Browsing Tag

kulttuurieroja

LIVING ABROAD

ARKISIA KULTTUURIEROJA

 

 

Hei pitkästä aikaa!

 

Pitkä ja kylmä talvi alkaa olla takana päin ja olen siitä niin onnellinen. Tuntuu kuin olisin kulkenut koko talven jossain talvihorroksessa, josta alan nyt pikku hiljaa virkoamaan. Ei se elämä olekaan niin kamalaa!

Olen hurahtanut taas joogaan, joka on auttanut paljon myös mieleeni. Outo ärtyneisyys ja ahdistuksen tunteet, joita olen lähiaikoina kokenut saavat nyt väistyä. Tervetuloa kesä!

 

 

Mitä Calgaryssa tapahtuu juuri nyt?

 

Täällä on alettu kuvamaan paljon leffoja ja sarjoja! Tietoisuuteeni on tullut ainakin nämä: Jumanji 2 (Dwayne Johnson ”The Rock” saapui juuri Calgaryyn!), uusi Ghostbusters ja Netflix-sarjoista Fargo, sekä Black Summer.

Calgary on todettu hyväksi kuvauspaikaksi halvempineen veroineen, sekä alueet on helppo tehdä näyttämään niin, että ne sijoittuisivat Jenkkeihin.

Lee katsoo para-aikaa Netflixistä tätä uutta zombie-sarjaa, Black Summeria. Menin katsomaan kun näkyi tuttuja paikkoja. Yksi jakso oli kuvattu meidän vieressä olevalla Stampede -rodeo festivaali alueelle ja lähimmällä juna-asemalla. So cool!

 

 

Calgary Flames NHL playoffs -pelit on käynnissä ja koko kaupunki on ihan villinä! 17 avenue jossa työpaikkani sijaitsee, suljetaan välillä autoilta pelien ajaksi, sillä kadun baareissa on niin paljon ihmisiä liikkeellä. Joka toisella on pelipaidat päällä jo heti aamusta ja monella on sekä autot, että talot koristeltu Flamesejen lipuilla.

Edit. Calgary tippui muutama päivä sitten ratkaisevan ottelun häviöllä kisasta. Ihmiset ovat ihan surkeina.

 

 

Ostin elämäni ensimmäisen pyörän! Kiinnitin pyörääni valtavan korin, johon mahtuu kaikki kamat ja kahvikupille oman pidikkeen. Liikun sillä joka paikkaan. Pyöräilemällä (vrt. kävelyyn) säästää niin paljon aikaa joogasalilta – töihin matkoissa ym! Pyöräkellareita täällä on tosin aika huonosti. Joudun raahaamaan pyörän aina kotiin.

 

 

 

Mulla on nyt mennyt totaalisesti hermot kanadalaisiin puhelinliittymiin! Vaikka olen ottanut korkeimman data määrän mitä puhelimeen voi saada, oli viime lasku 170 cad ylittyneen datan takia. What? Ylittyneestä internetin käytöstä tuli sanktio 50 dollaria, jonka jälkeen ne sulkivat koko netin seuraavaan laskutuskauteen asti.

Ärsytys sen kuin kasvoi, kun työpaikkani päätti olla kertomatta enää WIFI:n salasanaa, ettei työaikana käytettäisiin puhelimia. Työpäivinä jos päätät kuitenkin käyttää puhelintasi, dataa tietysti kuluu.

 

 

Vaikka Small talk sujuu jo ihan luonnostaan, en muutamia päivittäisiä kysymyksiä kuitenkaan itse tykkää käyttää. Töissä esim. kysytään aina asiakkaalta mitä suunnitelmia tänään/illaksi? Muuten ihan ok, mutta jos se töksäytetään ensimmäisenä keskustelun avauksena tiskillä maksua ottaessa, se tuntuu oudolta. Miksi kukaan muutenkaan haluaisi kertoa suunnitelmiansa jollekin randomille? Yleensä tähän mumistaankin jotain; pitää palata takaisin töihin tai on vapaapäivä yms. vastauksia.

