, tenniskenttä, kauppa ja ravintola. Tekemisestä siellä ei tosiaan ollut puutetta. Alueelle oli myös helppo eksyä, selitti Jarna. Hän oli viime kerralla lähtenyt yksin uimaan, eikä meinannut millään löytää takaisin. Kaikki mökkikadut näyttävät nimittäin ihan samalta.

 

Mekin päädyimme ottamaan golfkärryn alemme ja painelimme rantaan.

 

Myöhemmin illalla kun suomikaverimme Salla saapui myös töidensä jälkeen paikalle, oli rannalla jo ihan tyhjää. Ilta oli kuuma ja vesi lämmintä.

 

Loppuillan vietimme mökin pihalla notskitulen äärellä. Parit naapuritkin lapsineen tulivat välillä sinne kansamme hengailemaan. Mietimme tällaisen mökin ostamista isolla porukalla, mutta päädyimme siihen, että tarvitsemme enemmän rauhaa. Ei tämä ihan mökkeilyltä tuntunut, mutta näin vieraana sinne voisi mennä uudestaan!

 

Love Oona

LIVING ABROAD

KULTTUURIEROJA SUHTEESSA & ARJESSA

Minähän olin aina miettinyt, että en pystyisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa. Yksi ja ainoa syy siihen oli huono kielipääni -emmehän ymmärtäisi toisiamme! Toisaalta tosin aina mietin, että en tule ilmeisesti oppimaankaan mitään kieltä -ellen joko muuta ulkomaille tai seurustele suomea puhumattoman ihmisen kanssa. Ristiriitaista, mutta toteutin sitten molemmat.

Seurustelu kanadalaisen miehen kanssahan ei tuo mitään täysin erilaisia kulttuureita elämään, mutta joitakin hankaluuksia kyllä;

Suhteen eteneminen: Seurustelu toiselta puolelta maapalloa olevan ihmisen kanssa tarkoittaa yleensä joko muuttoa jommankumman maahan tai kaukosuhdetta. Jälkimmäistä en edes kokeillut, vaan muutin suin päin Zachin luokse katsomaan mitä tuleman pitää. Tapailuvaiheet jäivät kokonaan pois ja lomaromanssi muuttui arjeksi. Liian nopean suhteen etenemisestä tulikin jossain vaiheessa meille pientä kriisiäkin -josta onneksi selvisimme.

Aluksi kinaa aiheutti myös se, että kumpikaan ei oikein osannut samaistua toisen asemaan. Suhteen alkumetreillä viisumiasiat aiheuttivat päänvaivaa ja tukea tarvittiin vaikka mihin käytännönasioihin.

Kotimaa:

Jopa Zachin vain kahden viikon vierailu Suomessa auttoi häntä ymmärtämään enemmän elämääni. Näitä asioita kun ei pysty vain sanoin kuvailla.

Nykytilanne:

Nyt kolmen vuoden yhdessä olon jälkeen tuntuu jo siltä kuin olisin asunutkin täällä aina. Alkuhankaluudet ovat takanapäin ja pienet kulttuurierot saavat enemmänkin vain hymyilyttämään;

Arjen askareet:

”Näin meillä on ainakin aina tehty” huudahdamme vuoron perään monessakin arjen askareessa.

Imuri on ihan turha ja astioita pestään sienellä (Zach rätillä) ja mitä näitä nyt olikaan, mistä olenkin jo paljon kirjoitellut. Zach puolestaan taas ihmettelee meidän suomalaisia tapoja; tiskiharja näyttää kuulema wc-harjalta, kuivauskaapissa ei ole mitään järkeä (sieltähän tippuu vesi joka puolelle) ja aina vaan naurattaa kun vaihdan pussilakanoita (peitto kiepautetaan nurin päin olevan lakanan kulmista sisään). Pussilakanoita en ole muuten löytänyt täältä mistään muualta kuin Ikeasta.

