Browsing Category

PERSONAL

PERSONAL

IHMISSUHDEKIEMUROITA

 

 

Minulla on tapana istua öisin parvekkeella ja miettiä elämääni. Varsinkin eron jälkeen tein tätä hyvinkin usein. Vanha klisee, ”en ikinä tule enää löytämään ketään” on onneksi jo unohdettu. Tykkään myös tuijotella parvekkeelta muihin ikkunoihin. Onko kellään muulla valot päällä? (Yleensä aamuyöstä ei kovin monella). Välillä tunnen olevani tosi yksin.

 

Tajusin kuitenkin aika pian, että se ei mene niin. Jos joku on tullakseen, niin se tulee. Enkä oikeastaan tarvitse ketään. Aloin nauttimaan yksinolosta, sen tuomasta vapaudesta ja jopa niistä yksinäisistä itkuilloista viinilasin kera.

Toiseksi; kun avasin silmäni, huomasin kuinka sinkkunaisten paratiisi Calgary onkaan! Pistettiin äitinikin täällä läpällä tinderiin. Sai lukuisia matcheja ja viestejä.

 

Eteeni on tupsahtanut mitä ihmeellisimmissä tilanteissa mitä upeimpia ihmisiä. Heidän kanssa on ollut hauskaa siihen asti, kun syystä tai toisesta polkumme ovat erkaantuneet.

Yksi tarjosi hienoja illallisia, opetti skeittaamaan olohuoneessaan ja oppi suomea kokonaisten lauseiden verran vain muutamien tapaamisien jälkeen. Yllätti sanomalla aina jotain vitsikästä suomeksi. Kutsuimme Jarnan kanssa häntä model boyksi, hän oli kuin veistos. Tosin hänen seurassaan olin kuin pikkutyttö; kikattelin ja puhuin höpöjä.

Yksi tapailemani tyyppi taas opetti minut laskettelemaan, samalla kun vietimme jännää after ski elämää. Keskustelimme myös paljon ja ihan kaikesta. Hän toi minulle jonkinnäköistä lohtua.

 

Ja kuinka monta uutta ystävääkään olen saanut, kun olen vain sanonut kaikkeen extemporeen ja hulluun kyllä. ”Eipä tässä minulla ole muutakaan tekemistä”.

 

Deittailu tosiaan tempaisi mukaansa, mutta laskikin yhtä nopeasti. Se on yllättävän raskasta! Deittailusäännöt, eli pelaaminen, pitää ilmeisesti vieläkin näin vanhana paikkansa. Kyllästyin odottamaan viestejä ja miettimään koska niihin voi vastata ja millä tavoin, etten nyt vaan kuulostanut liian innokkaalta.

 

 

 

 

Unohdin miehet hetkeksi, kunnes nykyinen tuli ja pisti koko pakan taas sekaisin. Deittailusäännöillä ei ollut enää mitään merkitystä. Tosin mikäänhän tässä elämässä ei ole varmaa. 

 

Istun jälleen yksin parvekkeellani. Koska on vasta ilta, voin tuijotella vaihteeksi ohikulkevia ihmisiä. Vanha pariskunta käveli juuri käsi kädessä kohti jokea. Palasivat iltakävelyltä takaisin kohti kotia, kun alkoi ukkostaa. Vieläkin käsi kädessä <3

 

 

Lopuksi play lista kaikille ikuiseen kaiken antavaan rakkauteen uskoville unelmoijille. Eli suosikki itkubiisini juuri nyt;

 



 

 

Love Oona

PERSONAL

VIIME PÄIVIEN PARHAAT

 

Lista asioista, jotka tällä hetkellä huvittaa.

 

 

Kun olet keksinyt hyvän tavan treenata helteellä. Lähijoki ja virtaus. Siinä saa polskia vimmalla eteenpäin liikkumatta senttiäkään. Oikein sukellat innostuksesta saadaksesi vauhtia. Viileä vesi myös virkistää mukavasti. Jälkikäteen saat kuulla joen olevan täynnä kakkaa ja luet uutisista bakteerivaarasta. Veteen vain omalla riskillä.

