LIVING ABROAD

ARKISIA KULTTUURIEROJA

 

 

Hei pitkästä aikaa!

 

Pitkä ja kylmä talvi alkaa olla takana päin ja olen siitä niin onnellinen. Tuntuu kuin olisin kulkenut koko talven jossain talvihorroksessa, josta alan nyt pikku hiljaa virkoamaan. Ei se elämä olekaan niin kamalaa!

Olen hurahtanut taas joogaan, joka on auttanut paljon myös mieleeni. Outo ärtyneisyys ja ahdistuksen tunteet, joita olen lähiaikoina kokenut saavat nyt väistyä. Tervetuloa kesä!

 

 

Mitä Calgaryssa tapahtuu juuri nyt?

 

Täällä on alettu kuvamaan paljon leffoja ja sarjoja! Tietoisuuteeni on tullut ainakin nämä: Jumanji 2 (Dwayne Johnson ”The Rock” saapui juuri Calgaryyn!), uusi Ghostbusters ja Netflix-sarjoista Fargo, sekä Black Summer.

Calgary on todettu hyväksi kuvauspaikaksi halvempineen veroineen, sekä alueet on helppo tehdä näyttämään niin, että ne sijoittuisivat Jenkkeihin.

Lee katsoo para-aikaa Netflixistä tätä uutta zombie-sarjaa, Black Summeria. Menin katsomaan kun näkyi tuttuja paikkoja. Yksi jakso oli kuvattu meidän vieressä olevalla Stampede -rodeo festivaali alueelle ja lähimmällä juna-asemalla. So cool!

 

 

Calgary Flames NHL playoffs -pelit on käynnissä ja koko kaupunki on ihan villinä! 17 avenue jossa työpaikkani sijaitsee, suljetaan välillä autoilta pelien ajaksi, sillä kadun baareissa on niin paljon ihmisiä liikkeellä. Joka toisella on pelipaidat päällä jo heti aamusta ja monella on sekä autot, että talot koristeltu Flamesejen lipuilla.

Edit. Calgary tippui muutama päivä sitten ratkaisevan ottelun häviöllä kisasta. Ihmiset ovat ihan surkeina.

 

 

Ostin elämäni ensimmäisen pyörän! Kiinnitin pyörääni valtavan korin, johon mahtuu kaikki kamat ja kahvikupille oman pidikkeen. Liikun sillä joka paikkaan. Pyöräilemällä (vrt. kävelyyn) säästää niin paljon aikaa joogasalilta – töihin matkoissa ym! Pyöräkellareita täällä on tosin aika huonosti. Joudun raahaamaan pyörän aina kotiin.

 

 

 

Mulla on nyt mennyt totaalisesti hermot kanadalaisiin puhelinliittymiin! Vaikka olen ottanut korkeimman data määrän mitä puhelimeen voi saada, oli viime lasku 170 cad ylittyneen datan takia. What? Ylittyneestä internetin käytöstä tuli sanktio 50 dollaria, jonka jälkeen ne sulkivat koko netin seuraavaan laskutuskauteen asti.

Ärsytys sen kuin kasvoi, kun työpaikkani päätti olla kertomatta enää WIFI:n salasanaa, ettei työaikana käytettäisiin puhelimia. Työpäivinä jos päätät kuitenkin käyttää puhelintasi, dataa tietysti kuluu.

 

 

Vaikka Small talk sujuu jo ihan luonnostaan, en muutamia päivittäisiä kysymyksiä kuitenkaan itse tykkää käyttää. Töissä esim. kysytään aina asiakkaalta mitä suunnitelmia tänään/illaksi? Muuten ihan ok, mutta jos se töksäytetään ensimmäisenä keskustelun avauksena tiskillä maksua ottaessa, se tuntuu oudolta. Miksi kukaan muutenkaan haluaisi kertoa suunnitelmiansa jollekin randomille? Yleensä tähän mumistaankin jotain; pitää palata takaisin töihin tai on vapaapäivä yms. vastauksia.