Sisustaminen:

Kanadalaisten suosima tavaran paljous ja massiiviset tummat huonekalut eivät mene yksiin omien sisustusmieltymyksieni kanssa. Hullujen sisustuspuuskieni jälkeen (lue: kun suhteen alussa heitin puolet Zachin tavaroista roskiin) on Zach saanut kuvitelman, että me kaikki suomalaiset a. vihaamme tavaraa, b. rakastamme valkoista sisustusta (olen yrittänyt tuoda sillä valoa asuntoomme) ja c. otamme elämäntehtäväksemme saada kodin juuri mieleiseksemme.

Ps. Uusi projektini on alkanut: maalaan kaikki Zachin huonekalut. Tästä postausta tiedossa!

Kaupassa käynti:

Alkuajan seikkailusta on tullut velvollisuus. Tottuneesti löydän myös ne kaikki Zachin kilometrilistan tuotteet hyllyiltä. -Ei enää puhelinsoittoja kotiin; ”mikä hemmetti on tuote x ja mistä sen löytää?”. Eripuraa ruuasta ei taas ole koskaan tullut. Zach tekee niin hyvää ruokaa, että täällä ollaan vaan opeteltu kaikki hänen reseptinsä perässä. Olen tehnyt kolmessa vuodessa enemmän ruokaa kuin koko elämäni aikana.

Kielimuuri:

Huono kielipääni on pakostikin kehittynyt, mutta silti niitä hetkiäkin tulee kun toivoisi saavansa puhua vaan suomea! Aluksi varsinkin riitatilanteissa ei tuntunut saavansa selitettyä/tultua ymmärretyksi ihan samanlailla kuin omalla äidinkielellänsä. Joskus taas keskittymistä vaativat aiheet voivat mennä vähän ohi ja joitakin Zachin vitsejä en vaan ymmärrä. Yleisesti ottaen sitä kieltä ei kuitenkaan tule ajatelleeksi sen kummemmin. Hauskoja hetkiä tulee silloin kun puhun vahingossa pitkän pätkän suomea tai Zach alkaa huomaamattaan ääntämään joitakin englanninkielisiä sanoja samanlailla kun minä. -Rallienglanti englanninkieliselle! Suomen kieli on myös aika kiva salakieli täällä.

Zachille olen myös yrittänyt opettaa suomea mm. koko kämpän täyttävillä post-it-lapuilla. Tässä on jääkaappi, ikkuna, taulu, sohva, makuuhuone, sänky, ovi jne… Näistä ehkä kaksi jäi päähän.

Tv-ohjelmat:

Zachillä on nyt joku buumi katsoa kaikkia vanhoja tv-ohjelmia, mitä katsoi pienenä/nuorempana. Yritän sitten selittää, kuinka itse niitä en ole nähnyt, eikä minulta löydy minkäännäköistä tunnesidettä 90-luvun amerikkalaisperhehömppä sarjaan tai jännittäviin lasten ja nuorten seikkailusarjoihin. Kun näitä ollaan katseltu, olenkin kyllästynyt kuoliaaksi jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen.

Mietin tilannetta kun laittaisin omat lapsuuteni suosikkisarjat: Kyllä isä osaa ja Blondi tuli taloon pyörimään. Tekstitykset tarvittaisiin tosin!

Parhaat puolet:

Tykkään kanadalaisten rennommasta otteesta elämään, tuomitsemattomuudesta, toisten huomionottamisesta ja sosiaalisuudesta. Suhteessa myös tunteita näytetään ja toista kehutaan. Unohtamatta tietenkään I love you:ta, jota sanotaan useaan kertaan päivässä. Se muuten tarttuu!

Nyt otan punaviinilasillisen ja jatkan huonekalujen maalaamista. Hauskaa viikonloppua!

Love Oona

LIVING ABROAD

BINGOSSA TÖISSÄ

Kun suomalainen ystäväni soitti minulle, että tarvitsee kiireellisesti avuksi vapaaehtoistyöntekijää työpaikkansa (tanssikoulun) hoitamaan bingo-iltaan -mietin sekunnin. No miksipä ei? Eipä tässä ole ollut parempaakaan tekemistä vuosiin! Puhelusta parin tunnin päästä olinkin jo sitten bingohallissa essu päällä, taskussani tukko rahaa ja bingolippuja.