 

Koiraihmisten luona vierailu. En ole ikinä ollut sellainen ihminen, joka ryntää ihastuksesta kiljuen paijaamaan koiraa, kun sen näkee. En vaikka olen yrittänyt. Jostain syystä olen kuitenkin aina tapaillut tai seurustellut yltiökoiraihmisten kanssa. Yleensä ensimmäisen kerran pettyneet katseet suunnataankin minuun, kun koiran tervehdysseremonia alkaa. Taputus/rapsutukseni koiran päähän ei riitä, vaan käsketään halimaan, makaamaan, kierimään, leikkimään ja lepertelemään heti siinä ovella. Pidän koirista, mutta jokainen tavallaan.

 

Hammaslääkärit pölpöttää täällä liikaa. Ennen toimenpidettä on jo kyselty kaikki kesälomasuunnitelmista työkuvioihin, jonka jälkeen juttu vaan jatkuu, vaikka välineet on jo tungettu suuhun. Paikkoja missä en halua puhua; hammaslääkäri, ripsihuolto, kampaaja, kaupat, hissit tai jos olen tekemässä jotain keskittymiseen vaativaa asiaa, kuten dronen lennättämistä ensi kertaa. Random koiranulkoiluttaja nainen tuli puhumaan hänen ja hänen miehensä pupujahdistansa (?) ja kaikesta muusta mahdollisesta, joka ei voi kiinnostaa tuntematonta. Minä seisoin tuppisuuna, yrittäen viestittää, että meillä on tässä nyt vähän muuta tekemistä. Seuralaiseni taas vastaili kohteliaasti takaisin, samalla kun yritti lukea lennokkikameran asennusohjeita.

 

Rusketusrajat – Aurinko on nyt tosi polttava. Sen huomaa siitä, että rusketut 5 min ulkona kävelemisen jälkeen. Työkaverini esitteli tänään t-paita rajojansa ja minä kenkärajaani. Jalkateräni on kuin jin ja jang -keskeltä poikki, musta ja valkoinen.

 

Heräteostokset. Kun Harry Potterin näköinen myyjä saa sinut ostamaan kalliit aurinkolasit, seuraamalla ja kehumalla vuolaasti kuinka hyvin ne sopii päähäsi. Kassalla saat hepulikohtauksen, eikä naurusta tule loppua. Koko henkilökunta tuijottaa. Samoin seuralaiseni. Pahoittelen ja kerron minulla olevan darra.

 

 

 

 

Kun et uskalla katsoa sähköpostisi uber-kuitteja. Rakkaalle uberille löytyy monta nimeä: Olen vähän myöhässä töistä -uber, raskas shoppailukierros takana- uber, treffit (kiire töiden jälkeen kotiin valmistautumaan) -uber, treffeille meno (koska korkkarit) uber, illanvietot (koska liian tiukka hame ja korkkarit) uber, sekä tietysti huono sää uber. Unohdin vielä isompien hankintojen uber. Mm. tv ja pölynimuri tuotu uberillä kotiin.

 

Kun raahaat uudelle tapailemallesi miehelle jo heti alkuun puoli omaisuuttasi ja majoitut sinne, selitykseksi koska oma kämppäsi on niin kuuma. Mikä on kyllä totta, se on kuin sauna! Kulmahuoneisto, joka on täynnä ikkunaa. Ja se on myös liian meluisa!

 

Kun ostat uuden mekon, jota pohdit vielä kotona pitkään kannattaisiko se sittenkin palauttaa. Puet sen kuitenkin joku päivä vaatekriisissäsi päällesi ja tuskailet koko päivän näyttäväsi pikku prinsessalta vaaleanpunaisessa unelmassasi. Matkalla töistä kotiin tulee kaksi ihmistä kehumaan mekkoasi. Loppumatkan hyppelehdit kotiin.

 

Kun uusi tapailemasi mies huomauttaa, että kerron vähintään kerran päivässä olevani väsynyt ja minulla on nälkä.

 

 

 

Love Oona

 

Kuvat voidaan lukea myös huvittaviin otoksiin.

