Browsing Tag

elämä

PERSONAL

33 KYSYMYSTÄ -MIES VASTAA

marraskuu 30, 2018

Kohta lähdetään syysmasennusta karkuun Mexicoon, mutta sitä ennen ajattelin osallistua siskoni aloittamaan blogi haasteeseen. Leekin oli nyt ”sopivassa mielentilassa” vastailemaan kysymyksiin.

Totuus tulee poikaystävän suusta;

Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

The first night I met Oona was in our local Karaoke bar. It wasn’t a first date but it was our first adventure together. First of many so far.

Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

I don´t think you do. You´re too honest for bullshitting like that. But I know you have a good sense of humour cuz you laugh at all my jokes.

Pidänkö halailusta?

Nope. Because you´re Finnish. But somehow I don´t hug you enough.

Haluanko pienet vai isot häät?

Small for sure. The less people the better.

Olenko koskaan rikkonut lakia?

You’ve never told me you have but based on the stories you’ve told me I’m pretty sure it’s happened.

Millainen on voileipäni?

Frozen healthy ones from the freezer to the toaster.

Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?

Mostly whatever I send you…your taste is very similar to mine. Always sorta saddish music. Which isn’t really sad when in the right place.

Mitä pelkään?

Crowds of people. Many social interactions. Hangovers. Being cold. Not getting enough sleep.

Kestänkö stressiä?

You can. Better than I can. But I kinda hope we are working towards a stress free place together.

Oudoin tapani?

Announcing whatever bodily function in going on in your life. I’m not sure if it’s a Finnish thing but I always know exactly why you’re headed to the can.

Also crunching chips like a dinosaur. Or moaning like a burn victim every morning when you wake up.

Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Any job that involves heavy and direct involvement with the public. You’d be better suited to focus on your blogging and photography.

(Minä: Olen vain loman tarpeessa!)

Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Her dad.

Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Share it all with me. You said that to me the other night. You read it here first everyone, proof. Then we travel to Japan.

(Minä: En ole kyllä mitään sellaista sanonut :D)

Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Beige. Sorry but its the one that wants to blend in.

Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Answering this in full would mean taking up all of the available space on the internet. Just kidding. Kind of. But I definitely agree with most of the things that annoy you – even if many of them are habits I have myself.

(Minä: Höpö höpö.. haluun olla vaan joskus rauhassa :D)

Mikä on suosikki roskaruokani?

The kick ass Southwest salad you make. You make it really fast.

Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

So many of your home clothes have holes in them. Haha

Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

I`m here.

Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?

When you’re sick you’d like a team of people to be looking after you 24hrs a day. Every time you’re sick it’s like the end of the world. One time you sneezed and looked at me like you might die. You didn´t.

Kun riitelemme miten käyttäydyn?

This is a stupid question. Depends on the fight obviously. But she normally wins in the end.

Menemme ravintolaa, mitä tilaan?

Wine first. For me a pint.

Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Finnish reality shows, editing photographs, mulling over things.

Mikä saa minut todella vihastumaan?

Not much actually. You have a big amount of patience.

Entäs piristymään?

Australian MasterChef. Inside joke. <3

Millainen olen tyttöystävänä?

One that I’ve truly been myself with. More than almost everyone else with.

Kumpi sanoin ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

I said it first. It was after Duckies. She said it right back.

Mitä teen heti ekana aamulla?

Moan. Then shower. Then coffee. Then work.

Millaisia vaatteita käytän kotona?

Sweats, or my pajama pants. Or leggings or tights – I can never tell those apart.

Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Not many. That I’ve seen so far. Uh oh, now I’m watching…

BUT…

She’s F*CKING AMAZING at opening a can with this little ninja Finnish cat claw looking thing. I sucked at it but I’m waiting for a lesson.

(Minä: Tarkoittaa pientä metallista tölkinavaajaa, jonka äitini toi Suomesta. Kuka muka EI osaisi avata sillä?!)

Kumpi määrää kaapin paikan?

We split it three ways. Reno, Oona and Lee.

Mikä on paras luonteenpiirteeni?

The one that’s always there with lots of sunshine. <3

Entä paras piirre ulkoisesti?

The smile that I sometimes think I’m the only one that gets to see. It’s nowhere on Instagram.

Ihanin yhteinen muisto?

