Browsing Category

TRAVEL

TRAVEL,VIDEO

MEKSIKON KOHOKOHDAT JA PAINAJAINEN LENTOKONEESSA

 

Kun tuttavani ovat kyselleet, miten matkani meni, on vastaukseni ollut seuraavanlainen; ihana reissu, kiva paikka ja lämpöä riitti… 

Mutta, et arvaa, mitä mulle kävi lentokoneessa..

 

 

 

Joku pakonomainen tarve on ollut siis purkaa tämä traumaattinen (jälkikäteen koominen) kokemukseni ulos, vaikka se onkin vähän erittäin nolo.

 

Aloitetaan siis siitä, mitä tapahtui paluulennollani takaisin kotiin Calgaryyn. 

 

Matkustin yksin, koska olimme Leen kanssa ostaneet lentoliput eri aikaan. Sain paljon halvemmat lennot, vain 10-15 minuutin eroavaisuudella Leen lennoista. Portitkin olivat vierekkäin. Huomaa, että Meksiko on kanadalaisten suosima matkakohde. 

 

Kotimatkalla, heti kun kone lähti liikkeelle, alkoi ihan out of nowhere vatsaani koskemaan ja tuli todella paha olo. Nousun jälkeen meninkin sitten vessaan toteamaan saaneeni ruokamyrkytyksen tai vatsataudin. Kirjaimellisesti kaikki tuli ulos (lue: istuin pöntöllä, samalla oksentaen käsienpesualtaaseen), eikä loppua näkynyt. Tästä alkoi vessaan juoksemisrumba, josta teatreellisten jonojen ohittamisieni jälkeen, päätin jäädä vessaan koko viiden tunnin matkan ajaksi. Oli turha mennä hetkeksi istumaan omalle paikalle häpeämään itseänsä. Haisin hirveälle! Oksennusta tuli tulvana ja sitä lensi joka paikkaan -niin hiuksiin kuin naamallekin. Niinä hetkinä kuin pystyin, keräsin voimia vessan likaisella lattialla ja haaveilin vesilasista. Kurkku oli niin kuiva, että nielaiseminenkin tuntui kuolemalta.

Ne kerrat kun jouduin pakosta poistumaan vessasta omalle paikalleni (turbulenssi ja laskeutuminen), tuntuivat elämäni pisimmiltä. Pidättelin molempia hätiä, samalla kun viereinen pappa taputteli selkään ja hänen vaimonsa piteli omaa sämpyläpussiansa valmiina jos oksennus tulee. Kanssamatkustajat auttoivat myös laukkuni kanssa ja laittoivat minut ensimmäiseksi poistumaan koneesta. Missä henkilökunta?! 

 

Kun lopulta kävelin viimeisillä voimillani passitarkastukseen, tuli viereeni komea nuori herra kyselemään olinkohan se tyttö, joka oli ollut koko matkan kipeänä? 

 

Jep minähän se.

(En ihmettele yhtään, että keneltäkään koneessa olevalta jäi huomaamatta, mikä oli kyseessä.)

 

 

Vessatarinan jälkeen, olen kyllä kertonut matkastani muutakin. Niille, jotka tämän jälkeen ovat enää kyselleet mitään;

 

