Browsing Category

PERSONAL

PERSONAL

ABOUT TODAY

 

”Hey, are you awake

Yeah I´m right here

Well can I ask you 

About today”

(The National – About today)

 

 

Kiitos kysymästä. On ollut oikein mukava vapaapäivä, vaikka hyvin laiskanpuoleinen. Suurin juttu mitä tänään tein, oli pitkä kävelylenkki Reno koiran kanssa naapuruston pupupuistossa. Olen ristinyt viereisen puiston nimeksi pupupuisto, koska se vilisee pupuja! Yhdessä kohtaa aloin laskea monta niitä näin samalla silmäyksellä -8 kpl. Heidän seuranaan puistossa vilisee myös oravia ja majavia. (Itse en ole vielä törmännyt majaviin, mutta heidän jyrsimisjälkiinsä ja kakkaansa kyllä).

Tämä takapihani puisto on ihan loistava. Niin on myös Reno, jota ei kauheasti kiinnosta puput eikä vastaantulevat ihmiset. Löntystelee vain ilman hihnaa iloisesti perässäni, jollei ole jäänyt nuuhkimaan jotain. Kuvailin noin tunnin ajan ja Reno kuuliaisesti pysytteli aina jossain lähettyvillä.

 

 

 

 

Syksy on saapunut kaupunkiin ja ulkona on ihan hemmetin kylmä! Kotiin päästyäni en tuntenut sormiani enkä varpaitani, hansikkaista ja sukista huolimatta. Olisikohan siitä ollut kaksi viikkoa, kun täällä oli vielä +30 astetta ja nyt 0 °c. Muutama päivä sitten satoi ensilumi. Se yllätti ja se oli hirveää. Käveltiin Jarnan kanssa töistä kotiin puolipukeutuneina yltä päältä lumessa.

 

Kesä on nyt virallisesti ohi. Mutta ei se mitään, ollaan parin viikon päästä lähdössä Jarnan kanssa tyttöjen lomalle Losiin. Jotenkin jännittää. En muista koska olisin ollut viimeksi jossain ulkomailla Kanadaa ja Suomea lukuun ottamatta. Liberty Lakea ei lasketa mukaan, koska sinne mentiin autolla.

 

Tuntuu jotenkin, että pitäisi kauheasti valmistautua L.A -reissua varten. Kaikki siellä on varmaan jotain kaunista ja mahtavaa! Olen niin tottunut tähän peräkylän Calgaryyn, että jopa viimeksi muutama vuosi sitten Suomessa vieraillessani, valmistauduin hulluna kauppareissullekin. Kaikki näyttivät niin tyylikkäiltä ja kauniilta.

 

Pidän tästä meiningistä täällä. Ei mitään sisäpiirijuttuja tai oikeastaan mitään. Aika rauhassa vaan ollaan.

 

 

 

 

 

Mikään ei ole ihanampaa, kun tulet kotiin ja joku kysyy miten päiväsi meni.

 

Vaikka siteeraamassani kappaleessa About today ei taideta ihan siitä puhua, se toi inspiraatiota.

Löysin biisin tunti sitten, kun tuskailin ääneen mitä kirjoitan.

 

Tapailemani mies: Mitä aiot kirjoittaa?

Minä: Ei mitään tietoa. ”Something about today”, kun kuvatkin on.

Tapailemani mies: Kuuntele vaikka About today -biisi ja mieti sitten. 

 

Kiitos, sain postauksen valmiiksi samalla kun kuuntelin biisin monta kertaa putkeen.

T: Melankolisen musiikin ylin ystävä.

 

Musiikkia sunnuntai iltaan, tai sinne Suomeen maanantai aamuun. (Sopii paremmin ensimmäiseen)

 

 

 

 

Love Oona

PERSONAL

HETKEN TIE ON KEVYT

 

Niin kauan kuin roikkuu menneessä, niin kauan masentaa. Niin kauan kun elää tulevassa, niin kauan ahdistaa. Ei ole kuin nykyhetki, voisipa elää niin.

 

 

Ja miksei voisi?

 

Yritän päästä tähän mentaliteettiin, koska tällä hetkellä stressaa kaikki. Menneeseen en voi vaikuttaa, tulevaisuutta voisin tietysti ajatella, mutta nyt en jaksa murehtia sitä. Kokeilen elää hetken tässä hetkessä ja miettiä mikä nyt on hyvin.

