Browsing Tag

arki

PERSONAL

ABOUT TODAY

 

”Hey, are you awake

Yeah I´m right here

Well can I ask you 

About today”

(The National – About today)

 

 

Kiitos kysymästä. On ollut oikein mukava vapaapäivä, vaikka hyvin laiskanpuoleinen. Suurin juttu mitä tänään tein, oli pitkä kävelylenkki Reno koiran kanssa naapuruston pupupuistossa. Olen ristinyt viereisen puiston nimeksi pupupuisto, koska se vilisee pupuja! Yhdessä kohtaa aloin laskea monta niitä näin samalla silmäyksellä -8 kpl. Heidän seuranaan puistossa vilisee myös oravia ja majavia. (Itse en ole vielä törmännyt majaviin, mutta heidän jyrsimisjälkiinsä ja kakkaansa kyllä).

Tämä takapihani puisto on ihan loistava. Niin on myös Reno, jota ei kauheasti kiinnosta puput eikä vastaantulevat ihmiset. Löntystelee vain ilman hihnaa iloisesti perässäni, jollei ole jäänyt nuuhkimaan jotain. Kuvailin noin tunnin ajan ja Reno kuuliaisesti pysytteli aina jossain lähettyvillä.

 

 

 

 

Syksy on saapunut kaupunkiin ja ulkona on ihan hemmetin kylmä! Kotiin päästyäni en tuntenut sormiani enkä varpaitani, hansikkaista ja sukista huolimatta. Olisikohan siitä ollut kaksi viikkoa, kun täällä oli vielä +30 astetta ja nyt 0 °c. Muutama päivä sitten satoi ensilumi. Se yllätti ja se oli hirveää. Käveltiin Jarnan kanssa töistä kotiin puolipukeutuneina yltä päältä lumessa.

 

Kesä on nyt virallisesti ohi. Mutta ei se mitään, ollaan parin viikon päästä lähdössä Jarnan kanssa tyttöjen lomalle Losiin. Jotenkin jännittää. En muista koska olisin ollut viimeksi jossain ulkomailla Kanadaa ja Suomea lukuun ottamatta. Liberty Lakea ei lasketa mukaan, koska sinne mentiin autolla.

 

Tuntuu jotenkin, että pitäisi kauheasti valmistautua L.A -reissua varten. Kaikki siellä on varmaan jotain kaunista ja mahtavaa! Olen niin tottunut tähän peräkylän Calgaryyn, että jopa viimeksi muutama vuosi sitten Suomessa vieraillessani, valmistauduin hulluna kauppareissullekin. Kaikki näyttivät niin tyylikkäiltä ja kauniilta.

 

Pidän tästä meiningistä täällä. Ei mitään sisäpiirijuttuja tai oikeastaan mitään. Aika rauhassa vaan ollaan.

 

 

 

 

 

Mikään ei ole ihanampaa, kun tulet kotiin ja joku kysyy miten päiväsi meni.

 

Vaikka siteeraamassani kappaleessa About today ei taideta ihan siitä puhua, se toi inspiraatiota.

Löysin biisin tunti sitten, kun tuskailin ääneen mitä kirjoitan.

 

Tapailemani mies: Mitä aiot kirjoittaa?

Minä: Ei mitään tietoa. ”Something about today”, kun kuvatkin on.

Tapailemani mies: Kuuntele vaikka About today -biisi ja mieti sitten. 

 

Kiitos, sain postauksen valmiiksi samalla kun kuuntelin biisin monta kertaa putkeen.

T: Melankolisen musiikin ylin ystävä.

 

Musiikkia sunnuntai iltaan, tai sinne Suomeen maanantai aamuun. (Sopii paremmin ensimmäiseen)

 

 

 

 

Love Oona

PERSONAL

HETKEN TIE ON KEVYT

 

Niin kauan kuin roikkuu menneessä, niin kauan masentaa. Niin kauan kun elää tulevassa, niin kauan ahdistaa. Ei ole kuin nykyhetki, voisipa elää niin.

 

 

Ja miksei voisi?

 

Yritän päästä tähän mentaliteettiin, koska tällä hetkellä stressaa kaikki. Menneeseen en voi vaikuttaa, tulevaisuutta voisin tietysti ajatella, mutta nyt en jaksa murehtia sitä. Kokeilen elää hetken tässä hetkessä ja miettiä mikä nyt on hyvin.

