LIVING ABROAD

KULTTUURIEROJA – TYÖPAIKKANI KANADASSA

 

Kolmen vuoden kotonaolo ajanjaksoni on tullut päätökseen! Tekemättömyyteen ja tylsyyteen ehti tässä ajassa jo tottua, vaikka välillä liikuttiinkin hulluuden rajamailla. Seinät todellakin kaatuivat päälle ja mielen valtasi useasti turhuuden tunne. Ei minusta varmaan ole edes mihinkään! Työttömyyttä osasi kuitenkin ajatella eri tavalla mitä Suomessa ehkä olisi, sillä työpaikkaa en täällä voinut edes yrittää hakea. Tässä kohtaan tuli lait vastaan. Nyt viisumin (pysyvän oleskeluluvan) saannin jälkeen asiat ovat kuitenkin edenneet yllättävän vauhdikkaasti! Olen siis ollut jo reilun kuukauden uudessa/ensimmäisessä työpaikassani Kanadassa ja se on ylittänyt kaikki odotukset! (Tulen olemaan loppuelämän kiitollinen ystävälleni Jarnalle, joka järjesti minulle työhaastattelun manageroimansa vaateliikkeen pomolle).

En olisi uskonut, mutta ai että nautin siitä fyysisestä tunteesta kun on saanut jotain aikaiseksi ja tulee väsyneenä himaan. Mainitsemisen arvoista on myös se oman elämän rakentaminen tänne ja sitä kautta fiilis pääsevänsä osaksi kanadalaista yhteiskuntaa. Enkö olekaan enää vain kotipiika, jonka passissa lukee turisti?

Näin alkuun haluan myös palata omaan työhistoriaani. En ole siis koskaan aikaisemmin työskennellyt vaateliikkeessä, vaikka kaikennäköistä asiakaspalveluhommaa sitä on kyllä nuoruudessani tultu tehtyä. Itse asiassa mokasin kerran H&M:n työhaastattelun ja päädyin sitten Makkaratalon parkkihallin lipunmyyjäksi/yleismieheksi. Urani loppui pomoni raivoamiseen jokaisesta parkkihallin maassa lojuvasta tupakantumpista, jonka hän bongasi korkealta toimistonsa ikkunasta. Hänen oli pakko käyttää tähän kiikareita! Tumppihan olisi muun työn lomassa jo pitänyt huomata ja siivota salamana pois.

Nuoruuden hanttihommien lisäksi olen ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan pankki -ja rahoitusyhtiöillä töissä. Monotonista koneella istumista päivät pitkät, joka lopulta katkesi siihen, kun en palannutkaan takaisin kesälomaltani Kanadasta. Kiitos ja näkemiin!

 

Mitä sitten nyt teen?

 

 

 

Tällä hetkellä toimin myyjänä Frank & Oakin idyllisessä putiikissa lempialueellani Calgaryssa. Downtownin 17 Avenuella, josta löytyy trendikkäimmät putiikit, kahvilat ja ravintolat. Jos saisin valita asuisin siellä. Aluetta voisin verrata Helsingin Punavuoreen!

Frank & Oak on noussut montrealaisten kahden miehen yrityksestä, yhdeksi Kanadan trendikkäimmäksi miestenvaatebrändiksi. Hyvin kauppaa käyvän nettikaupan lisäksi liikkeitä on avattu ympäri Kanadaa 12 kpl, joista yksi on Calgaryssa. Muutama liike löytyy myös USA:sta. Myöhemmin brändiä on laajennettu naistenvaatemallistoon, josta olemme nyt työssäoloaikanani saaneet osan myös liikkeeseemme. Arvatkaa vaan olenko ostanut mallistosta jo monta vaatetta itselleni! Frank & Oakin vaatteita on myös helppo myydä, koska materiaalit ovat laadukkaita, mutta hinnat eivät leiju ihan päätä huimaavissa summissa. Hinta-laatusuhde on siis todella kohdillaan!

Calgaryn liikkeessä meillä on ihan huipputiimi, jonka kanssa saamme yhdessä vaikuttaa tuotteiden esille panoista tapahtumien järjestelemisiin. Pomoa ei ole ns. hengittämässä niskassa. Aloitettuani pääsinkin heti 17 avenuella järjestettyyn ulkotapahtumaan, jossa rakensimme Frank&Oak kojun kadulle esittelemään vaatteitamme mahdollisille uusille asiakkaille. Kohta meillä on tulossa myös tiimimme järjestämä yksityisilta, jossa tarjoillaan kantiksille ostoksien lomassa drinkkejä ja muuta mukavaa. En malta odottaa!