 

Lista asioista, jotka tällä hetkellä ilahduttaa.

 

 

Voitin ensimmäisellä kanadalaisella lottokupongillani uuden samanlaisen (neljän dollarin) lottokupongin.

 

Pari vapaapäivää edessä. Oli työpäivä sitten takana tai edessä, piristyn aina illalla tasan kello 11, jonka jälkeen alan puuhastelemaan kaikkea. Unesta ei ole siitä pariin tuntiin tietoakaan. Tulevan vapaapäivän parhautta; huomenna ei tarvitse herätä.

 

Hauskat asiakaskohtaamiset. Pari lupaavaa nuorta jääkiekonpelaajaa tuli tänään shoppailemaan. Kuultuaan meidän olevan Suomesta alkoivat toistelemaan sanaa ”tynnyri”. Eikö se tarkoita mahaa? Suomalainen joukkuetoveri oli opettanut. Tänään kävi myös pari vloggaajaa miestä LA:sta. Kuvasivat meidän pikku liikkeessä ja hässäkkää riitti. Googletimme heidät kaikki, kun olivat lähteneet. Jotain julkimoita..

 

Tipaton! Extempore idea pitää tipaton elokuu on tuntunut todella hyvältä. Tunnen olevani ihan super terveellinen. Viikonloppuna tilasin viinibaarissa teetä.

 

Mistä päästään teehen! En ole koskaan ollut kovin suuri teen juoja, vaikka kahvia tulee lipitettyä senkin edestä. Tipaton on nyt kuitenkin tuonut elämääni teen. Juon sitä koko ajan ja käyn hamstraamassa kaupasta uusia makuja.

 

Uudet sarjat. Olen katsonut liudan ulkomaalaisia rikossarjoja. Netflixistä löydetty ranskalainen Le Mante (The Mantis) oli niistä paras! Voin suositella. Tällä hetkellä menossa espanjalainen Money Heist, jonka jälkeen aloitan Ozarkin toisen tuotantokauden, joka tuli juuri Netflixiin. Happy!

 

Urheiluinnostus. Pitkästä aikaa tekee mieli oikeasti urheilla. Aloitan ensiviikolla viereisessä sporttikeskuksessa käymisen. Sieltä löytyy kaikki pallopeleistä joogaan. Uimista odotan myös.

 

Kun toisen kanssa on helppo olla.

 

Puhtaat lakanat.

 

Kun juokset yömekko päällä miehen perään sateeseen, kuin Bridget Jones konsonaan.

 

Langatommat kuulokkeet. Miksi en ole aikaisemmin hankkinut? Tämä tekee elämästä huomattavasti helpompaa, esim. kun järjestät vaatelaatikoita työpaikkasi kellarissa. Kännykkää kun ei saa mihinkään kesähepeneisiin kiinni.

 

Hiukset hyvin, kaikki hyvin. Käytiin Jarnan kanssa samaan aikaan samalla kampaajalla ja otettiin sama väri päähän. Tuli kiva, paitsi hiukset leikattiin liian lyhyeksi! (Kun hiukset eivät mene alle rintojen, ne ovat lyhyet) Kävin ostamassa tehokkaimpia biotiini kapseleita mitä löysin (10 000 mcg).

 

Kuvausretket  -r a k a s t a n! Kun tein viisi vuotta töitä ma-pe 9-17, haaveilin voivani mennä keskellä arkiviikkoa istumaan kahvilaan niin kauaksi aikaa kun huvittaa. En ole tehnyt sitä, mutta olen mennyt lähiaikoina monille road tripeille keskellä viikkoa. Kamerat kassiin, kahvi viereen ja matka ihan sama mihin määräpäähän.

-Silloin tunnen olevani hetken vapaa.

 

 

 

 

Onni ei ole sitä, että saa mitä haluaa. Onni on sitä, että haluaa sitä mitä saa.

 

 

Love Oona

PERSONAL

IHMISSUHDEKIEMUROITA

 

 

Minulla on tapana istua öisin parvekkeella ja miettiä elämääni. Varsinkin eron jälkeen tein tätä hyvinkin usein. Vanha klisee, ”en ikinä tule enää löytämään ketään” on onneksi jo unohdettu. Tykkään myös tuijotella parvekkeelta muihin ikkunoihin. Onko kellään muulla valot päällä? (Yleensä aamuyöstä ei kovin monella). Välillä tunnen olevani tosi yksin.