Abraham and Pincher – and soon to some Mexico. <3

Love Oona

LIVING ABROAD,PERSONAL

MIELEN PÄÄLLÄ

marraskuu 8, 2018

Olen tuijottanut liian monta kertaa blogialustani tyhjää ruutua tai keskeneräisiä luonnoksiani, jotka eivät ole saaneet tulta allensa, että ajattelin tulla nyt vain kirjoittamaan mitä mieleeni juolahtaa. Sormet ristiin, että tästä avautuisi mun ”writer´s block”, joka on ollut jo pitkään päällä. En jaksa enää lyödä päätäni seinään ja turhautua joka ilta kun avaan töiden jälkeen koneen. Itsekrittisyys on huipussaan.

Mielen päällä sunnuntai iltana

IPCC:n raportin myötä kaikki ilmastonmuutos asiat. Vaikka olen jo tapailemani miehen (Leen) myötä tehnyt paljon muutoksia arkeeni (lihansyönti loppunut melkein kokonaan, kierrätys, ostoskäyttäytyminen yms.) on Suomesta kantautuneet uutiset tuoneet lisää puhtia. Haluan tehdä voitavani, vaikka sillä ei olisikaan enää mitään merkitystä. Ainakin voidaan yrittää!

IPCC raportista ei olla täällä kuultu muuten sanaakaan. Ei uutisissa tai sosiaalisessa mediassa. Suomen toiminta on ollut mielestäni esimerkillistä! -Niin myös Leen mielestä, joka on stressannut ilmastonmuutosta vuosia. Hän onkin ollut ihan raivoissaan siitä, että Kanadassa ei olla reagoitu asiaan mitenkään.

Muihin aiheisiin:

Marihuana on laillistettu Kanadassa. En ole huomannut muutosta sen pahemmin, sillä sitä polteltiin täällä ennenkin jo aika rennosti. Nyt pilveä voi kuitenkin tilata ihan laillisesti ja poltella esim. poliisi auton vieressä, samalla kun juttelee ikkunasta siellä istuville poliiseille. Huomasin tämän koomisen episodin kun vein koiraa ulos.

Calgaryyn on avattu uusi kirjasto. Eilen kirjastoa kävi katsastamassa 22.000 ihmistä, kertoi ovella seisova järjestysmies, samalla kun astuttiin väkitungoksen sekaan. Portaisiin piti jonottaa, että pääsi eri kerroksiin. Kirjasto oli valtava ja ihan magee. Mieleeni tuli skandinavialainen arkkitehtuuri. Lainattiin yksi kirja: Dan Wellsin MR Monster, joka on jatkoa ensimmäiselle osalle: I am not a serial killer. Tällä hetkellä menossa tyttömäisempää lukemista: Paula Hawkins Girl on the train.

Muutama päivä sitten saapui katukuvaan myös puoli elektroniset kaupunkipyörät (outo ajankohta lanseeraukselle -marraskuun alku). Olen kuitenkin ollut ihan innoissani uusista pyöristä ja menimmekin testailemaan niitä eilen sateesta huolimatta. Varmaan jokainen vastaantulija kyseli pysähtyessämme pyöristä, miten ne toimii ym. Tämä on tosiaan ihan uusi juttu täällä.

Töissä on ollut hiljaisempaa, kun koko katu on vedetty edestämme auki ja valtava työmaa on verottanut asiakkaita. Kun ei ole mitään tekemistä, aika tuntuu madaltelevan. Olenkin sitten ottanut tehtäväkseni kirjoittaa aina paperille monta tuntia meillä on vielä jäljellä. Tein samaa Suomessa toimistohommissa. Työkaverini vihasivat sitä.

Kuinka ihanaa, kun muuttoasiat ovat done. Päätin irtisanoa asuntoni kuukautta aikaisemmin vuoden sopimuksestani. Tämä sopi landlordille, sillä ehdolla, että löytäisin itse sinne vuokralaisen. Nopealla aikataululla (näytöt, tavaroiden roudaaminen ja myyminen) stressasi. Muutin Leelle viereiselle kadulle. Tuntui turhalta maksaa vuokraa asunnosta, jossa en ollut lähestulkoon ollenkaan. Plus täällä on vaatehuone ja samantapainen suihku mihin olen Suomessa tottunut (sen saa käteen ja vettä tulee paineella, eikä tiputtaen).

Sarjat. Mitä sitä katsoisi seuraavaksi? Kiitos Sandra, kun laitoit kommenttia Marcella -sarjasta. Se oli loistava! Tämän jälkeen katsottiin Bloodline. Sekin oli hyvä!

Tuleva Meksikon matka. Kuukauden päästä lähdetään Leen vanhempien kanssa pelastamaan Meksikosta koiria, joille on järjestetty kodit jo valmiiksi Calgarysta, sekä Vancouverista. Mielenkiintoinen reissu tulossa, en malta odottaa.