Tai kai se sitten menee vaan siihen ”mitä kuuluu” sananhelinä kysymyksien joukkoon. Entinen työkaverini jaksoi nimittäin kysyä minultakin aina joka ilta, että mitäs suunnitelmia illaksi? Kun arkisin päästään vasta seitsemän jälkeen illalla kotiin, ei vastaukseni ollut yleensä mitään muuta kuin.. ööh meen kotiin, en tee mitään… luokkaa.

 

 

 

 

Verot pitäisi hoitaa viimeistään tässä kuussa. Joka tarkoittaa sitä, että pitää varata aika verotoimistoon ja mennä sinne yhden tulostetun lappusen kanssa istumaan, kun virkailija näpyttelee koneelle tiedot. Mikään täällä ei hoidu automaattisesti.

 

Myöskään näillä ei ole ns. osoitetietorekisteriä. Läheisessä kuntokeskuksessa meidän piti todistaa perhejäsenyyden saamiseksi asuvamme yhdessä, tuomalla postia kotoa. Eli molemmilta kirjekuoria missä näkyy nimi ja osoite. Osoitemuutoksissa taas pitää ilmoittaa jokaiseen paikkaan erikseen uusi osoitteesi.

 

Olen alkanut käymään lähimmällä HotShop -nimisellä joogastudiolla hyvien tuntien ja aikataulujen vuoksi. Kun Suomessa luulin Punavuoren Tulijoogassa olevan tiivis tunnelma, menee tämä downtownin HotShop siitä ihan next levelille. Menen aina noin puoli tuntia aikaisemmin varamaan paikan, että saan eturivin nurkkapaikan itselleni. Sali täyttyy yleensä niin, että joudun vielä siirtämään mattoani kirjaimellisesti ihan seinään ja edessäni olevaan peiliin kiinni ja vieruskaverini matto on noin tulitikkurasian mittaisen päässä omasta matostani. Joogaohjaajalle ei ole suunniteltukaan omaa mattotilaa, vaan hän puikkelehtii meidän joogaajien välissä näyttämässä seuraavia liikkeitä.

 

 

 

 

 

Vähän aikaa sitten ilmestyi Leen, sekä oman puhelimeni ruudulle yhtä aikaa viesti. Tämä oli emercency alert viesti, joka meni kaikille Albertassa asuville. Ilmoituksia voi tulla kolmesta eri kategoriasta:

 

CRITICAL ALERT – Imminent life threatening danger

INFORMATION ALERT – Be aware and be prepared

TEST ALERT – System testing in progress

 

Viesti kuului ensimmäiseen kategoriaan. Edmontonissa oli kidnapattu 8 -vuotias poika. Pyydettiin ottamaan yhteyttä poliisiin jos näki liikenteessä autoa, jonka rekisterinumero kerrottiin viestissä.

Googlettamalla selvisi, että poika oli kidnapattu koulusta huoltajuuden menettäneen äidin toimesta. Pojan uskottiin olevan hengenvaarassa. Myöhemmin luin hyvin voineen pojan löytyneen Calgaryn läheltä ja otettu turvaan.

Systeemistä on varmasti ollut paljon apua ja tulee olemaan, sillä ilmoitusta ei voi olla huomaamatta puhelimen ruudulta. Radioon tai tv:hen verrattuna, kaikilla on puhelin aina lähettyvillä.

 

 

 

 

Tähän loppuun vielä toisesta Meksikon matkastamme, tai tarkemmin ottaen paluulennostamme, joka jäi taas pysyvästi mieleeni..

 

 

”Meksikosta Kanadaan kulkevilla lennoilla on esiintynyt lähiaikoina todella pahoja turbulensseja”, kertoi lentoemäntä viereiselle kanssamatkustajalleni paluulennollamme Puerto Vallarta – Calgary. Tässä vaiheessa oli kone jo riepotellut meitä noin tunnin verran ja olin silmät kiinni kauhusta kankeana pää Leen sylissä odottamassa pahinta. Lentoemäntä jatkoi jutusteluaan; ”viime lennolla oli turbulenssit ravistanut konetta niin paljon, että muutama matkustaja oli vielä itkenyt koneesta poistuttuaan. Mutta ei se näin paha ollut..

 

”Mulla on ollut nyt selkeästi vähän huono tuuri näillä paluulennoilla. Viime Meksikon reissun jälkeen iski vatsatauti heti nousun jälkeen ja vietin viiden tunnin lentomatkan pää pöntössä. Tällä kertaa koko matka meni kirjaimellisesti kuoleman pelossa pahassa turbulenssissa.