 

Tajusin kuitenkin aika pian, että se ei mene niin. Jos joku on tullakseen, niin se tulee. Enkä oikeastaan tarvitse ketään. Aloin nauttimaan yksinolosta, sen tuomasta vapaudesta ja jopa niistä yksinäisistä itkuilloista viinilasin kera.

Toiseksi; kun avasin silmäni, huomasin kuinka sinkkunaisten paratiisi Calgary onkaan! Pistettiin äitinikin täällä läpällä tinderiin. Sai lukuisia matcheja ja viestejä.

 

Eteeni on tupsahtanut mitä ihmeellisimmissä tilanteissa mitä upeimpia ihmisiä. Heidän kanssa on ollut hauskaa siihen asti, kun syystä tai toisesta polkumme ovat erkaantuneet.

Yksi tarjosi hienoja illallisia, opetti skeittaamaan olohuoneessaan ja oppi suomea kokonaisten lauseiden verran vain muutamien tapaamisien jälkeen. Yllätti sanomalla aina jotain vitsikästä suomeksi. Kutsuimme Jarnan kanssa häntä model boyksi, hän oli kuin veistos. Tosin hänen seurassaan olin kuin pikkutyttö; kikattelin ja puhuin höpöjä.

Yksi tapailemani tyyppi taas opetti minut laskettelemaan, samalla kun vietimme jännää after ski elämää. Keskustelimme myös paljon ja ihan kaikesta. Hän toi minulle jonkinnäköistä lohtua.

 

Ja kuinka monta uutta ystävääkään olen saanut, kun olen vain sanonut kaikkeen extemporeen ja hulluun kyllä. ”Eipä tässä minulla ole muutakaan tekemistä”.

 

Deittailu tosiaan tempaisi mukaansa, mutta laskikin yhtä nopeasti. Se on yllättävän raskasta! Deittailusäännöt, eli pelaaminen, pitää ilmeisesti vieläkin näin vanhana paikkansa. Kyllästyin odottamaan viestejä ja miettimään koska niihin voi vastata ja millä tavoin, etten nyt vaan kuulostanut liian innokkaalta.

 

 

 

 

Unohdin miehet hetkeksi, kunnes nykyinen tuli ja pisti koko pakan taas sekaisin. Deittailusäännöillä ei ollut enää mitään merkitystä. Tosin mikäänhän tässä elämässä ei ole varmaa. 

 

Istun jälleen yksin parvekkeellani. Koska on vasta ilta, voin tuijotella vaihteeksi ohikulkevia ihmisiä. Vanha pariskunta käveli juuri käsi kädessä kohti jokea. Palasivat iltakävelyltä takaisin kohti kotia, kun alkoi ukkostaa. Vieläkin käsi kädessä <3

 

 

Lopuksi play lista kaikille ikuiseen kaiken antavaan rakkauteen uskoville unelmoijille. Eli suosikki itkubiisini juuri nyt;

 



 

 

Love Oona

PERSONAL

VIIME PÄIVIEN PARHAAT

 

Lista asioista, jotka tällä hetkellä huvittaa.

 

 

Kun olet keksinyt hyvän tavan treenata helteellä. Lähijoki ja virtaus. Siinä saa polskia vimmalla eteenpäin liikkumatta senttiäkään. Oikein sukellat innostuksesta saadaksesi vauhtia. Viileä vesi myös virkistää mukavasti. Jälkikäteen saat kuulla joen olevan täynnä kakkaa ja luet uutisista bakteerivaarasta. Veteen vain omalla riskillä.

 

Koiraihmisten luona vierailu. En ole ikinä ollut sellainen ihminen, joka ryntää ihastuksesta kiljuen paijaamaan koiraa, kun sen näkee. En vaikka olen yrittänyt. Jostain syystä olen kuitenkin aina tapaillut tai seurustellut yltiökoiraihmisten kanssa. Yleensä ensimmäisen kerran pettyneet katseet suunnataankin minuun, kun koiran tervehdysseremonia alkaa. Taputus/rapsutukseni koiran päähän ei riitä, vaan käsketään halimaan, makaamaan, kierimään, leikkimään ja lepertelemään heti siinä ovella. Pidän koirista, mutta jokainen tavallaan.

