OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen viettänyt Kanadassa jo sen verran aikaa, että ajattelin hieman kertoa tuntemuksiani täällä asumisesta ja sopeutumistani uuteen maahan. Jäin tänne niin extempore, että en sen koommin ehtinyt ajatella tai valmistautua oikeastaan mihinkään. Elämä kuitenkin alkoi mukavasti rullamaan ihan omalla painollaan ja sopeutuminen on mennyt minun kohdallani paremmin kuin hyvin. Tietysti kaikki ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista, niin kuin ei elämässä yleensä olekkaan. Aloin pohdiskelemaan asiaa tarkemmin ja löysin mielestäni mielenkiintoisen jutun Wikipediasta, koskien kulttuurishokkia. En ole ikinä ennen tullut ajatelleekseni, että voisin kokea jotain siihen liittyvää, sillä eikö se koeta enemmänkin jossain Mongoolia maassa? Kanadassa on ihan samantyylinen länsimaalainen kulttuuri kuin Suomessa. Artikkelin luettuani, tajusin kuitenkin käyneeni nämä kolme ensimmäistä vaihetta jollakin tavoin.

Wikipedia kertoo kuinka kurttuurishokin oireet voivat olla psyykkisiä ja fyysisiä, voimakkuudeltaan eriasteisia ja jokainen kokee sen eri tavoin. Kulttuurishokkiin liittyvien tuntemusten voimakkuus myöskin riippuu omasta henkisestä kapasiteetista, oman ja kohdattavan kulttuurin erilaisuudesta sekä aiemmista kokemuksista.

Kulttuurishokkiin on määritelty neljä eri vaihetta:

1. Kuherruskuukausi: Uuteen kulttuuriin saavuttaessa innostus nähdä ja kokea kaikki ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Vieras kulttuuri nähdään hyvässä valossa huomaamatta sen huonoja puolia.

2. Shokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. Väsymys, masennus ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita.

3. Sopeutuminen: Vähittäinen oppiminen, toimeentuleminen erilaisissa tilanteissa ja ymmärrys toimintatapojen syistä auttavat sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Olo alkaa tuntua kotoisammalta ja kommunikaatio-ongelmat vähenevät. Yleinen uudesta kulttuurista johtuva stressi vähenee.

4. Paluushokki: Paluu omaan kulttuuriin voi aiheuttaa suuremman shokin kuin kulttuurishokki vieraassa kulttuurissa. Uudelleensopeutuminen omaan kulttuuriin voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi.

Tässä vähän mietteitäni omista kokemuksistani näihin vaiheisiin liittyen;

1. Ensimmäinen vaihe meni juuri samalla tavalla, kuin tuossa kuvaillaan. Oli ihana kesä, kaikki tuntui uudelta ja jännältä. Jopa ruokakauppaan meno tuntui kivalta seikkailulta. Halusin koko ajan nähdä lisää ja olinkin koko ajan menossa. Tämä vaihe kesti minulla ylättävän pitkään ja elämä tuntui kuin pitkältä ihanalta lomalta.

2. Toinen vaihe: Arki tulee tietysti aina vastaan. Kaikki ei ollut enää niin uutta ja ihmeellistä! Ja kyllä ne pienet asiat alkoivat jostain syystä todellakin ärsyttämään!:) Ehkä tämä toi myös minulle sitä kovaa tarvetta kiukutella. Tässä muutama esimerkki;

– Joskus tuntui, että olen erilainen kuin kaikki muut. Olin kuin joku kunnon suomalainen mörökölli. Oikein kiukkusina päivinä teki mieli tiuskaista kaikille niille päivän aikana saaduille kysymyksille kuten ”How are you”, että, ”Jättäkää mut rauhaan”! Kaikki alkoi tuntua jotenkin hyvin teennäiseltä. Tämä vaihe meni onneksi nopeasti ohi! Siihen on tottunut ja nyt oikeastaan, nämä päivän aikana tapahtuvat pienet juttutuokiot, saavat minut vaan iloiselle tuulelle.

– Ystävyys suhteiden solmiminen. Välillä tuntuu, että en voi löytää täältä ikinä samanlaisia ystävyys suhteita kuin Suomesta. 