 

Pahin alkoi kesken tarjoilun: lentoemäntä lensi kiljahtaen kärrynsä päälle ja keittiöstä kuului tavaroiden lentäminen. Lentoemännät juoksivat paikoillensa turvavöihin. Olimme päässet turbulenssin silmään, josta lentäjä oli jo varoitellut kuulutuksessaan. Kone meni vuoroin ylös alas ja vaakasuorassa sivulta sivulle. Kuulin kovan moottoreiden äänen, kun kone lisäsi vauhtia. Hurjaa rytkytystä kesti kauan. Jotkut alkoivat itkeä, minä mukaan lukien. Pää edelleen Leen sylissä sanoin mielessäni jäähyväiset jo kaikille. Odotin oikeastaan vain koska tästä lähdetään alas ja rytinällä. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Se oli aika kamalaa! Turbulenssi rauhoittui oikeastaan vasta viimeisellä tunnilla, jolloin tarjoilun jatkuessa tilasin itselleni viinilasin ja puristin Leen kättä. Me ollaan vielä hengissä.

 

 

 

 

Toivottavasti teillä oli mukava pääsiäinen! Täällä vietettiin pääsiäispyhät perjantaista maanantaihin, joista vietin suurimman osan ajasta töissä. Kiirettä piti! Huomenna taas normaali arjen pariin.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

KOTI JUURI SELLAISENA KUN SE ON

 

 

 

Siskoni haastoi blogissaan tekemään kotipostausta mentaliteetilla; näyttäkää kuvilla än yy tee nyt miltä näyttää siellä teidän kotona.

Kommenteissa onkin kyselty asuntokuvien perään, joten tämä tuli hyvään saumaan. Ei tarvinnut stressata siivouksestakaan, kun postauksen ideana oli näyttää niitä ei niin siloteltuja kuvia. Yleisesti tosin kotini on aina aika siisti, kun en omista paljoa tavaraa. Tässä siis kaunistelemattomat kuvat pikku asunnostani, jota kutsun näyteikkunaksi ja saunaksi. Viihdyn täällä silti.

 

 

 

 

Keittiön sarake toimii niin meikkauspöytänä, työpöytänä kuin ruokapöytänäkin. Siinä vietänkin kotona ollessani suurimman osan ajastani.

Jääkaapin olematon sisältö ehkä vähän hävettää. Sinappi sillipurkki on muuten löytö Ikeasta. Ja Pågen pullat, jotka ovat pakastimessa. <3 Yksin asuessani sitä ei tule ostettua niin paljoa ruokaa. Yleensä jääkapistani löytyy kuitenkin myös salaattiaineksia, fetaa, marjoja, kreikkalaista jugurttia ja suklaata.

 

 

 

 

Seinää vasten nojaava taulu on Jarnan poikaystävän kellarista raahattu ja auton katolla kuljetettu minulle lainaan. Hyviä älynväläyksiä jälleen. Taulun kirkkaan punainen väri alkoi ahdistaa heti, joten se onkin siitä lähtien seisonut väärin päin keskellä käytävää.

Tv taas kuljettiin uberillä muutaman viinilasin jälkeen kaupasta kotiin, kun äitini päätti haluavansa katsella tv:tä täällä vieraillessansa.

Lattialla nököttävä spray dödö on odottamassa kenkien laittamista. Luin joskus jostain, että se estää rakkojen tulon jalkoihin. Tapa on jäänyt korkkari ajoilta, jolloin käytin niitä joka päivä. Auttoi!

 

 

 

Sänky on saatu koottua. Siihen tarvittiin vain kolme päivää, yksi miespuolinen työkaverini, yksi model boy (jota tapailin hetken, lue. ihmissuhdekiemuroita) ja lopuksi minä joka viimeisteli sängyn sivuilla olevat laatikot.

 

 

 

Kulmaparveke ja perus kanadalainen vessa. Hyvin yleistä, että muu kämppä on remontoitu, mutta kylppäri jätetty entisellensä.

 

 

Muita huomioita kanadalaisesta kerrostaloelämästä.