 

Hammaslääkärit pölpöttää täällä liikaa. Ennen toimenpidettä on jo kyselty kaikki kesälomasuunnitelmista työkuvioihin, jonka jälkeen juttu vaan jatkuu, vaikka välineet on jo tungettu suuhun. Paikkoja missä en halua puhua; hammaslääkäri, ripsihuolto, kampaaja, kaupat, hissit tai jos olen tekemässä jotain keskittymiseen vaativaa asiaa, kuten dronen lennättämistä ensi kertaa. Random koiranulkoiluttaja nainen tuli puhumaan hänen ja hänen miehensä pupujahdistansa (?) ja kaikesta muusta mahdollisesta, joka ei voi kiinnostaa tuntematonta. Minä seisoin tuppisuuna, yrittäen viestittää, että meillä on tässä nyt vähän muuta tekemistä. Seuralaiseni taas vastaili kohteliaasti takaisin, samalla kun yritti lukea lennokkikameran asennusohjeita.

 

Rusketusrajat – Aurinko on nyt tosi polttava. Sen huomaa siitä, että rusketut 5 min ulkona kävelemisen jälkeen. Työkaverini esitteli tänään t-paita rajojansa ja minä kenkärajaani. Jalkateräni on kuin jin ja jang -keskeltä poikki, musta ja valkoinen.

 

Heräteostokset. Kun Harry Potterin näköinen myyjä saa sinut ostamaan kalliit aurinkolasit, seuraamalla ja kehumalla vuolaasti kuinka hyvin ne sopii päähäsi. Kassalla saat hepulikohtauksen, eikä naurusta tule loppua. Koko henkilökunta tuijottaa. Samoin seuralaiseni. Pahoittelen ja kerron minulla olevan darra.

 

 

 

 

Kun et uskalla katsoa sähköpostisi uber-kuitteja. Rakkaalle uberille löytyy monta nimeä: Olen vähän myöhässä töistä -uber, raskas shoppailukierros takana- uber, treffit (kiire töiden jälkeen kotiin valmistautumaan) -uber, treffeille meno (koska korkkarit) uber, illanvietot (koska liian tiukka hame ja korkkarit) uber, sekä tietysti huono sää uber. Unohdin vielä isompien hankintojen uber. Mm. tv ja pölynimuri tuotu uberillä kotiin.

 

Kun raahaat uudelle tapailemallesi miehelle jo heti alkuun puoli omaisuuttasi ja majoitut sinne, selitykseksi koska oma kämppäsi on niin kuuma. Mikä on kyllä totta, se on kuin sauna! Kulmahuoneisto, joka on täynnä ikkunaa. Ja se on myös liian meluisa!

 

Kun ostat uuden mekon, jota pohdit vielä kotona pitkään kannattaisiko se sittenkin palauttaa. Puet sen kuitenkin joku päivä vaatekriisissäsi päällesi ja tuskailet koko päivän näyttäväsi pikku prinsessalta vaaleanpunaisessa unelmassasi. Matkalla töistä kotiin tulee kaksi ihmistä kehumaan mekkoasi. Loppumatkan hyppelehdit kotiin.

 

Kun uusi tapailemasi mies huomauttaa, että kerron vähintään kerran päivässä olevani väsynyt ja minulla on nälkä.

 

 

 

Love Oona

 

Kuvat voidaan lukea myös huvittaviin otoksiin.

PERSONAL

HERE I AM

 

 

Kello on 2.22 sunnuntai aamuna. Ulkona on pimeää ja hiostavan kuumaa, mutta kerrankin ihanan hiljaista. Avonaisesta ikkunasta ei kantaudu sisään mitään melua. Ei vaikka täällä on alkanut yli viikon kestävä Stampede -rodeo tapahtuma ja koko kaupunki on ihan villinä. Kaadan vielä tilkan baileysiä muumimukiini. Muut astiat ovat likaisia ja muutakaan alkoholi juotavaa ei ole. Laitan melankolista musiikkia soimaan ja alan kirjoittamaan. Nyt nimittäin tuntuu siltä.