  • Vietiin vastasyntyneitä kilpikonnia käsissämme mereen. Meidän viereiseen rantaravintolaan on tehty kilpikonnien munille oma paikka, josta kaivetaan juuri kuoriutuneet kilpikonnat ja kuljetetaan mereen. Tämä järjestely on tehty sitä varten, etteivät kilpikonnat eksy matkallansa (rakennusten valot harhauttavat kilpikonnat reitiltänsä, jonka jälkeen linnut ehtivät napata heidät kynsiinsä). 
  • Rannalla kirjan lukeminen oli ihanaa!
  • Snorklausmatkalla nähtiin delfiinejä. Veneessä oli myös kova meno! Henkilökunta tarjosi drinkkejä, minkä kerkesi. Niin, ettei edellistä ollut ehtinyt edes juoda loppuun. Mummot villiintyivät tanssimaan.
  • Meksikolaisten yleinen rentous oli virkistävää. Mietittiin, ettei Kanadassa tällainen snorklausretki tulisi kuulonkaan. Eikä myöskään se, että laskuvarjohyppääjät lentelivät joka päivä meidän asunnon eteen olevalle rannalle. Välillä ne meinasivat törmätä rantatuoleihin tai rannalla pyyhkeillänsä makaaviin ihmisiin, mutta se ei näyttänyt haittaavan ketään. Tätä oli hauska seurata!
  • Meidän uima-altaalla taas oli joka aamuinen mummojen juoruklubi. Kerran eksyin mukaan juttelemaan. Siellä puhuttiin seksistä.
  • Viini oli halpaa ja meidän asunnon omistaja (ihana lady) raahasi sitä aina pullokaupalla jääkaappiin. ”Viini on kuin vettä”, totesi aina samalla.
  • Krokotiilit asustelivat lähiseudulla. En nähnyt niitä, mutta pelkäsin törmääväni niihin joka kerta kun menin mereen.
  • Matkamme perimmäinen tarkoitus oli kulkukoirien pelastaminen. Tällä hetkellä kulkukoirien tilanne on niin hyvä, ettei löytynyt kuin yksi pelastettava koira. Tämä onnellinen pääsi Leen vanhempien auttamana Kanadaan hyvään kotiin.

 

 

Onnistuin kadottamaan melkein kaikki kuvani (ne parhaimmat tietty), mutta tässä pieni perhevideo matkalta. 

 

 

Hyvää uutta vuotta kaikille,

 

Love Oona

 

 

 

LIVING ABROAD,TRAVEL

RAJANYLITYS KANADASTA USA:HAN

 

MINILOMA JENKKIEN PUOLELLA

 

 

Lähdin extempore ystäväni mukaan pitkän viikonlopun viettoon Washingtoniin. Rajan ylityksestä ja määränpäästämme Liberty Lakesta, olin kuullut hänen suostuttelu puheessansa seuraavaa.

”Kun ajamme rajan yli (Kanada-Usa), kaikki tuntuu samalta, mutta kuitenkin niin eriltä. Toisella puolella on lämpimämpää ja halvempaa. Paikka johon olemme menossa, on sellainen ”rich housewife” mesta, mutta pariskunta jonka luona yövymme on ihanan hulluja ja todella vieraanvaraisia -plus heillä on oma ranta ja orginal Batman auto. He osaavat nauttia elämästä.”

 

-Ok, I`m in!

 

 

Rajanylitys myös kiinnosti. En ole koskaan ylittänyt mitään rajaa teitse, enkä ole myöskään vielä matkustanut Kanadan pysyvällä oleskelulupa -kortillani. Sen olemassa olo tekee olon huomattavasti rauhallisemmaksi. Takaisin tullessa ei siis pitäisi olla enää pitkiä kuulusteluita, passileimoja ja päivämääriä koska pitää poistua maasta.

 

Matka Calgarysta Usa:n rajalle kesti n. 5 tuntia. Ohitimme kylän nimeltä Fernie, jossa kävin viime talvena ensikertaa laskettelemassa. Maisemat olivat matkalla upeita. Rajaa lähestyttäessä ne muuttuivat vähän karummaksi. Ainakin rajan läheisellä yksinäisellä huoltoasemalla, jossa kävimme pissalla. Siellä myytiin tiskillä puukkoja ja takapihalla oli creepy camping area, mihin en jäisi heti yöpymään.

Tax free kaupat olivat rajan molemmin puolin. Yksinäiset mökit keskellä ei mitään, josta hohtivat loisteputkivalot.

 

Vastaamme ajoi auto, joka oli juuri tullut Usa:n puolelta. Kuvasivat innostuneesti maisemia auton ikkunasta. -”Hei me ollaan Kanadassa”! Itse tein samoin, kun päästiin Usa:n puolelle.