  • Naapurin tyttö tuli esittelemään itsensä ja sanoi, että voin koska tahansa tulla hakemaan maitoa tai mitä vaan tarvitsen.
  • Rappukäytävässä on aina valot päällä. Myös öisin.
  • Taloyhtiöissä on yleensä landlord, joka hoitaa kaiken vuokraamiseen liittyvät asiat.
  • Ovet kääntyvät sisäänpäin.
  • Palohälytys on tärykalvoja räjäyttävän kova ääni, joka soi jonkun polttaessa ruuan pohjaan jokaisessa asunnossa ja rappukäytävässä. Tässä tilanteessa on pakko mennä ulos odottamaan. Pidän systeemistä, sillä oikean palon syttyessä, et voi ainakaan mitenkään missata sitä.
  • Pyykkituvan korttia voi ladata myös huoltoaseman tyyppisissä kaupoissa (en muista kaupan nimeä). Heillä on ihan oma pyykkitupa korttiautomaatti, johon käy vain käteinen. Tämä oli hyvin ärsyttävää. Onneksi saivat sittemmin korjattua itse pyykkituvassa sijaitsevan oman lataussysteeminsä.
  • Uusissakin kerrostaloissa tykätään laittaa suihku edelleen kylpyammeeseen.
  • Keittiön kylmää hanavettä pitää odottaa pitkään! Yleensä juonkin sitten puolilämmintä vettä tai vettä jäillä.
  • Ikkunoissa on hyttysverkot.
  • Netti ja tv-kanavat ovat kalliita. Tv:stäni katsonkin vain Netflixiä.
  • Asuntoni vuokra on 1050 cad (n.700€) /kk, sisältäen veden ja sähkön.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

UUSI ASUINALUEENI

 

 

Tai uusi ja uusi…  muutostani on jo 8 kk (!).

 

Pidän naapurustostani, vaikka äitini oli eri mieltä;  ”Se edellinen oli niin kiva kun siellä oli se kauppakeskus, jossa ei ollut ikinä ketään”.  -Niin, mutta se olikin sitten ainut mitä siellä oli.  (Ja kutsuimme kyseistä kauppakeskusta nimeltä crappy mall, koska sielläkään ei ollut mitään).

 

Haluan päästä kävellen joka paikkaan ja nopeasti. Mission, jossa asun tällä hetkellä, on kaikki mitä tarvitset. Lähietäisyydeltä löytyy työpaikka, palvelut, ystävät ja jopa tapailemani mies. Tai ehkä olen vaan henkeen ja vereen kaupunkilaistyttö. Downtownissa tunnen olevani kotona.

 

Lisäksi alue on viihtyisä. Siellä täällä pieniä puisia omakotitaloja kerrostalojen väleissä. Vieressä kasvaa 100 -vuotias puu ja yhdellä on parvekkeella puinen lehmä -näin oleellisena tietona. Parasta on myös viereinen puisto, sekä joki, joka kulkee koko alueen läpi. Näin ollen joelta voi bongata aina jonkun rauhallisen paikan, jossa voi istuskella yksinään. Uimaan en ole kuitenkaan enää mennyt bakteerivaroitusten jälkeen (lue. kakkaongelma ja paljon majavia), vaikka olen nähnyt siellä monen silti vielä pulikoivan. Ehkä siksi, että helteet ovat yltäneet nyt kuumimmilleen koko kesänä (viikonloppuna oli +37 °c) .

Suosittua kesäharrastusta, eli floatingia ei ole myöskään vähään aikaan pystynyt harrastamaan, sillä vesi on ollut nyt tosi matalana. Aika ajoin näkee muutamia tyyppejä haaksirikkoutuneena kumiveneillänsä kivikkoon.

 

 

 

 

 

Starbucksissa moikataan aamuisin nimeltä ja kysellään kuulumiset. Kehutaan, jos on jotain nättiä päällä. Autoilijat väistävät ja jäävät odottamaan vaikka olisit vielä kaukana suojatiestä. Ihmiset hymyilevät vastaan kulkiessa. Hyvin maanläheistä porukkaa, niin kuin kaikki täällä sanookin. Kuulema erilaista kuin esim. Vancouverissa, jossa on jo sellaista suurkaupungin meininkiä.