 

Lista asioista, jotka tällä hetkellä ilahduttaa.

 

 

Voitin ensimmäisellä kanadalaisella lottokupongillani uuden samanlaisen (neljän dollarin) lottokupongin.

 

Pari vapaapäivää edessä. Oli työpäivä sitten takana tai edessä, piristyn aina illalla tasan kello 11, jonka jälkeen alan puuhastelemaan kaikkea. Unesta ei ole siitä pariin tuntiin tietoakaan. Tulevan vapaapäivän parhautta; huomenna ei tarvitse herätä.

 

Hauskat asiakaskohtaamiset. Pari lupaavaa nuorta jääkiekonpelaajaa tuli tänään shoppailemaan. Kuultuaan meidän olevan Suomesta alkoivat toistelemaan sanaa ”tynnyri”. Eikö se tarkoita mahaa? Suomalainen joukkuetoveri oli opettanut. Tänään kävi myös pari vloggaajaa miestä LA:sta. Kuvasivat meidän pikku liikkeessä ja hässäkkää riitti. Googletimme heidät kaikki, kun olivat lähteneet. Jotain julkimoita..

 

Tipaton! Extempore idea pitää tipaton elokuu on tuntunut todella hyvältä. Tunnen olevani ihan super terveellinen. Viikonloppuna tilasin viinibaarissa teetä.

 

Mistä päästään teehen! En ole koskaan ollut kovin suuri teen juoja, vaikka kahvia tulee lipitettyä senkin edestä. Tipaton on nyt kuitenkin tuonut elämääni teen. Juon sitä koko ajan ja käyn hamstraamassa kaupasta uusia makuja.

 

Uudet sarjat. Olen katsonut liudan ulkomaalaisia rikossarjoja. Netflixistä löydetty ranskalainen Le Mante (The Mantis) oli niistä paras! Voin suositella. Tällä hetkellä menossa espanjalainen Money Heist, jonka jälkeen aloitan Ozarkin toisen tuotantokauden, joka tuli juuri Netflixiin. Happy!

 

Urheiluinnostus. Pitkästä aikaa tekee mieli oikeasti urheilla. Aloitan ensiviikolla viereisessä sporttikeskuksessa käymisen. Sieltä löytyy kaikki pallopeleistä joogaan. Uimista odotan myös.

 

Kun toisen kanssa on helppo olla.

 

Puhtaat lakanat.

 

Kun juokset yömekko päällä miehen perään sateeseen, kuin Bridget Jones konsonaan.

 

Langatommat kuulokkeet. Miksi en ole aikaisemmin hankkinut? Tämä tekee elämästä huomattavasti helpompaa, esim. kun järjestät vaatelaatikoita työpaikkasi kellarissa. Kännykkää kun ei saa mihinkään kesähepeneisiin kiinni.

 

Hiukset hyvin, kaikki hyvin. Käytiin Jarnan kanssa samaan aikaan samalla kampaajalla ja otettiin sama väri päähän. Tuli kiva, paitsi hiukset leikattiin liian lyhyeksi! (Kun hiukset eivät mene alle rintojen, ne ovat lyhyet) Kävin ostamassa tehokkaimpia biotiini kapseleita mitä löysin (10 000 mcg).

 

Kuvausretket  -r a k a s t a n! Kun tein viisi vuotta töitä ma-pe 9-17, haaveilin voivani mennä keskellä arkiviikkoa istumaan kahvilaan niin kauaksi aikaa kun huvittaa. En ole tehnyt sitä, mutta olen mennyt lähiaikoina monille road tripeille keskellä viikkoa. Kamerat kassiin, kahvi viereen ja matka ihan sama mihin määräpäähän.

-Silloin tunnen olevani hetken vapaa.

 

 

 

 

Onni ei ole sitä, että saa mitä haluaa. Onni on sitä, että haluaa sitä mitä saa.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

KOTI JUURI SELLAISENA KUN SE ON

 

 

 

Siskoni haastoi blogissaan tekemään kotipostausta mentaliteetilla; näyttäkää kuvilla än yy tee nyt miltä näyttää siellä teidän kotona.