Asiakkaathan täällä ovat siis ihan huippuja. Meillä asiakaskunta on suurimmaksi osaksi miehiä, vaikka naisetkin ovat alkaneet pikku hiljaa löytämään naistenvaatemalliston myötä liikkeeseemme. Taidan olla ehkä hieman innoissani uusista sosiaalisista kontakteistani. Työn kautta olen päässyt tutustumaan niin moneen uuteen ihmiseen.

 

 

 

 

 

Ja viimeiseksi päästään kulttuurieroihin, joita olen työssäni kokenut;

 

Asiakaspalvelu:

Valehtelisin jos väittäisin, että aluksi ei ollut totuttelemista kanadalaiseen palvelukulttuuriin. Täällä tosiaan ei vain pelkkä tervehdys riitä. (Seuraavaksi kärjistettynä toimintatapamme, mikä voi olla suomalaisen asiakkaan näkökulmasta kauhuskenaario, nimim. aikoinaan vihasin käydä Vilassa, kun myyjät ahdisteli). Meillä siis rynnätään asiakasta vastaan jo heti ovelle. Kuulumisien jälkeen yleensä kerrotaan firmasta, tuotteista, näytetään mahdollinen uusi mallisto (nyt syksyn trendivaatteet), tiedustellaan asiakkaan mahdollisista tarpeista ym. Jos asiakas ei näytä haluavansa apua, jätetään hänet tämän jälkeen hetkeksi rauhaan. Viimeistään asiakkaan mennessä yläkertaan palaamme tiedustelemaan uudelleen miten hänellä sujuu/tarvitseeko hän nyt apua? Asiakkaan ei myöskään koskaan tarvitse pitää sovitukseen meneviä vaatteita käsivarsillaan, vaan ne kiikutetaan heti pukuhuoneeseen, johon valmistelemme hänelle sovitusta. Pukukopeissa ei ole myöskään tarkoituksella peilejä, että palvelu voi jatkua myös asiakkaan peilaillessa sovitettavia vaatteita edessämme.

Vaikka itselleni tässä lähestymistavassa oli totuttelemista, olen huomannut täällä asiakkaiden siitä nauttivan. He eivät ota sitä ahdisteluna vaan hyvänä palveluna. Tämä on auttanut omaan myymiseeni, joka on muutaman alkukankeus/paniikki päivän jälkeen alkanut luistamaan. Onnistumisen tunteita on tullut siinä kun olen saanut kerättyä asiakkaalle kokonaisen asun, jossa he viihtyvät ja näyttävät hyvältä. Kehuminen on taas tullut ihan luonnostaan. Laadukkaat ja hyvännäköiset vaatteet tuovat varsinkin miehille heti erilaista ryhtiä kantajaansa. (Zachin olisi aika tulla nyt meille shoppailemaan!!)

 

Kielitaito:

 

Pahin pelkoni -mitä jos kielitaitoni ei riitä? Tässä työssähän ei nyt mitään rakettitieteellistä sanastoa onneksi tarvita, joten kaikki on mennyt sutjakkaammin kun osasin kuvitella. Asiakkaat eivät tunnu aksentistani/mahdollisista kielellisistä virheistäni välittävän ollenkaan. Selvisin siis!

 

Muuta huomioitavaa:

Täällä jokaisessa työpaikassa palkka tulee aina kahden viikon välein tilille. Meillä palkan voi ottaa myös shekkeinä jos niin haluaa, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen shekki pitäisi sitten itse kiikuttaa pankkiin lunastettavaksi. Kuka niin tekee? Verojen kanssa en ole vielä ollut missään tekemisissä, eli verokorttia ei kiikuteta työpaikalle. Verot hoidetaan itse vuosittain verotoimistossa, eli tammikuussa pääsen niitäkin sitten tekemään ensimmäistä kertaa.