 

Entisenä pankkilaisena (Nordealla monia vuosia töissä) olen jälleen kiinnittänyt pankkeihin huomioni. Missionin suosittu ravintolakatu (4 Street) on ravintoloiden/kahviloiden lisäksi täynnä myös pankkeja. Niitä ihan perus kassapalvelupankkeja, jotka ovat suomesta jo aika lailla poistuneet. Rahaa kannattaa nostaa vain oman pankkinsa automaateista, muista menee palvelumaksu. Perus yleistä Otto-automaattia ei ole. Vein myös ensimmäisen veronpalautus shekkini pankkini automaattiin. Tulee tilille muutamassa päivässä.

 

Vaikka Mission on ns. arvostettu/trendikäs alue ovat vuokrat ihan kohtuunhintaisia. Oma pieni remontoitu kaksioni (paitsi kylppäri on ihan old style) on 1050 cad/kk (n.700€), sisältäen veden ja sähkön. Sen verran mitä ehdin muuttaessani katsoa alueen kaksioita, oli hintahaarukka niissä n. 700-1500 cad/kk, riippuen kunnosta. Eli siis ei-remontoidun kaksion voi saada about 460 eurolla. Helsingin keskustassa ei taida enää ihan tällaisia olla.

Vuokrat maksetaan yleensä sähköpostitilisiirtona verkkopankista. Laitat vastaanottajan sähköpostiosoitteen, sekä keksimäsi kysymyksen ja siihen vastauksen. Vastaanottajalle tulee meili, josta klikkaamalla pääsee oman pankkinsa verkkopankkiin ja vastattuaan oikealla vastauksella kysymykseesi raha siirtyy hänelle. -Niin outoa!

 

Koska olemme keskustan kupeessa, näkyy kodittomia aika paljon. Varsinkin öisin kuulen heidän ostoskärryjensä äänen (jossa kuljettavat tavaroitaan) kadulta sisään. Asuntoloita kodittomille löytyy keskustan lähettyviltä.

 

Vierestä löytyy myös sporttikeskus (johon olen suunnitellut meneväni jo pari kuukautta), sekä ruokakauppa. Autolle ei ole ollut pakonomaista tarvetta, vaikka olisihan se tietysti ihan kiva olla.

 

 

Seuraavaksi tulossa siskoni postaushaaste: Koti juuri sellainen se kun se on.

Nyt lähden ostamaan ensimmäistä kanadalaista lottokuponkiani. Lähiaikoina on ollut niin huono tuuri kaikessa, että olen varma onnen kääntyvän kohta -pakko!

 

 

 

Love Oona

CANADA

KANADALAISTA MÖKKEILYÄ

 

Viime viikonloppuna lähdin Jarnan ja hänen poikaystävänsä mukaan katsastamaan heidän tuttavaperheensä mökkiä, joka sijaitsee Gleniffer Lake Resort & Country Club -nimisessä paikassa. Odotin reissua mielenkiinnolla, sillä olin jo saanut kuulla Jarnalta tarinoita, kuinka paikka erosi hyvinkin meidän suomalaisesta mökkikulttuurista.

 

Calgarysta lähdimme ajelemaan moottoritietä pitkin Edmontoniin päin, josta noin tunnin päästä käännyttiin hiekkatielle keskelle peltoja. Mökkifiilis hiipi mieliimme, kun hiekka vain tomusi renkaiden alta ja rypsipellot loistivat kirkkaan keltaisina kauas horisonttiin.

Jarnan poikaystävän ehdotuksesta pysähdyttiin ottamaan kuvia (kerrankin joku halusi ottaa kuvia!) niin rypsipellolle kuin heinäpaalinkin päälle -jonne oli muuten aika vaikea kiivetä. Matkan toistetuin sana oli myös rypsiöljy, jota Jarna yritti kuumeisesti opettaa poikaystävälleen.

 

 

Hiekkatie päätyi portille, jota koristeli Kanadan liput ja Gleniffer Lake Resort -kyltti. Portista ajettuamme sisään, tuli vielä puomiportit, josta pääsi läpi mökin omistajalta saamallamme kulkuläpyskällä.