– Kielimuuri. Huoh! On kyllä joskus tuntunut siltä, että olen menettänyt kokonaan puhekykyni. Tämä oli aluksi todella raskasta, johtuen huonosta kielitaidostani. Alussa olin niin epävarma, että isossa porukassa en saanut sanaa suustani. Tunsin monesti itseni ihan idiootiksi, kun istuin ihan hiljaa koko illan. Kielitaitoni harjaantuessa on itsevarmuuteni kohonnut huomattavasti ja en koe kielen olevan enää suuri ongelma.

– Yksinäisyys. Täällä ei ole sitä omaa tuttua kaveriporukkaa. Eikä edes sitä töiden tuomaa sosiaallista päivittäistä kanssakäymistä. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos Jarna ei asuisi myös täällä!

– Ikävä minun omaa sisustamaani pikku kaksiotani ja autoani! 

– Ikävä Helsingin kauniita vanhoja taloja ja kävely etäisyyksiä.

– Tietysti ikävä kaikkia läheisiäni.

3. Edellä mainitut asiat ovat vain näitä hetkellisiä ohimeneviä ajatuksia. Tiedän että sopeutuminen ja varsinkin niiden ystävyys suhteiden solmiminen vie aikansa. Omalla kohdallani ei ole onneksi sen kummempia vastoinkäymisiä vielä eteeni tullut. Välillä oikein pitää nipistä itseäni siitä, mitä olen saanut kokea ja nähdä. Olen tottunut täällä asumiseen ja tunnen, että tänne haluan jäädä. Tämä paikka tuntuu jo kodilta. Tietysti kaikki viisumi asiat stressaavat todella paljon, sillä ne ovat vielä niin pahasti kesken. Joten ei vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Haluan uskoa kuitenkin siihen, että asioiden on tapana järjestyä.:)

Onko joku muukin kokenut jonkin näköisiä kultturierojen tuomia vaikeuksia? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

// I thought tell some my feelings about how I adapt to a new country. I decided stayed here so extempore that I didn’t have time to prepare or thinking anything. I think that my adaptation is gone for me better as well. Of course, sometimes i have bad moments, as usually always have in life . When I thinking this post I found an interesting story in wikipedia about culture shock. I have never before to think that I could experience something related, especially when Canada is similar culture than in Finland. However, I realized after reading the article I have experienced something similar small stuff.

Culture shock is defined in four steps:

1. Honeymoon: a new culture on arrival to see the enthusiasm and experience all of the outside observer’s eyes. Guest seen new culture in a good light, not to notice the cons.

2. Shock threshold step: Small things start to irritate and cons of the new culture and practical problems arise. Fatigue, depression and homesickness are common symptoms of this stage.

3. Adaptation: Gradual learning, getting along in different situations and understanding of the practice grounds to adapt to a new culture. Living begins to feel right at home, and communication problems are reduced. General new culture due to less stress.

4. Return Shock: Return to their own culture may have a greater shock than the culture shock in a foreign culture. The rehabilitation of their own culture can take a long time in a foreign culture accumulated experience and possibly changed due to a self-portrait.

Here’s some my thoughts from my own experience in relation to these stages;

1. The first stage was just the same way as described there. It was a wonderful summer, everything was new and excited. Even going to the grocery store was a nice adventure. This lasted for a long time and I really felt like I had lived all the time long wonderful holiday.

2. Second stage: All was no longer so new and amazing. Small things started to really irritate some reason!:) For example;

– Sometimes I felt like I’m different from all the others. I thought I was crazy Finnish person! When I was mad I didn’t want to answer all the questions ”how are you” because we don’t do that in Finland. I really want to answer back something like ”Leave me alone”! This period didn’t last long. Now I have get used it and makes me happy when people want to talk to me.

– Friendship. Sometimes I felt that I can’t find here ever similar friendships than in Finland…

– The language problem. When I first came here that was really hard to me. In the beginning I was so uncertain that I couldn’t say anything in big group. I felt myself quite often an idiot because I was so quiet all the time. Now my language skills is better, I have more self-confidence and I don’t think that language is no longer a problem.