Tulevia postauksia (jos ne näkevät ikinä päivänvaloa luonnoksistani);

° 10 havaintoa Los Angelesta – Puhelimeni muistiinpanoissa lukee: Jarna heräsi aseen laukaukseen. Kirjoita: Valitkaa Airbnb asunnon sijainti tarkasti.

° Pikkukylät Albertassa. Kierreltiin kesällä lähiseudun kyliä, jotka vaikuttivat mielenkiintoisilta. -Tästä on jo kyllä aikaa ja kuvat ovat kesältä. Boring.

° 33 kysymystä – Tosin olen aika huono vastaamaan kysymyksiin.

° 33 kysymystä -mies vastaa – Tämä on helppo! Laitan Leen vastaamaan.

Onko mitään, mistä te haluaisitte kuulla? Ideoita kaivataan. Yritän katkaista on/off postaustahtini.

Love Oona

PERSONAL

ABOUT TODAY

syyskuu 17, 2018

”Hey, are you awake

Yeah I´m right here

Well can I ask you

About today”

(The National – About today)

Kiitos kysymästä. On ollut oikein mukava vapaapäivä, vaikka hyvin laiskanpuoleinen. Suurin juttu mitä tänään tein, oli pitkä kävelylenkki Reno koiran kanssa naapuruston pupupuistossa. Olen ristinyt viereisen puiston nimeksi pupupuisto, koska se vilisee pupuja! Yhdessä kohtaa aloin laskea monta niitä näin samalla silmäyksellä -8 kpl. Heidän seuranaan puistossa vilisee myös oravia ja majavia. (Itse en ole vielä törmännyt majaviin, mutta heidän jyrsimisjälkiinsä ja kakkaansa kyllä).

Tämä takapihani puisto on ihan loistava. Niin on myös Reno, jota ei kauheasti kiinnosta puput eikä vastaantulevat ihmiset. Löntystelee vain ilman hihnaa iloisesti perässäni, jollei ole jäänyt nuuhkimaan jotain. Kuvailin noin tunnin ajan ja Reno kuuliaisesti pysytteli aina jossain lähettyvillä.

Syksy on saapunut kaupunkiin ja ulkona on ihan hemmetin kylmä! Kotiin päästyäni en tuntenut sormiani enkä varpaitani, hansikkaista ja sukista huolimatta. Olisikohan siitä ollut kaksi viikkoa, kun täällä oli vielä +30 astetta ja nyt 0 °c. Muutama päivä sitten satoi ensilumi. Se yllätti ja se oli hirveää. Käveltiin Jarnan kanssa töistä kotiin puolipukeutuneina yltä päältä lumessa.

Kesä on nyt virallisesti ohi. Mutta ei se mitään, ollaan parin viikon päästä lähdössä Jarnan kanssa tyttöjen lomalle Losiin. Jotenkin jännittää. En muista koska olisin ollut viimeksi jossain ulkomailla Kanadaa ja Suomea lukuun ottamatta. Liberty Lakea ei lasketa mukaan, koska sinne mentiin autolla.

Tuntuu jotenkin, että pitäisi kauheasti valmistautua L.A -reissua varten. Kaikki siellä on varmaan jotain kaunista ja mahtavaa! Olen niin tottunut tähän peräkylän Calgaryyn, että jopa viimeksi muutama vuosi sitten Suomessa vieraillessani, valmistauduin hulluna kauppareissullekin. Kaikki näyttivät niin tyylikkäiltä ja kauniilta.

Pidän tästä meiningistä täällä. Ei mitään sisäpiirijuttuja tai oikeastaan mitään. Aika rauhassa vaan ollaan.

Mikään ei ole ihanampaa, kun tulet kotiin ja joku kysyy miten päiväsi meni.

Vaikka siteeraamassani kappaleessa About today ei taideta ihan siitä puhua, se toi inspiraatiota.

Löysin biisin tunti sitten, kun tuskailin ääneen mitä kirjoitan.

Tapailemani mies: Mitä aiot kirjoittaa?

Minä: Ei mitään tietoa. ”Something about today”, kun kuvatkin on.

Tapailemani mies: Kuuntele vaikka About today -biisi ja mieti sitten.

Kiitos, sain postauksen valmiiksi samalla kun kuuntelin biisin monta kertaa putkeen.

T: Melankolisen musiikin ylin ystävä.