 

Blogi on ollut aina mielessä, mutta en ole saanut vaan mitään järkevää sanottavaa aikaiseksi. Suurin blogi fanini, eli oma äitinikin on jo luovuttanut lukuisien perään huutelujensa jälkeen. Olen nyt kuitenkin vakavasti sitä mieltä, että olen tulossa takaisin! Olen kaivannut tätä. Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olette jättäneet kommentteja ja odottaneet postauksiani. <3

 

Mitäs täällä on sitten tapahtunut? Tuntuu, että jotain pitää selittää ennen kuin alan postailemaan muusta.

 

Erottiin Zachin kanssa aika lailla siitä kun muutin omilleni. Omasta ero päätöksestäni huolimatta, olin hetken aikaa aika pihalla. Miten tässä nyt näin kävi? Sitä miettiessäni elin töiden, juhlimisen ja seinään tuijottamisen aikakautta. Jälkimmäinen on aika kivaa, kun sitä tekee monta päivän putkeen. Tai liiallinen juhliminen, kun maanantai aamuna heräät krapulassa ja vapinassa takaisin todellisuuteen. Ei sekään auttanut yksinäisyydestä karkaamiseen, vaan enemmänkin edesauttoi sitä iskemään kahta kauheammin takaisin. Siltä se ainakin tuntui sillä hetkellä, vaikka oikeastaanhan minulla oli koko ajan ne muutamat ihanat ihmiset täällä lähellä. Kiitos Jarna ja Matt, kun jaksoitte kuunnella lukuisat vuodatukseni!

 

Kliseistä, mutta totta, aika tekee tehtävänsä ja elämä alkoi taas voittamaan. Jes, luulin jo tulleeni hulluksi! Kutsun eron jälkeistä aikaani pumpuliajanjaksoksi -päässäni ei tosiaan liikkunut mitään. Tai siltä se ainakin tuntui..

 

Matkan varrelle on kuitenkin mahtunut myös kaikkea kivaa. Olen mm. nauttinut maailman eniten keskustassa asumisesta. Kännykkäni askelmittari menee harva se päivä yli tavoitteen, joka on ennenkuulumatonta minulle, joka on ajanut joka paikkaan, siitä lähtien kun olen saanut ajokortin. Olen myös tavannut mitä ihanampia uusia ihmisiä, kun kulmat ovat tulleet tutuksi. Kesä on ollut tarkemmin ajatellen ihan mahtavaa aikaa ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että olen saanut energiani takaisin. Sellaisen sisäisen rauhan, jonka olin taas joksikin aikaa kadottanut hetkeksi. Ja silloin kun kadotan jotain, en pysty kirjoittamaan tai tekemään mitään muutakaan -pääni on siellä pumpulissa!

 

Mitäs vielä? Ainakin blogiin on paljon uusia juttuja suunnitteilla.

 

  • VIDEOITA – Olen tavannut yhden coolin tyypin, jolla on samanlaisia intohimon kohteita kun minulla. Hän löysi Instagram profiilini, jonka jälkeen tavattiin sattumalta naapurin karaokebaarissa. Siitä lähtien ollaankin mietitty yhteistyötä ja nyt suunnitteilla on dronen hankkiminen ja Youtube kanavan avaaminen. Im excited! Tai no, katsotaan nyt miten se lähtee etenemään..
  • MAISEMIA – Monia vuoria ja järviä jo koluttu, mutta silti täällä on vielä niin paljon nähtävää! Muutaman päivän päästä lähdetään taas road tripille, tästä tulossa postausta..tai videota!
  • ARKEA – Olen saanut työvuoroja enemmän, mikä on ollut hyvästä. Töissä, niin kuin myös vapaa ajalta riittää puhuttavaa, sillä vieläkin niitä kulttuurieroja tulee vaan vastaan. Kaikkea näitä ja niitä normi arkisia höpötyksiä tulen kirjoittamaan taas.

 

Kiitos, että olette jaksaneet odottaa!

 

Loppukevennys -kun ulkomaalainen yrittää lukea suomea/postaustani. Actually he is really good!

Linkistä pääset kuuntelemaan;

b74b5288-6653-4fb6-ab1d-3dbb2a41fcd6 (1)

 

Please follow @bigwolftours on Instagram and Facebook.

 

 

Love Oona