Itse paikka näytti mielestäni kanadalaisten omakotitaloalueelta, vain pienempineen taloineen. Naapuritkin olivat heti juttelemassa, kun vaan pääsimme autosta ulos. Mökki/talo oli kokoonsa nähden hyvin tilava. Löytyi pari makuuhuonetta, lämmitetty veranta (jossa oli myös sänkyjä), kompakti avokeittiö, olohuone ja kylppäri. Pienellä etupihalla oli terassi, vaja, notski ja valtava Margarita drinkkikone. Yksityissuojaa ei tosin paljoa ollut, sillä pihalta pystyi katselemaan suoraan vastakkaisten naapureitten toimia omilla tonteillansa.

 

 

Mökkikadut

 

Piha & vaja ja valkoinen karmi suojaamassa vähän naapureilta.

 

Jokaisella mökin omistajalla oli myös golfauto, jolla huristeltiin ympäriinsä. Kylässä oli järven lisäksi iso hiekkaranta, venesatama, kolme uima-allasta, kuntosali, golfkenttä, tenniskenttä, kauppa ja ravintola. Tekemisestä siellä ei tosiaan ollut puutetta. Alueelle oli myös helppo eksyä, selitti Jarna. Hän oli viime kerralla lähtenyt yksin uimaan, eikä meinannut millään löytää takaisin. Kaikki mökkikadut näyttävät nimittäin ihan samalta.

 

Mekin päädyimme ottamaan golfkärryn alemme ja painelimme rantaan.

 

Myöhemmin illalla kun suomikaverimme Salla saapui myös töidensä jälkeen paikalle, oli rannalla jo ihan tyhjää. Ilta oli kuuma ja vesi lämmintä.

 

Loppuillan vietimme mökin pihalla notskitulen äärellä. Parit naapuritkin lapsineen tulivat välillä sinne kansamme hengailemaan. Mietimme tällaisen mökin ostamista isolla porukalla, mutta päädyimme siihen, että tarvitsemme enemmän rauhaa. Ei tämä ihan mökkeilyltä tuntunut, mutta näin vieraana sinne voisi mennä uudestaan!

 

Love Oona

LIVING ABROAD

KULTTUURIEROJA SUHTEESSA & ARJESSA

Minähän olin aina miettinyt, että en pystyisi seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa. Yksi ja ainoa syy siihen oli huono kielipääni -emmehän ymmärtäisi toisiamme! Toisaalta tosin aina mietin, että en tule ilmeisesti oppimaankaan mitään kieltä -ellen joko muuta ulkomaille tai seurustele suomea puhumattoman ihmisen kanssa. Ristiriitaista, mutta toteutin sitten molemmat.

Seurustelu kanadalaisen miehen kanssahan ei tuo mitään täysin erilaisia kulttuureita elämään, mutta joitakin hankaluuksia kyllä;

Suhteen eteneminen: Seurustelu toiselta puolelta maapalloa olevan ihmisen kanssa tarkoittaa yleensä joko muuttoa jommankumman maahan tai kaukosuhdetta. Jälkimmäistä en edes kokeillut, vaan muutin suin päin Zachin luokse katsomaan mitä tuleman pitää. Tapailuvaiheet jäivät kokonaan pois ja lomaromanssi muuttui arjeksi. Liian nopean suhteen etenemisestä tulikin jossain vaiheessa meille pientä kriisiäkin -josta onneksi selvisimme.

Aluksi kinaa aiheutti myös se, että kumpikaan ei oikein osannut samaistua toisen asemaan. Suhteen alkumetreillä viisumiasiat aiheuttivat päänvaivaa ja tukea tarvittiin vaikka mihin käytännönasioihin.

Kotimaa:

Jopa Zachin vain kahden viikon vierailu Suomessa auttoi häntä ymmärtämään enemmän elämääni. Näitä asioita kun ei pysty vain sanoin kuvailla.

Nykytilanne:

Nyt kolmen vuoden yhdessä olon jälkeen tuntuu jo siltä kuin olisin asunutkin täällä aina. Alkuhankaluudet ovat takanapäin ja pienet kulttuurierot saavat enemmänkin vain hymyilyttämään;

Arjen askareet:

”Näin meillä on ainakin aina tehty” huudahdamme vuoron perään monessakin arjen askareessa.