 

Rajalla oli hiljaista ja meitä ennen oli vain yksi auto. Ystäväni ja minut kutsuttiin sisälle ottamaan sormenjäljet ja valokuvat, koska emme olleet Kanadan kansalaisia. Virkailijat olivat rentoja. Kysyttiin mikä on matkan tarkoitus ja mihin olemme menossa. That´s all.

 

 

 

 

 

Huomattiin olevamme USA:n puolella, kun pysähdyttiin ensimmäiselle huoltoasemalle. Hei täällä myydään viiniä, Marlboroa ja erilaisia karkkeja!  Korttikoneet on myös outoa. 

 

Liberty Lake oli kaunis järvineen, hienoinen taloineen ja golf kenttineen. En yleensä suunnittele paljon lomia, enkä tehnyt sitä tälläkään kertaa. Ehdittiin kuitenkin käydä ajelemassa Batman autolla, ostamassa kukkia torilta, drinksuilla terassilla, veneilemässä ja uimassa -mutta ehkä kuitenkin eniten vietimme aikaa vain isäntäparin rantatuoleilla, josta siirryimme aina illan hämärtäessä terassin nuotion ääreen.

 

 

 

 

Isäntäpari oli sydäntä pakahduttavan vieraanvaraisia. Ikäerosta huolimatta olimme kaikki kuin yhtä suurta perhettä.  Täytyy vielä mainita isännän tekemät bagelit sulatejuustolla & pekonilla, uuniperunat ja mureimmat ribsit, joita olen koskaan syönyt. Food heaven!

 

Lähtiessämme kertoivat kuinka voin tulla koska tahansa takaisin, jos haluan hetken päästä irti elämästä ja rentoutua. Pidän tämän ehdottomasti mielessäni.

 

Takaisin tullessa rajan ylitys meni vieläkin nopeammin. Tällä kertaa ei tarvinnut nousta edes autosta.

 

 

 

 

Minilomalta jäi kuvia käteen vain muutama ja nekin täysin ei kiinnostavista asioita. Keskityin niin intensiivisesti kaikkeen muuhun, kuten aurinkorasvan levittämiseen, drinkkilasin täyttämiseen ja ampiaisten hätistelemiseen. (Niitä oli kaikkialle. Yksi istahti aamiaissämpylälleni, juuri kuin olin puraisemassa siitä haukkua. Sämpylä lensi kaaressa rantahiekkaan.) Rannalta oli myös kiva tiirailla naapureitten taidonnäytteitä seisoma vesiskoottereilla. Kaikilta löytyi sellainen ja jokainen huristi niillä menemään pitkin järveä.

 

Ensi kerralla muistan kuvata oleellisen, niin kuin tältä reissulta se olisi ollut Batman auto.

 

 

Love Oona

CANADA,TRAVEL

TUNNELMIA VANCOUVERISTA

Meidän tyttöjen kahden yön passinhakureissu Vancouverissa meni aivan liian nopeasti! Palataan kuitenkin hetkeksi vielä tämän kauniin kaupungin tunnelmiin, jossa ehdimme kuitenkin syödä hyvin, juoda liikaa viiniä, kävellä jalkamme puhki, etsiä taksia, sekä nähdä puiston, että sataman. Hakemamme passi saatiin myös onnistuneesti tilattua Suomen suurlähetystöstä Calgaryyn.

Tässä siis ensikertalaisen lyhyen ajan huomioita Vancouverista;

* Kanadan sisällä lentäminen kävi ihanan helposti. Ei ainaisia passintarkastus kuulusteluja, vaan suoraan turvatarkastuksesta koneeseen ja ulos.

* Menolentomme vuorten yli Kelownan kautta, sai meidät kaikki liimautumaan nenä kiinni lentokoneen ikkunaan.

* Hotels.comin salaisista hinnoista löydetty asunto keskellä keskustaa osoittautui loistovalinnaksi. Kaikki mihin suuntasimme olivat melkeinpä kävelymatkan päässä. Starbucks ja viinikauppa ovemme edessä olivat myös kovin kätevät. Tämän valoisan ja ison asunnon sai samalla hinnalla kuin viereisistä halpaketjuhotelleista yhden pimeän huoneen.