Tai kai se sitten menee vaan siihen ”mitä kuuluu” sananhelinä kysymyksien joukkoon. Entinen työkaverini jaksoi nimittäin kysyä minultakin aina joka ilta, että mitäs suunnitelmia illaksi? Kun arkisin päästään vasta seitsemän jälkeen illalla kotiin, ei vastaukseni ollut yleensä mitään muuta kuin.. ööh meen kotiin, en tee mitään… luokkaa.

 

 

 

 

Verot pitäisi hoitaa viimeistään tässä kuussa. Joka tarkoittaa sitä, että pitää varata aika verotoimistoon ja mennä sinne yhden tulostetun lappusen kanssa istumaan, kun virkailija näpyttelee koneelle tiedot. Mikään täällä ei hoidu automaattisesti.

 

Myöskään näillä ei ole ns. osoitetietorekisteriä. Läheisessä kuntokeskuksessa meidän piti todistaa perhejäsenyyden saamiseksi asuvamme yhdessä, tuomalla postia kotoa. Eli molemmilta kirjekuoria missä näkyy nimi ja osoite. Osoitemuutoksissa taas pitää ilmoittaa jokaiseen paikkaan erikseen uusi osoitteesi.

 

Olen alkanut käymään lähimmällä HotShop -nimisellä joogastudiolla hyvien tuntien ja aikataulujen vuoksi. Kun Suomessa luulin Punavuoren Tulijoogassa olevan tiivis tunnelma, menee tämä downtownin HotShop siitä ihan next levelille. Menen aina noin puoli tuntia aikaisemmin varamaan paikan, että saan eturivin nurkkapaikan itselleni. Sali täyttyy yleensä niin, että joudun vielä siirtämään mattoani kirjaimellisesti ihan seinään ja edessäni olevaan peiliin kiinni ja vieruskaverini matto on noin tulitikkurasian mittaisen päässä omasta matostani. Joogaohjaajalle ei ole suunniteltukaan omaa mattotilaa, vaan hän puikkelehtii meidän joogaajien välissä näyttämässä seuraavia liikkeitä.

 

 

 

 

 

Vähän aikaa sitten ilmestyi Leen, sekä oman puhelimeni ruudulle yhtä aikaa viesti. Tämä oli emercency alert viesti, joka meni kaikille Albertassa asuville. Ilmoituksia voi tulla kolmesta eri kategoriasta:

 

CRITICAL ALERT – Imminent life threatening danger

INFORMATION ALERT – Be aware and be prepared

TEST ALERT – System testing in progress

 

Viesti kuului ensimmäiseen kategoriaan. Edmontonissa oli kidnapattu 8 -vuotias poika. Pyydettiin ottamaan yhteyttä poliisiin jos näki liikenteessä autoa, jonka rekisterinumero kerrottiin viestissä.

Googlettamalla selvisi, että poika oli kidnapattu koulusta huoltajuuden menettäneen äidin toimesta. Pojan uskottiin olevan hengenvaarassa. Myöhemmin luin hyvin voineen pojan löytyneen Calgaryn läheltä ja otettu turvaan.

Systeemistä on varmasti ollut paljon apua ja tulee olemaan, sillä ilmoitusta ei voi olla huomaamatta puhelimen ruudulta. Radioon tai tv:hen verrattuna, kaikilla on puhelin aina lähettyvillä.

 

 

 

 

Tähän loppuun vielä toisesta Meksikon matkastamme, tai tarkemmin ottaen paluulennostamme, joka jäi taas pysyvästi mieleeni..

 

 

”Meksikosta Kanadaan kulkevilla lennoilla on esiintynyt lähiaikoina todella pahoja turbulensseja”, kertoi lentoemäntä viereiselle kanssamatkustajalleni paluulennollamme Puerto Vallarta – Calgary. Tässä vaiheessa oli kone jo riepotellut meitä noin tunnin verran ja olin silmät kiinni kauhusta kankeana pää Leen sylissä odottamassa pahinta. Lentoemäntä jatkoi jutusteluaan; ”viime lennolla oli turbulenssit ravistanut konetta niin paljon, että muutama matkustaja oli vielä itkenyt koneesta poistuttuaan. Mutta ei se näin paha ollut..