Vuoroni kesti viisi tuntia, josta palkaksi sain ruuan ja kahvien lisäksi alennuksia tanssitunneille. Tehtäväni oli pyöriä salissa ja odottaa, että joku pelaajista nostaisi setelillä tai kolikoilla varustetun kätensä ylös, osoittaakseen tarvitsevansa paperisia bingokuponkeja. Minulla oli myynnissä niitä kolmea erillaista; Banana, Baseball ja kolmas, jonka nimeä en nyt kuollakseni muista. Ilta menikin sitten mukavan leppoisasti siinä tallustellessa ympäri salia silmäillen, että kukakohan pelaajista nostaa seuraavaksi handunsa ylös.

Muita raskaan työn raatajan havaintoja illan kulusta;

  • Bingoillassa pitää olla aina 14 vapaaehtoistyöntekijää. Jos yksikin puuttuu, niin joutuu ystäväni työpaikka maksamaan sakkoja (100 cad/per puuttuva henkilö).
  • Salin puolella meitä vapaaehtoisia taisi pyöriä jossain vaiheessa jopa seitsemän -jakautuen eri kuponkejen myyntiin. Jos pelaaja nostikin ylös rahoilla varustetun kätensä sijaan sinisen muoviläpyskän, meni apuun eri lippukkeiden myyjät ja kun taas ”Bingo” -huudahdukseen löytyi omat henkilönsä. (Vaikea kuvitella, että Suomessa käytettäisiin näin paljon työvoimaa yhteen bingo-iltaan? ) Sekä loput vapaaehtoiset oltiin sijoitettu tiskin taakse myymään taas jotain erilaista härpäkettä ja lipuketta.
  • Meidän lisäksi salissa pyöri bingo ravintolan tarjoilija, joka myi kahvia ja erilaisia snäksejä. Itse ravintolastakin sai tilata ruokaa, joka valmistuttuaan tarjoiltiin pelaajille pöytiin. Alkoholiakin kuulema myytiin.
  • Ilta oli aika rauhallinen, sillä sali oli ehkä noin puolilleen täynnä. Yleensä on kuulema enemmän väkeä, mutta ei enää sellaista määrää mitä oli silloin kun sai tupakoida salissa. Calgarysta tosin löytyy vielä yksi bingohalli missä saa pelaamisen lomassa vielä tätäkin harrastusta tehdä. Ehkä ne loput pelaajat olivatkin sitten siellä.
  • Pelaajat olivat kuin kotonansa. Oli eväät ja kaikki aseteltu pöydille ja jollain oli jotain nallejakin mukanansa. Onnen nallet? Bingovarustukseen kuului tietokoneruudun lisäksi kymmenet lippuset ja lappuset, sekä jättitussit. Niitä tusseja oli kaikilla mukanansa monin kappalein ja eri sateenkaaren väreissä.
  • Pelaajien ikä oli noin viidestäkymmenestä ylöspäin. Muutama nuorempikin oli eksynyt joukkoon.
  • Pelaajat olivat hyvin keskittyneitä bingoonsa, joten lippujen myynti kävi nopeasti muutamalla sanalla. Yksi vanhempi herra tykkäsi kuitenkin rupatella, joten häneltä kävinkin sitten aikani kuluksi aina kyselemässä miten pelit sujuu. Opetti minulle myös vähän bingoakin!
  • Vapaaehtoiset olivat tosi mukavia. Minua lukuunottamatta kaikki olivat ystäväni työpaikan tanssikoulun tanssijoita tai äitejä, joiden lapset harrastavat kyseisessä paikassa tanssia. Näistä työtunneista he saavat kouluun krediittiä, jolla voivat maksaa tunteja pois. Mutta mikäs siinä, työ oli aika rentoa ja siinä samalla tapaa uusia ihmisiä.
  • Illan aikana klo. 17.00 – 1.00 pelattiin kaksi bingoa. Itse pääsin lähtemään jo vähän yhdeksän jälkeen. Kotiin päästyäni tunsin itseni hyödylliseksi. Olipas mukava päivä!

 

Love Oona