* Vancouverin kaduilla tallustaessa oltiin jo ihan suurkaupungin tunnelmissa. Välillä meille tuli ympärillä olevista asioista viboja New Yorkista ja välillä kadut näyttivät samoilta kuin olisi tallannut San Franciscossa.

* Laitapuolen kulkioita näkyi katukuvassa enemmän kuin Calgaryssa. Jotkut heistä nukkuivat kaduilla.

* Uberiä ei ollut (kuulema tulee vuoden lopulla) ja taksia yritettiin saada kaduilta ihan turhaan. Ne sattuivat olemaan aina viittoilessamme yksisuuntaistan katujen kaukaisimmilla kaistoilla. Kävelyä tuli sitten harrastettua paljon.

* Yöelämä -sitä samaa mitä Calgaryssakin.

* Seuraavan aamun kirpeä ilma piristi kummasti Stanley Parkissa. Mietimme kuinka tässä keskustan valtavassa puistossa olisikin mukava lenkkeillä. Rahtilaivasatama ja pilvet vain vähän häiritsivät meidän merimaisemaa. Ihanaa oli kuitenkin olla meren äärellä ja kuunnella laineiden liplatusta. Voi kuinka on ollut merta ikävä!

* Valtavat puut tekivät myös vaikutuksen. Kotona tosin huomasin kuinka huono matkakuvaaja olenkaan. Muistikortilla vain kuvia puusta, jonka koloon olimme kaikki vuoron perään ängenneet.

* Puiston jälkeen Suomen suurlähetystössä totesimme, että passi maksaa 200 cad ja mukana olisi pitänyt olla käteistä sekä tietynlainen kirjekuori. Jarnan jäädessä ottamaan valokuvia ja sormenjälkiä, kävimme Saaran kanssa metsästämässä puuttuvia asioita. Suomen passiasioita hoiti siellä yksi vapaahtoinen työntekijä, joka otti kuulema kaikki tarvittavat tarvikkeet esiin matkalaukusta.

* Keskustan kalaravintolassa oli pariisilainen tunnelma ja kala-annoksemme freessejä kuin juuri merestä poimittuja.

* Iltapäivästä kun alkoi sataa, ottivat kaikki vastaantulijat tottuneesti kassista sateenvarjonsa esille. Vancouverissa sataa kuulema aina.

* Kaikki lempivaateliikkeeni olivat nätisti rivissä isolla kävelykadulla. Muutamassa liikkeessä vain vähän piipahtaneena huomasin palvelun olevan yhtä iloista kuin Calgaryssakin. Kaikkialla toivotettiin meidät myös tervetulleeksi Vancouveriin.

* Viimeisenä päivänämme ilma oli lämmin ja kaunis. Tuttavamme vinkistä lähdimme Granville Islandiin, joka osoittautui tunnelmalliseksi satamaksi pienineen putiikkeineen, ruokamarketteineen ja ravintoloineen. Satamaravintolassa syötiin ehkä maailman parasta kalaa ja juotiin paikallisia viinejä. Tästä oli sitten mukava lähteä iloisissa tunnelmissa kohti kotia. Vancouver, toivottavasti näemme vielä joskus!

 

Love Oona

TRAVEL

16 UNOHTUMATONTA TUNTIA REYKJAVIKISSA

Reykjavik downtown

Myöhästyminen jatkolennolta mahdollistikin mielenkiintoisen retken Islannissa, joka saa vieläkin hymyilyttämään kaikessa koomisuudessaan..

 

Jo tutuksi tullut lentomatka Suomeen (Calgary-Edmonton-Reykjavik-Helsinki/Vantaa) sai tänä kesänä uuden käänteen, kun kapteeni kuulutti myöhästyneestä saapumisestamme Reykjavikin kentälle. Vaikka kuulutuksessa lupailtiin kaikkien jatkolentojen odottavan matkustajiaan, ei edes mielipuolinen rynnimiseni ja passintarkastusjonossa kiilaus yritykseni auttaneet -vaan sinne jäin infopisteen jonoon odottamaan myöhästymiseni tuomiota. Ja se mitä en halunnut kuulla yhden nukkumattoman yön ja 10 tunnin matkustamisen jälkeen oli, että seuraava lento lähtisi vasta 16 tunnin päästä Suomeen..