Imuri on ihan turha ja astioita pestään sienellä (Zach rätillä) ja mitä näitä nyt olikaan, mistä olenkin jo paljon kirjoitellut. Zach puolestaan taas ihmettelee meidän suomalaisia tapoja; tiskiharja näyttää kuulema wc-harjalta, kuivauskaapissa ei ole mitään järkeä (sieltähän tippuu vesi joka puolelle) ja aina vaan naurattaa kun vaihdan pussilakanoita (peitto kiepautetaan nurin päin olevan lakanan kulmista sisään). Pussilakanoita en ole muuten löytänyt täältä mistään muualta kuin Ikeasta.

Sisustaminen:

Kanadalaisten suosima tavaran paljous ja massiiviset tummat huonekalut eivät mene yksiin omien sisustusmieltymyksieni kanssa. Hullujen sisustuspuuskieni jälkeen (lue: kun suhteen alussa heitin puolet Zachin tavaroista roskiin) on Zach saanut kuvitelman, että me kaikki suomalaiset a. vihaamme tavaraa, b. rakastamme valkoista sisustusta (olen yrittänyt tuoda sillä valoa asuntoomme) ja c. otamme elämäntehtäväksemme saada kodin juuri mieleiseksemme.

Ps. Uusi projektini on alkanut: maalaan kaikki Zachin huonekalut. Tästä postausta tiedossa!

Kaupassa käynti:

Alkuajan seikkailusta on tullut velvollisuus. Tottuneesti löydän myös ne kaikki Zachin kilometrilistan tuotteet hyllyiltä. -Ei enää puhelinsoittoja kotiin; ”mikä hemmetti on tuote x ja mistä sen löytää?”. Eripuraa ruuasta ei taas ole koskaan tullut. Zach tekee niin hyvää ruokaa, että täällä ollaan vaan opeteltu kaikki hänen reseptinsä perässä. Olen tehnyt kolmessa vuodessa enemmän ruokaa kuin koko elämäni aikana.

Kielimuuri:

Huono kielipääni on pakostikin kehittynyt, mutta silti niitä hetkiäkin tulee kun toivoisi saavansa puhua vaan suomea! Aluksi varsinkin riitatilanteissa ei tuntunut saavansa selitettyä/tultua ymmärretyksi ihan samanlailla kuin omalla äidinkielellänsä. Joskus taas keskittymistä vaativat aiheet voivat mennä vähän ohi ja joitakin Zachin vitsejä en vaan ymmärrä. Yleisesti ottaen sitä kieltä ei kuitenkaan tule ajatelleeksi sen kummemmin. Hauskoja hetkiä tulee silloin kun puhun vahingossa pitkän pätkän suomea tai Zach alkaa huomaamattaan ääntämään joitakin englanninkielisiä sanoja samanlailla kun minä. -Rallienglanti englanninkieliselle! Suomen kieli on myös aika kiva salakieli täällä.

Zachille olen myös yrittänyt opettaa suomea mm. koko kämpän täyttävillä post-it-lapuilla. Tässä on jääkaappi, ikkuna, taulu, sohva, makuuhuone, sänky, ovi jne… Näistä ehkä kaksi jäi päähän.

Tv-ohjelmat:

Zachillä on nyt joku buumi katsoa kaikkia vanhoja tv-ohjelmia, mitä katsoi pienenä/nuorempana. Yritän sitten selittää, kuinka itse niitä en ole nähnyt, eikä minulta löydy minkäännäköistä tunnesidettä 90-luvun amerikkalaisperhehömppä sarjaan tai jännittäviin lasten ja nuorten seikkailusarjoihin. Kun näitä ollaan katseltu, olenkin kyllästynyt kuoliaaksi jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen.

Mietin tilannetta kun laittaisin omat lapsuuteni suosikkisarjat: Kyllä isä osaa ja Blondi tuli taloon pyörimään. Tekstitykset tarvittaisiin tosin!

Parhaat puolet:

Tykkään kanadalaisten rennommasta otteesta elämään, tuomitsemattomuudesta, toisten huomionottamisesta ja sosiaalisuudesta. Suhteessa myös tunteita näytetään ja toista kehutaan. Unohtamatta tietenkään I love you:ta, jota sanotaan useaan kertaan päivässä. Se muuten tarttuu!

Nyt otan punaviinilasillisen ja jatkan huonekalujen maalaamista. Hauskaa viikonloppua!

Love Oona