Musiikkia sunnuntai iltaan, tai sinne Suomeen maanantai aamuun. (Sopii paremmin ensimmäiseen)

Love Oona

LIVING ABROAD,TRAVEL

RAJANYLITYS KANADASTA USA:HAN

syyskuu 12, 2018

MINILOMA JENKKIEN PUOLELLA

Lähdin extempore ystäväni mukaan pitkän viikonlopun viettoon Washingtoniin. Rajan ylityksestä ja määränpäästämme Liberty Lakesta, olin kuullut hänen suostuttelu puheessansa seuraavaa.

”Kun ajamme rajan yli (Kanada-Usa), kaikki tuntuu samalta, mutta kuitenkin niin eriltä. Toisella puolella on lämpimämpää ja halvempaa. Paikka johon olemme menossa, on sellainen ”rich housewife” mesta, mutta pariskunta jonka luona yövymme on ihanan hulluja ja todella vieraanvaraisia -plus heillä on oma ranta ja orginal Batman auto. He osaavat nauttia elämästä.”

-Ok, I`m in!

Rajanylitys myös kiinnosti. En ole koskaan ylittänyt mitään rajaa teitse, enkä ole myöskään vielä matkustanut Kanadan pysyvällä oleskelulupa -kortillani. Sen olemassa olo tekee olon huomattavasti rauhallisemmaksi. Takaisin tullessa ei siis pitäisi olla enää pitkiä kuulusteluita, passileimoja ja päivämääriä koska pitää poistua maasta.

Matka Calgarysta Usa:n rajalle kesti n. 5 tuntia. Ohitimme kylän nimeltä Fernie, jossa kävin viime talvena ensikertaa laskettelemassa. Maisemat olivat matkalla upeita. Rajaa lähestyttäessä ne muuttuivat vähän karummaksi. Ainakin rajan läheisellä yksinäisellä huoltoasemalla, jossa kävimme pissalla. Siellä myytiin tiskillä puukkoja ja takapihalla oli creepy camping area, mihin en jäisi heti yöpymään.

Tax free kaupat olivat rajan molemmin puolin. Yksinäiset mökit keskellä ei mitään, josta hohtivat loisteputkivalot.

Vastaamme ajoi auto, joka oli juuri tullut Usa:n puolelta. Kuvasivat innostuneesti maisemia auton ikkunasta. -”Hei me ollaan Kanadassa”! Itse tein samoin, kun päästiin Usa:n puolelle.

Rajalla oli hiljaista ja meitä ennen oli vain yksi auto. Ystäväni ja minut kutsuttiin sisälle ottamaan sormenjäljet ja valokuvat, koska emme olleet Kanadan kansalaisia. Virkailijat olivat rentoja. Kysyttiin mikä on matkan tarkoitus ja mihin olemme menossa. That´s all.

Huomattiin olevamme USA:n puolella, kun pysähdyttiin ensimmäiselle huoltoasemalle. Hei täällä myydään viiniä, Marlboroa ja erilaisia karkkeja! Korttikoneet on myös outoa.

Liberty Lake oli kaunis järvineen, hienoinen taloineen ja golf kenttineen. En yleensä suunnittele paljon lomia, enkä tehnyt sitä tälläkään kertaa. Ehdittiin kuitenkin käydä ajelemassa Batman autolla, ostamassa kukkia torilta, drinksuilla terassilla, veneilemässä ja uimassa -mutta ehkä kuitenkin eniten vietimme aikaa vain isäntäparin rantatuoleilla, josta siirryimme aina illan hämärtäessä terassin nuotion ääreen.

Isäntäpari oli sydäntä pakahduttavan vieraanvaraisia. Ikäerosta huolimatta olimme kaikki kuin yhtä suurta perhettä. Täytyy vielä mainita isännän tekemät bagelit sulatejuustolla & pekonilla, uuniperunat ja mureimmat ribsit, joita olen koskaan syönyt. Food heaven!

Lähtiessämme kertoivat kuinka voin tulla koska tahansa takaisin, jos haluan hetken päästä irti elämästä ja rentoutua. Pidän tämän ehdottomasti mielessäni.

Takaisin tullessa rajan ylitys meni vieläkin nopeammin. Tällä kertaa ei tarvinnut nousta edes autosta.

Minilomalta jäi kuvia käteen vain muutama ja nekin täysin ei kiinnostavista asioita. Keskityin niin intensiivisesti kaikkeen muuhun, kuten aurinkorasvan levittämiseen, drinkkilasin täyttämiseen ja ampiaisten hätistelemiseen. (Niitä oli kaikkialle. Yksi istahti aamiaissämpylälleni, juuri kuin olin puraisemassa siitä haukkua. Sämpylä lensi kaaressa rantahiekkaan.) Rannalta oli myös kiva tiirailla naapureitten taidonnäytteitä seisoma vesiskoottereilla. Kaikilta löytyi sellainen ja jokainen huristi niillä menemään pitkin järveä.