Kun yllätyksekseni kuitenkin Icelandair tarjosi uuden lentolipun, hotellin ilmaisineen aamiaisineen/illallisineen, sekä taksimatkat edestakaisin, alkoi mielikin vähän piristyä. Ikinähän en ollut Islannissa käynyt!

Matkaseuraakin löytyi sattumalta sieltä infopisteen jonosta -samaan tilanteeseen joutunut kanadalainen mies, joka puhui muuten todella hyvää suomea (suomalaisen vaimonsa ansiosta). Koska meille oli lätkäisty kouraan samat lennot ja hotellivaraukset, päätimme lähteä yhdessä kiertelemään Reykjavikkiä -kun kerran sinne oltiin nyt päädytty ja yksin se voisi olla tylsempää.

Taksimatka hotelliin kesti ikuisuuden ja siinä maisemia katsellessani mietin samaa kuin jo lentokoneen ikkunasta kurkkineena -onko täällä mitään? Kuitenkin näissä autioissa maisemissa oli jotain hyvin taianomaista; preeriaa meren ympäröimänä, josta aamuvarhaisen sumun keskeltä erottui muutamia kalastusveneitä ja kaukaisia vuoria.

Reykjavik

Noin tunnin päästä alkoi jo näkymään elämisenkin merkkejä.

ReykjavikHotellilta lähdimme bussilla Reykjavikin keskustaan, joka osoittautui tunnelmalliseksi pikku kaupungiksi. Pitkältä kävelykadulta ja lukuisilta kapeilta kujilta löytyi idyllisiä puurakennuksia, pieniä kauppoja, kahviloita, drinkkibaareja ja pubeja. Valitsin sieltä sitten kauniissa rakennuksessa olevan viinibaarin, johon menimme haluamalleni viinilasilliselle. Sisällä kiinnitin huomiota lukuisiin ystäväporukoihin, jotka olivat siellä keskellä päivää viettämässä aikaa drinkkien äärellä. Kaikkialla vallitsi jotenkin hyvä ja rento tunnelma. Tässä vaiheessa salaa mietin, kuinka olisikaan ollut kiva jakaa tämä kaikki Zachin tai hyvän ystävän kanssa. Vaikka matkaseuralaisen kanssa juttua riitti suomi-englannin sekoituksella, olimme luonteiltamme niinkin erilaisia, että se alkoi jo välillä siinä yliväsyneenä ärsyttämään molempia. Samalla tuntui, kuin olisimme tunteneet jo vuosia!

Reykjavik downtown reykjavik downtown reykjavik streetKeskustan sataman vierestä löytyi valtava lasinen rakennus. Sinnekkin mentiin sisälle pällistelemään, kun ei tiedetty mikä se on. Kävi ilmi, että se on musiikkitalo Harpa, joka on kauneimmillaan iltaisin kun lasien LED-valot loistavat värikkäinä pimeyteen.
reykjavik class building reykjavik class building reykjavik class building reykjavikJa mikäs sen parempaa on kuin tutustua myös paikallisiin. Sovittiin Auourin kanssa, että vielä tulen Islantiin (en vieraan miehen kanssa vaan oman poikaystäväni) ja hän lupasi näyttää meille kaikki hienoimmat jutut Reykjavikistä.

Reakjavik girlLoppuilta menikin paikallisten kanssa jutustellessa olutravintolassa, jonka jälkeen jouduin jo liian nopeasti jättämään taakseni tämän täynnä elämää olevan Reykjavikin ja ihanat ihmiset. Vaikka keskustan nähtävyydet näkee varmasti päivässä, niin viihtyisin siellä paljon pidempääkin jo ihan tunnelman vuoksi. Olo oli vain jotenkin hyvinkin kotoisa.

