PERSONAL

IHMISSUHDEKIEMUROITA

 

 

Minulla on tapana istua öisin parvekkeella ja miettiä elämääni. Varsinkin eron jälkeen tein tätä hyvinkin usein. Vanha klisee, ”en ikinä tule enää löytämään ketään” on onneksi jo unohdettu. Tykkään myös tuijotella parvekkeelta muihin ikkunoihin. Onko kellään muulla valot päällä? (Yleensä aamuyöstä ei kovin monella). Välillä tunnen olevani tosi yksin.

 

Tajusin kuitenkin aika pian, että se ei mene niin. Jos joku on tullakseen, niin se tulee. Enkä oikeastaan tarvitse ketään. Aloin nauttimaan yksinolosta, sen tuomasta vapaudesta ja jopa niistä yksinäisistä itkuilloista viinilasin kera.

Toiseksi; kun avasin silmäni, huomasin kuinka sinkkunaisten paratiisi Calgary onkaan! Pistettiin äitinikin täällä läpällä tinderiin. Sai lukuisia matcheja ja viestejä.

 

Eteeni on tupsahtanut mitä ihmeellisimmissä tilanteissa mitä upeimpia ihmisiä. Heidän kanssa on ollut hauskaa siihen asti, kun syystä tai toisesta polkumme ovat erkaantuneet.

Yksi tarjosi hienoja illallisia, opetti skeittaamaan olohuoneessaan ja oppi suomea kokonaisten lauseiden verran vain muutamien tapaamisien jälkeen. Yllätti sanomalla aina jotain vitsikästä suomeksi. Kutsuimme Jarnan kanssa häntä model boyksi, hän oli kuin veistos. Tosin hänen seurassaan olin kuin pikkutyttö; kikattelin ja puhuin höpöjä.

Yksi tapailemani tyyppi taas opetti minut laskettelemaan, samalla kun vietimme jännää after ski elämää. Keskustelimme myös paljon ja ihan kaikesta. Hän toi minulle jonkinnäköistä lohtua.

 

Ja kuinka monta uutta ystävääkään olen saanut, kun olen vain sanonut kaikkeen extemporeen ja hulluun kyllä. ”Eipä tässä minulla ole muutakaan tekemistä”.

 

Deittailu tosiaan tempaisi mukaansa, mutta laskikin yhtä nopeasti. Se on yllättävän raskasta! Deittailusäännöt, eli pelaaminen, pitää ilmeisesti vieläkin näin vanhana paikkansa. Kyllästyin odottamaan viestejä ja miettimään koska niihin voi vastata ja millä tavoin, etten nyt vaan kuulostanut liian innokkaalta.

 

 

 

 

Unohdin miehet hetkeksi, kunnes nykyinen tuli ja pisti koko pakan taas sekaisin. Deittailusäännöillä ei ollut enää mitään merkitystä. Tosin mikäänhän tässä elämässä ei ole varmaa. 

 

Istun jälleen yksin parvekkeellani. Koska on vasta ilta, voin tuijotella vaihteeksi ohikulkevia ihmisiä. Vanha pariskunta käveli juuri käsi kädessä kohti jokea. Palasivat iltakävelyltä takaisin kohti kotia, kun alkoi ukkostaa. Vieläkin käsi kädessä <3

 

 

Lopuksi play lista kaikille ikuiseen kaiken antavaan rakkauteen uskoville unelmoijille. Eli suosikki itkubiisini juuri nyt;

 



 

 

Love Oona

Previous Story
Next Story

4 Comments

  • Reply
    Minna
    elokuu 3, 2018 at 9:52 am

    Voi mä muistan meijän parvekkeella viinittelyt ja avautumiset sillon vuonna nakki! ❤️ 😀

    • Reply
      Oona
      elokuu 3, 2018 at 5:35 pm

      Minnaaa <3 Hahha mä muistan kans hyvin. Voi niitä aikoja! 😀

  • Reply
    Juuli
    elokuu 4, 2018 at 9:31 am

    Ihanaa kun nyt oot päivittänyt useammin, näitä sun postauksia alko jo olemaan ikävä. Ihmissuhde kiemuroista on aina hauska lukea 😀

    • Reply
      Oona
      elokuu 4, 2018 at 10:24 pm

      Jee kiva kuulla! Mietin eka kehtaanko edes julkasta koko postausta, joten kiitos paljon kommentista Juuli! 🙂 <3

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.