 

”Mulla on ollut nyt selkeästi vähän huono tuuri näillä paluulennoilla. Viime Meksikon reissun jälkeen iski vatsatauti heti nousun jälkeen ja vietin viiden tunnin lentomatkan pää pöntössä. Tällä kertaa koko matka meni kirjaimellisesti kuoleman pelossa pahassa turbulenssissa.

 

Pahin alkoi kesken tarjoilun: lentoemäntä lensi kiljahtaen kärrynsä päälle ja keittiöstä kuului tavaroiden lentäminen. Lentoemännät juoksivat paikoillensa turvavöihin. Olimme päässet turbulenssin silmään, josta lentäjä oli jo varoitellut kuulutuksessaan. Kone meni vuoroin ylös alas ja vaakasuorassa sivulta sivulle. Kuulin kovan moottoreiden äänen, kun kone lisäsi vauhtia. Hurjaa rytkytystä kesti kauan. Jotkut alkoivat itkeä, minä mukaan lukien. Pää edelleen Leen sylissä sanoin mielessäni jäähyväiset jo kaikille. Odotin oikeastaan vain koska tästä lähdetään alas ja rytinällä. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Se oli aika kamalaa! Turbulenssi rauhoittui oikeastaan vasta viimeisellä tunnilla, jolloin tarjoilun jatkuessa tilasin itselleni viinilasin ja puristin Leen kättä. Me ollaan vielä hengissä.

 

 

 

 

Toivottavasti teillä oli mukava pääsiäinen! Täällä vietettiin pääsiäispyhät perjantaista maanantaihin, joista vietin suurimman osan ajasta töissä. Kiirettä piti! Huomenna taas normaali arjen pariin.

 

 

Love Oona

Previous Story

2 Comments

  • Reply
    Ion
    huhtikuu 25, 2019 at 3:04 pm

    Suomessakin nykyään tiettyjen kauppojen myyjät kyselevät rahastuksen yhteydessä tollasia ärsyttäviä turhanpäiväisyyksiä. Se on niin luonnotonta, varsinkin siis täällä. Kaikille osapuolille tulee vaan kiusallinen olo…
    Mut voi härregud sentäs, sulla on kyllä tosi huono tuuri nyt noiden lentojen kanssa! Onneks pääsitte kuitenkin perille:) En itse pelkää lentämistä, mutta järkyttävän matkapahoinvoinnin vuoksi lentelyt(kin) on pidettävä minimissä. Jo pienikin turbulenssi saa vatsan sekaisin, saati sitten joku tollanen tilanne?! Yöh, en varmaan lentäisi enää ikinä!

    • Reply
      Oona
      huhtikuu 30, 2019 at 12:10 am

      Hei mielenkiintoista kuulla, että Suomessakin on alettu joissakin liikkeissä tekemään samaa! Muistan vielä Suomessa asuessani, että välttelin Vilaa, koska myyjät ahdisteli, eli eivät antaneet olla rauhassa. 😀 Se tais olla just silloin ainut kauppa, joka oli aloittanut tän uuden asiakaspalvelu tyylinsä. Ihan totta, se ei oikein Suomeen taida sopia. Kun taas täällä se tuntuu huonolta asiakaspalvelulta jos ei käytetä small talkia ja seurata asiakasta pitkin liikettä apua tarjoten.

      Siis joo onneks ei jäänyt mitään draumoja noista lennoista. Ihan hyvin olisi voinut, sillä oon aina vähän pelännyt lentämistä. Jälkikäteen vaan mietin, että onneksi ei sattunut molemmat samalle lennolle. Jos se mun vatsatauti ois ollut tossa turbulenssissa, se ois ollut jo aika kauhea tilanne!

      Voi ei kuulostaa ikävältä noi sun matkapahoinvoinnit. Toivottavasti ei tuu pahoja turbulensseja sun kohdalle! <3 Ja kiva kun laitoit kommenttia! 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.