Matkalla lentokentälle ne ihme energiat mitä sain itsestäni irti koko reissun ajan (nukkumattomuudesta huolimatta), katosivat sillä sekunnilla kun istuin taksiin. Olin kuoleman väsynyt. Reykjavikin kentälle päästyämme minun ja tuntemattoman kanadalais-suomalaisen miehen kanssa tiet erkaantuivat. Tarvitsimme omaa rauhaa!

KIITOS kuitenkin kuuluu matkaseuralaiselleni, sillä ilman häntä olisin varmaan nukkunut vain hotellilla ja Icelandairille, joka mahdollisti hienosti toimituilla järjestelyillä kaiken tämän. Sekä vielä isot kiitokset Reykjavikilaiselle Auourille, jonka ansiosta loppuillasta tuli vaan super hauska!

 

Love Oona

 

TRAVEL

MEMORABLE TRAVELS

OLYMPUS DIGITAL CAMERAI woke up today to a horrible howling wind coming through the window. Then the cat jumped on my face trying to look through the window to see what was going on out there. Even the front door was banging with the draft going through it and at first I thought someone was really trying to come in. All the horror movies rushed immediately into my mind and even though I knew the sound was just the wind I was going to have to get out of bed and check the up on the situation. I could see through the balcony doors that outside was horrible weather. It was snowing again and it just looked awful. My big plans for today was to go for a walk but that was definitely not going to happen now. I really started to miss the warm destinations and beaches that I had been to in my life. I imagined the wonderful warm sea breeze on my face. I got the idea to put some photos from my travels that have remained in my mind the most up.

BALI – GILI & UBUD

When I was younger we traveled every winter with my family to Bali. Even when I was supposed to be in school it didn’t stop us and my mom told the school every winter that Oona would not be attending for about two months. It was great! I remember a lot of things from those times and always thought that now as an adult how wonderful it would be to go there again. Last winter when my sister asked me come with her to Bali I didn’t hesitate for a moment. The next day I marched up to my bosses office and told him that I need a holiday. It was a wonderful trip and Bali will always hold a special place in my heart.

IMG_20141115_012256received_m_mid_1395284124014_4fb47b00774a776005_0bali2baliSOUTH-AFRICA – CAPE TOWN

I have tried to write about this trip for a long time now but I always felt like I wouldn’t be able to do it justice as I’m not an amazing writer but I thought I would give it a try anyways. After this trip I knew that I loved traveling and I was hooked. Maybe this trip came just at the right time for me in my life. I felt like that journey changed my life for the better and I will never forget it. One moment from that trip has been etched in my memory forever. We were at an open-air concert which was held in a beautiful park surrounded by gorgeous mountains. It was at that time as I watched the magnificent scenery and listened to the great music with a wine glass in my hand that I realized how happy and grateful I am that I get to be in a place like this with people I care so much about and share with them all of this beauty. I also realized how I had to continue ahead in my life, whatever the situation.

Cape Town is therefore definitely a place worth seeing and I really hope that I will return there again. I would like see the stunning nature, mountains, sea, beaches, penguins, seals, wineries and everything that Cape town has to offer at least one more time. Who am I kidding? A hundred more times! I also miss all of the time that us girls spent at the lovely Saaras house drinking wine on the balcony. That was pretty much every night I was there! 🙂

 

capetown3capetowncapetown2ct6ct89ct1IMG_20130411_193925djeddie2IMG_20130401_175626ct5THAILAND – KHANOM

Thailand is a famous tourist destination with tons of people visiting it every year but in my mind Thailand will always be this small village called Khanom. It’s a wonderful place to escape the hordes of tourists that flock to Thailand. In Khanom you can see how the locals live their lives and it is also full of empty beautiful beaches.

beachNICE, MONACO AND NEW YORK

The most memorable and best girls trips were in these cities. When reminiscing about these trips I always have a smile on my face. Such amazing and fun trips. When five girls travels together anything can happen!

nizza2nizzanizza3nyc5nyc10nyc41919322_226404272602_112426_nPicMonkey Collage5

Love Oona