Kommenteissa onkin kyselty asuntokuvien perään, joten tämä tuli hyvään saumaan. Ei tarvinnut stressata siivouksestakaan, kun postauksen ideana oli näyttää niitä ei niin siloteltuja kuvia. Yleisesti tosin kotini on aina aika siisti, kun en omista paljoa tavaraa. Tässä siis kaunistelemattomat kuvat pikku asunnostani, jota kutsun näyteikkunaksi ja saunaksi. Viihdyn täällä silti.

 

 

 

 

Keittiön sarake toimii niin meikkauspöytänä, työpöytänä kuin ruokapöytänäkin. Siinä vietänkin kotona ollessani suurimman osan ajastani.

Jääkaapin olematon sisältö ehkä vähän hävettää. Sinappi sillipurkki on muuten löytö Ikeasta. Ja Pågen pullat, jotka ovat pakastimessa. <3 Yksin asuessani sitä ei tule ostettua niin paljoa ruokaa. Yleensä jääkapistani löytyy kuitenkin myös salaattiaineksia, fetaa, marjoja, kreikkalaista jugurttia ja suklaata.

 

 

 

 

Seinää vasten nojaava taulu on Jarnan poikaystävän kellarista raahattu ja auton katolla kuljetettu minulle lainaan. Hyviä älynväläyksiä jälleen. Taulun kirkkaan punainen väri alkoi ahdistaa heti, joten se onkin siitä lähtien seisonut väärin päin keskellä käytävää.

Tv taas kuljettiin uberillä muutaman viinilasin jälkeen kaupasta kotiin, kun äitini päätti haluavansa katsella tv:tä täällä vieraillessansa.

Lattialla nököttävä spray dödö on odottamassa kenkien laittamista. Luin joskus jostain, että se estää rakkojen tulon jalkoihin. Tapa on jäänyt korkkari ajoilta, jolloin käytin niitä joka päivä. Auttoi!

 

 

 

Sänky on saatu koottua. Siihen tarvittiin vain kolme päivää, yksi miespuolinen työkaverini, yksi model boy (jota tapailin hetken, lue. ihmissuhdekiemuroita) ja lopuksi minä joka viimeisteli sängyn sivuilla olevat laatikot.

 

 

 

Kulmaparveke ja perus kanadalainen vessa. Hyvin yleistä, että muu kämppä on remontoitu, mutta kylppäri jätetty entisellensä.

 

 

Muita huomioita kanadalaisesta kerrostaloelämästä.

  • Naapurin tyttö tuli esittelemään itsensä ja sanoi, että voin koska tahansa tulla hakemaan maitoa tai mitä vaan tarvitsen.
  • Rappukäytävässä on aina valot päällä. Myös öisin.
  • Taloyhtiöissä on yleensä landlord, joka hoitaa kaiken vuokraamiseen liittyvät asiat.
  • Ovet kääntyvät sisäänpäin.
  • Palohälytys on tärykalvoja räjäyttävän kova ääni, joka soi jonkun polttaessa ruuan pohjaan jokaisessa asunnossa ja rappukäytävässä. Tässä tilanteessa on pakko mennä ulos odottamaan. Pidän systeemistä, sillä oikean palon syttyessä, et voi ainakaan mitenkään missata sitä.
  • Pyykkituvan korttia voi ladata myös huoltoaseman tyyppisissä kaupoissa (en muista kaupan nimeä). Heillä on ihan oma pyykkitupa korttiautomaatti, johon käy vain käteinen. Tämä oli hyvin ärsyttävää. Onneksi saivat sittemmin korjattua itse pyykkituvassa sijaitsevan oman lataussysteeminsä.
  • Uusissakin kerrostaloissa tykätään laittaa suihku edelleen kylpyammeeseen.
  • Keittiön kylmää hanavettä pitää odottaa pitkään! Yleensä juonkin sitten puolilämmintä vettä tai vettä jäillä.
  • Ikkunoissa on hyttysverkot.
  • Netti ja tv-kanavat ovat kalliita. Tv:stäni katsonkin vain Netflixiä.
  • Asuntoni vuokra on 1050 cad (n.700€) /kk, sisältäen veden ja sähkön.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

UUSI ASUINALUEENI

 

 

Tai uusi ja uusi…  muutostani on jo 8 kk (!).