– Loneliness. I don’t have my own friends here. Thank god, one my best friend is here too!

– I miss my own little apartment what I just get finished look my own.

– I miss Helsinki because there are so beautiful old houses and walking distances everywhere.

– I miss my family and friends!

3. Those things are only sometimes thoughts and not so serious. I’m grateful for all what happen here to me. I love living here and this place feels like home now.

I still look forward to our trip to Finland in the summer and I’m so excited that Zach come with me too! 

Have a nice weekend, Everyone!

Love Oona

10 kommentti

  1. Holy shit, niin totta kaikki! Ja hei tervetuloa vaiheeseen 3 ja 4. kotiinpaluu on just noin ku sanottiin. Viime vierailu Suomessa tuntu niin erilaiselta, jännitti sikana kokoajan niinku esim. kauppaan meno, myös omat kotikulmat tuntu vieraalta vaikka samoja katuja on tallannu kauan ilman mitää huolta. Oon käyny nyt vuodessa kaikki noi läpi, mutta on mulla vieläkin toi oman isänmaan ylistys päällä, tuskin lähtee koskaa pois, koska mikään ei voita sitä kaikkein tutuinta ja turvallisinta koska Suomi tai siis Helsinki on mulle ku oman äidin halaus. Oon ikionnellinen, että säkin oot Kanadassa ja täytyy sanoo et lopputulos täällä asumiseen on aika monen sattuman yhteis summa, kuinka kreisiä! ps. Lotto vetämässä jos voitan ton 50 miljoonaa ni vien sut lomalle koukataa suomen ja ruotsin kautta hakee muut ja ostan teille kunnon asunnon.

  2. Deja vu! En mäkään tajunnu että kokisin kulttuurishokkia, koska asutaan kuitenki niin lähellä ja niin samanlaisessa kulttuurissa! Mutta oon käyny noi kohdat kans läpi 😀 ensin oli ihanaa ja tuntu ekat 2kk kun olis vaan turisti. Sit iski ikävä kavereihin ja perheeseen, alko huomaamaan niitä kulttuurieroja ja kaikki ärsytti, ja nyt kun siitä on päästy yli, ja ollaan jo tavallaan päätetty mennä takas Suomeen, niin en oo enää yhtään varma haluunko sinne! Helsinki tuntuu niin pieneltä vaikka kaipaan kyllä sitä omaa kotia ja ystäviä maailman eniten. Ihanaa, että te ootte sopeutunu sinne niin hyvin ja teillä on toisenne <3

    1. Moi Emppu! On kyllä jännä huomata, että se voi tulla missä vaan! Suurin syy on kyl varmasti se, että ei ole niitä tuttuja rutiineja ja ystäviä lähi maillakaan.Ei sieltäkään pääse joka päivä kavereita tapaamaan. Tuntuu, että olen täällä ollut varmasti enemmän yksin kuin koskaan. 😀 Ymmärrän tuon takaisin meno pohdiskelun. Mua jopa pelottais yht’äkkiä palata takaisin Suomeen. Tähän elämään täällä on jo niin tottunut! 🙂

    2. niinpä toi kotiinpaluu on melkein vaikeempaa ku se toiseen maahan muutto. Muaki vähän ahdistais nyt jos tulis esim. vicaofficesta kieltävä vastus, että en saakaan pysyvää oleskelulupaa, se tarkottaisi, että joutuisin alottamaan Suomessa ihan tyhjästä. Onneks sulla on Emppu koti Suomessa, se varmaan auttaa vähäsen siihen paluuseen. Jos oot meijän Emppu, niin hirvee ikävä ja tosiaan jos lotto osuu ni tuun napaa sut myös mukaa lomalle!

  3. Joo, teidän Emppu täällä 😄 Niinpä, pelkään että kyllästyn niihin Helsingin maisemiin heti syksyllä ja alkaa kaduttaa! No katotaan, mihin päätökseen me päädytään 😊 Vesa on jo hermona kun vaihdan ajatuksia viikon välein! Ja loma lottovoittajien (ja vaikka ette voittaiskaan) kanssa kuulostaa upeelta!! I’m in!! ❤️

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.