Calgaryn liikkeessä meillä on töissä 7 työntekijää, joista kahden on turvallisuus syistä oltava aina samanaikaisesti paikalla. Alkuviikosta päivät ovat aika hiljaisia, mutta kohenee siitä aina jonkin verran viikonloppuun mentäessä. Pienessä liikkeessä työskentely on rentoa ja mukavaa. Asiakkaat voidaan huomioida ihan eri tavalla (vertaa isoja ketjuliikkeitä) ja kanadalaisten sosiaalisuudesta johtuen asiakkaat tuntuvat kovin kaverillisilta. Töissä on oikeasti hauskaa!

Mitäs vielä… Ainiin muut työntekijät aina kiittävät kun alat tekemään jotain. Tämä on tuntunut oudolta. Yhteisiä hommiahan ne kaikki on.

 

Blogiin yritän taas palata kirjoittamaan useammin -en ole edes uskaltanut katsoa koska viimeksi tein postauksen! Zach on jänistänyt ja pistänyt (hetkellisen?) breikin talon etsimisellemme, josta johtuen olen ollut kotona kun perseeseen ammuttu karhu. Olen myös hyvä vellomaan päässäni asioita ihan ahdistukseen asti. Mutta hei, elämää tämähän vain on! Ja onneksi minulla on työpaikka!

 

www.frankandoak.com

 

Love Oona

Previous Story

7 Comments

  • Reply
    Miru
    lokakuu 26, 2017 at 7:26 am

    Go Oona! 🙌❤️😀

    • Reply
      Oona
      lokakuu 26, 2017 at 7:27 am

      Jee! 💃😀💕

  • Reply
    Jenni
    lokakuu 26, 2017 at 9:05 am

    Huippua! Ja ihanan näköinen liike. Terkkuja Jarnalle <3

    • Reply
      Oona
      lokakuu 27, 2017 at 12:33 am

      Eikö ookkin! Mä tykkään, kun liike on kokonaan omassa talossa. Tekee siitä jotenkin vielä idyllisemmän! 🙂 Kerrotaan terkut! <3

  • Reply
    Sari
    lokakuu 27, 2017 at 5:50 am

    Minkälaiset työajat teillä on? Entä miten järjetetään työvuorot? Saako esim aina kaksi päivää peräkkäin vapaata? Millaiset aukioloajat?

    • Reply
      Oona
      lokakuu 30, 2017 at 7:47 pm

      Tässä vihdoin vastaukset kysymyksiisi. Halloween hulinoista ollaan siis selvitty! 💃 Työajat riippuu sopimuksesta. Itse en tee kokopäiväisesti, joten työajat vaihtelee 3-8 tunnin päiviä about kolme kertaa viikossa. (Tämän lisäksi oon tuurannut monia. Varmaan saan lisää vuoroja myöhemmin, kun tulee tarvetta)

      Työvuorot järjestetään myös sen mukaan miten sopimus on tehty. Monet tosin opiskelee tai tekee toista työtä samanaikaisesti, joten heidän vuoroja laitetaan joko aamuun tai viikonloppuun. Muutama menee esim. päivävuoron jälkeen vielä illaksi töihin toiseen paikkaan. Opiskelijat taas haluaa viikonloppuja.

      Kokopäiväisesti työskentelevät (5x viikossa/ n.8h päivä) voivat saada kaksi peräkkäistä päivää vapaata esim. viikonlopuksi. Muilla tulee väkisinkin.

      Aukioloajat ovat: Ma-Ke 11-19, To-Pe 11-20, La 11-18, Su 11-17. Nämä pohjautuen siihen miten on huomattu asiakkaiden käyvän liikkeessä. ☺️

  • Reply
    Susanna
    marraskuu 3, 2017 at 11:13 pm

    Onnea, kiva että sait työtä.
    Joo tuosta Vilasta taisikin olla jossain ihan joku nettikeskustelu. Itse oon ajatellut niin että Vilan työntekijöiden täytyy palvella asiakkaita pomon käskystä ja ei se nyt kauheasti pitäisi haitata että myyjä tervehtii. Se mistä en itse tykkää on tyrkytys, sellainen jos myyjä useaan kertaan tulee viereen toistamaan osta osta, mutta harvemmin sitä tapahtuu. Italiassa on kanssa tapana semmoinen että jotkut myyjät tuo vaatteita asiakkaalle sovitettavaksi ja juttelee, mutta eivät kaikki.

  • Leave a Reply