 

Pidän naapurustostani, vaikka äitini oli eri mieltä;  ”Se edellinen oli niin kiva kun siellä oli se kauppakeskus, jossa ei ollut ikinä ketään”.  -Niin, mutta se olikin sitten ainut mitä siellä oli.  (Ja kutsuimme kyseistä kauppakeskusta nimeltä crappy mall, koska sielläkään ei ollut mitään).

 

Haluan päästä kävellen joka paikkaan ja nopeasti. Mission, jossa asun tällä hetkellä, on kaikki mitä tarvitset. Lähietäisyydeltä löytyy työpaikka, palvelut, ystävät ja jopa tapailemani mies. Tai ehkä olen vaan henkeen ja vereen kaupunkilaistyttö. Downtownissa tunnen olevani kotona.

 

Lisäksi alue on viihtyisä. Siellä täällä pieniä puisia omakotitaloja kerrostalojen väleissä. Vieressä kasvaa 100 -vuotias puu ja yhdellä on parvekkeella puinen lehmä -näin oleellisena tietona. Parasta on myös viereinen puisto, sekä joki, joka kulkee koko alueen läpi. Näin ollen joelta voi bongata aina jonkun rauhallisen paikan, jossa voi istuskella yksinään. Uimaan en ole kuitenkaan enää mennyt bakteerivaroitusten jälkeen (lue. kakkaongelma ja paljon majavia), vaikka olen nähnyt siellä monen silti vielä pulikoivan. Ehkä siksi, että helteet ovat yltäneet nyt kuumimmilleen koko kesänä (viikonloppuna oli +37 °c) .

Suosittua kesäharrastusta, eli floatingia ei ole myöskään vähään aikaan pystynyt harrastamaan, sillä vesi on ollut nyt tosi matalana. Aika ajoin näkee muutamia tyyppejä haaksirikkoutuneena kumiveneillänsä kivikkoon.

 

 

 

 

 

Starbucksissa moikataan aamuisin nimeltä ja kysellään kuulumiset. Kehutaan, jos on jotain nättiä päällä. Autoilijat väistävät ja jäävät odottamaan vaikka olisit vielä kaukana suojatiestä. Ihmiset hymyilevät vastaan kulkiessa. Hyvin maanläheistä porukkaa, niin kuin kaikki täällä sanookin. Kuulema erilaista kuin esim. Vancouverissa, jossa on jo sellaista suurkaupungin meininkiä.

 

Entisenä pankkilaisena (Nordealla monia vuosia töissä) olen jälleen kiinnittänyt pankkeihin huomioni. Missionin suosittu ravintolakatu (4 Street) on ravintoloiden/kahviloiden lisäksi täynnä myös pankkeja. Niitä ihan perus kassapalvelupankkeja, jotka ovat suomesta jo aika lailla poistuneet. Rahaa kannattaa nostaa vain oman pankkinsa automaateista, muista menee palvelumaksu. Perus yleistä Otto-automaattia ei ole. Vein myös ensimmäisen veronpalautus shekkini pankkini automaattiin. Tulee tilille muutamassa päivässä.

 

Vaikka Mission on ns. arvostettu/trendikäs alue ovat vuokrat ihan kohtuunhintaisia. Oma pieni remontoitu kaksioni (paitsi kylppäri on ihan old style) on 1050 cad/kk (n.700€), sisältäen veden ja sähkön. Sen verran mitä ehdin muuttaessani katsoa alueen kaksioita, oli hintahaarukka niissä n. 700-1500 cad/kk, riippuen kunnosta. Eli siis ei-remontoidun kaksion voi saada about 460 eurolla. Helsingin keskustassa ei taida enää ihan tällaisia olla.

Vuokrat maksetaan yleensä sähköpostitilisiirtona verkkopankista. Laitat vastaanottajan sähköpostiosoitteen, sekä keksimäsi kysymyksen ja siihen vastauksen. Vastaanottajalle tulee meili, josta klikkaamalla pääsee oman pankkinsa verkkopankkiin ja vastattuaan oikealla vastauksella kysymykseesi raha siirtyy hänelle. -Niin outoa!