Ensi kerralla muistan kuvata oleellisen, niin kuin tältä reissulta se olisi ollut Batman auto.

Love Oona

PERSONAL

HETKEN TIE ON KEVYT

elokuu 26, 2018

Niin kauan kuin roikkuu menneessä, niin kauan masentaa. Niin kauan kun elää tulevassa, niin kauan ahdistaa. Ei ole kuin nykyhetki, voisipa elää niin.

Ja miksei voisi?

Yritän päästä tähän mentaliteettiin, koska tällä hetkellä stressaa kaikki. Menneeseen en voi vaikuttaa, tulevaisuutta voisin tietysti ajatella, mutta nyt en jaksa murehtia sitä. Kokeilen elää hetken tässä hetkessä ja miettiä mikä nyt on hyvin.

Lista asioista, jotka tällä hetkellä ilahduttaa.

Voitin ensimmäisellä kanadalaisella lottokupongillani uuden samanlaisen (neljän dollarin) lottokupongin.

Pari vapaapäivää edessä. Oli työpäivä sitten takana tai edessä, piristyn aina illalla tasan kello 11, jonka jälkeen alan puuhastelemaan kaikkea. Unesta ei ole siitä pariin tuntiin tietoakaan. Tulevan vapaapäivän parhautta; huomenna ei tarvitse herätä.

Hauskat asiakaskohtaamiset. Pari lupaavaa nuorta jääkiekonpelaajaa tuli tänään shoppailemaan. Kuultuaan meidän olevan Suomesta alkoivat toistelemaan sanaa ”tynnyri”. Eikö se tarkoita mahaa? Suomalainen joukkuetoveri oli opettanut. Tänään kävi myös pari vloggaajaa miestä LA:sta. Kuvasivat meidän pikku liikkeessä ja hässäkkää riitti. Googletimme heidät kaikki, kun olivat lähteneet. Jotain julkimoita..

Tipaton! Extempore idea pitää tipaton elokuu on tuntunut todella hyvältä. Tunnen olevani ihan super terveellinen. Viikonloppuna tilasin viinibaarissa teetä.

Mistä päästään teehen! En ole koskaan ollut kovin suuri teen juoja, vaikka kahvia tulee lipitettyä senkin edestä. Tipaton on nyt kuitenkin tuonut elämääni teen. Juon sitä koko ajan ja käyn hamstraamassa kaupasta uusia makuja.

Uudet sarjat. Olen katsonut liudan ulkomaalaisia rikossarjoja. Netflixistä löydetty ranskalainen Le Mante (The Mantis) oli niistä paras! Voin suositella. Tällä hetkellä menossa espanjalainen Money Heist, jonka jälkeen aloitan Ozarkin toisen tuotantokauden, joka tuli juuri Netflixiin. Happy!

Urheiluinnostus. Pitkästä aikaa tekee mieli oikeasti urheilla. Aloitan ensiviikolla viereisessä sporttikeskuksessa käymisen. Sieltä löytyy kaikki pallopeleistä joogaan. Uimista odotan myös.

Kun toisen kanssa on helppo olla.

Puhtaat lakanat.

Kun juokset yömekko päällä miehen perään sateeseen, kuin Bridget Jones konsonaan.

Langatommat kuulokkeet. Miksi en ole aikaisemmin hankkinut? Tämä tekee elämästä huomattavasti helpompaa, esim. kun järjestät vaatelaatikoita työpaikkasi kellarissa. Kännykkää kun ei saa mihinkään kesähepeneisiin kiinni.

Hiukset hyvin, kaikki hyvin. Käytiin Jarnan kanssa samaan aikaan samalla kampaajalla ja otettiin sama väri päähän. Tuli kiva, paitsi hiukset leikattiin liian lyhyeksi! (Kun hiukset eivät mene alle rintojen, ne ovat lyhyet) Kävin ostamassa tehokkaimpia biotiini kapseleita mitä löysin (10 000 mcg).

Kuvausretket -r a k a s t a n! Kun tein viisi vuotta töitä ma-pe 9-17, haaveilin voivani mennä keskellä arkiviikkoa istumaan kahvilaan niin kauaksi aikaa kun huvittaa. En ole tehnyt sitä, mutta olen mennyt lähiaikoina monille road tripeille keskellä viikkoa. Kamerat kassiin, kahvi viereen ja matka ihan sama mihin määräpäähän.

-Silloin tunnen olevani hetken vapaa.