 

Koska olemme keskustan kupeessa, näkyy kodittomia aika paljon. Varsinkin öisin kuulen heidän ostoskärryjensä äänen (jossa kuljettavat tavaroitaan) kadulta sisään. Asuntoloita kodittomille löytyy keskustan lähettyviltä.

 

Vierestä löytyy myös sporttikeskus (johon olen suunnitellut meneväni jo pari kuukautta), sekä ruokakauppa. Autolle ei ole ollut pakonomaista tarvetta, vaikka olisihan se tietysti ihan kiva olla.

 

 

Seuraavaksi tulossa siskoni postaushaaste: Koti juuri sellainen se kun se on.

Nyt lähden ostamaan ensimmäistä kanadalaista lottokuponkiani. Lähiaikoina on ollut niin huono tuuri kaikessa, että olen varma onnen kääntyvän kohta -pakko!

 

 

 

Love Oona

PERSONAL

IHMISSUHDEKIEMUROITA

 

 

Minulla on tapana istua öisin parvekkeella ja miettiä elämääni. Varsinkin eron jälkeen tein tätä hyvinkin usein. Vanha klisee, ”en ikinä tule enää löytämään ketään” on onneksi jo unohdettu. Tykkään myös tuijotella parvekkeelta muihin ikkunoihin. Onko kellään muulla valot päällä? (Yleensä aamuyöstä ei kovin monella). Välillä tunnen olevani tosi yksin.

 

Tajusin kuitenkin aika pian, että se ei mene niin. Jos joku on tullakseen, niin se tulee. Enkä oikeastaan tarvitse ketään. Aloin nauttimaan yksinolosta, sen tuomasta vapaudesta ja jopa niistä yksinäisistä itkuilloista viinilasin kera.

Toiseksi; kun avasin silmäni, huomasin kuinka sinkkunaisten paratiisi Calgary onkaan! Pistettiin äitinikin täällä läpällä tinderiin. Sai lukuisia matcheja ja viestejä.

 

Eteeni on tupsahtanut mitä ihmeellisimmissä tilanteissa mitä upeimpia ihmisiä. Heidän kanssa on ollut hauskaa siihen asti, kun syystä tai toisesta polkumme ovat erkaantuneet.

Yksi tarjosi hienoja illallisia, opetti skeittaamaan olohuoneessaan ja oppi suomea kokonaisten lauseiden verran vain muutamien tapaamisien jälkeen. Yllätti sanomalla aina jotain vitsikästä suomeksi. Kutsuimme Jarnan kanssa häntä model boyksi, hän oli kuin veistos. Tosin hänen seurassaan olin kuin pikkutyttö; kikattelin ja puhuin höpöjä.

Yksi tapailemani tyyppi taas opetti minut laskettelemaan, samalla kun vietimme jännää after ski elämää. Keskustelimme myös paljon ja ihan kaikesta. Hän toi minulle jonkinnäköistä lohtua.

 

Ja kuinka monta uutta ystävääkään olen saanut, kun olen vain sanonut kaikkeen extemporeen ja hulluun kyllä. ”Eipä tässä minulla ole muutakaan tekemistä”.

 

Deittailu tosiaan tempaisi mukaansa, mutta laskikin yhtä nopeasti. Se on yllättävän raskasta! Deittailusäännöt, eli pelaaminen, pitää ilmeisesti vieläkin näin vanhana paikkansa. Kyllästyin odottamaan viestejä ja miettimään koska niihin voi vastata ja millä tavoin, etten nyt vaan kuulostanut liian innokkaalta.

 

 

 

 

Unohdin miehet hetkeksi, kunnes nykyinen tuli ja pisti koko pakan taas sekaisin. Deittailusäännöillä ei ollut enää mitään merkitystä. Tosin mikäänhän tässä elämässä ei ole varmaa. 

 

Istun jälleen yksin parvekkeellani. Koska on vasta ilta, voin tuijotella vaihteeksi ohikulkevia ihmisiä. Vanha pariskunta käveli juuri käsi kädessä kohti jokea. Palasivat iltakävelyltä takaisin kohti kotia, kun alkoi ukkostaa. Vieläkin käsi kädessä <3

 

 

Lopuksi play lista kaikille ikuiseen kaiken antavaan rakkauteen uskoville unelmoijille. Eli suosikki itkubiisini juuri nyt;

 



 

 

Love Oona