PERSONAL

HERE I AM

 

 

Kello on 2.22 sunnuntai aamuna. Ulkona on pimeää ja hiostavan kuumaa, mutta kerrankin ihanan hiljaista. Avonaisesta ikkunasta ei kantaudu sisään mitään melua. Ei vaikka täällä on alkanut yli viikon kestävä Stampede -rodeo tapahtuma ja koko kaupunki on ihan villinä. Kaadan vielä tilkan baileysiä muumimukiini. Muut astiat ovat likaisia ja muutakaan alkoholi juotavaa ei ole. Laitan melankolista musiikkia soimaan ja alan kirjoittamaan. Nyt nimittäin tuntuu siltä.

 

Blogi on ollut aina mielessä, mutta en ole saanut vaan mitään järkevää sanottavaa aikaiseksi. Suurin blogi fanini, eli oma äitinikin on jo luovuttanut lukuisien perään huutelujensa jälkeen. Olen nyt kuitenkin vakavasti sitä mieltä, että olen tulossa takaisin! Olen kaivannut tätä. Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olette jättäneet kommentteja ja odottaneet postauksiani. <3

 

Mitäs täällä on sitten tapahtunut? Tuntuu, että jotain pitää selittää ennen kuin alan postailemaan muusta.

 

Erottiin Zachin kanssa aika lailla siitä kun muutin omilleni. Omasta ero päätöksestäni huolimatta, olin hetken aikaa aika pihalla. Miten tässä nyt näin kävi? Sitä miettiessäni elin töiden, juhlimisen ja seinään tuijottamisen aikakautta. Jälkimmäinen on aika kivaa, kun sitä tekee monta päivän putkeen. Tai liiallinen juhliminen, kun maanantai aamuna heräät krapulassa ja vapinassa takaisin todellisuuteen. Ei sekään auttanut yksinäisyydestä karkaamiseen, vaan enemmänkin edesauttoi sitä iskemään kahta kauheammin takaisin. Siltä se ainakin tuntui sillä hetkellä, vaikka oikeastaanhan minulla oli koko ajan ne muutamat ihanat ihmiset täällä lähellä. Kiitos Jarna ja Matt, kun jaksoitte kuunnella lukuisat vuodatukseni!

 

Kliseistä, mutta totta, aika tekee tehtävänsä ja elämä alkoi taas voittamaan. Jes, luulin jo tulleeni hulluksi! Kutsun eron jälkeistä aikaani pumpuliajanjaksoksi -päässäni ei tosiaan liikkunut mitään. Tai siltä se ainakin tuntui..

 

Matkan varrelle on kuitenkin mahtunut myös kaikkea kivaa. Olen mm. nauttinut maailman eniten keskustassa asumisesta. Kännykkäni askelmittari menee harva se päivä yli tavoitteen, joka on ennenkuulumatonta minulle, joka on ajanut joka paikkaan, siitä lähtien kun olen saanut ajokortin. Olen myös tavannut mitä ihanampia uusia ihmisiä, kun kulmat ovat tulleet tutuksi. Kesä on ollut tarkemmin ajatellen ihan mahtavaa aikaa ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että olen saanut energiani takaisin. Sellaisen sisäisen rauhan, jonka olin taas joksikin aikaa kadottanut hetkeksi. Ja silloin kun kadotan jotain, en pysty kirjoittamaan tai tekemään mitään muutakaan -pääni on siellä pumpulissa!

 

Mitäs vielä? Ainakin blogiin on paljon uusia juttuja suunnitteilla.

 

  • VIDEOITA – Olen tavannut yhden coolin tyypin, jolla on samanlaisia intohimon kohteita kun minulla. Hän löysi Instagram profiilini, jonka jälkeen tavattiin sattumalta naapurin karaokebaarissa. Siitä lähtien ollaankin mietitty yhteistyötä ja nyt suunnitteilla on dronen hankkiminen ja Youtube kanavan avaaminen. Im excited! Tai no, katsotaan nyt miten se lähtee etenemään..
  • MAISEMIA – Monia vuoria ja järviä jo koluttu, mutta silti täällä on vielä niin paljon nähtävää! Muutaman päivän päästä lähdetään taas road tripille, tästä tulossa postausta..tai videota!
  • ARKEA – Olen saanut työvuoroja enemmän, mikä on ollut hyvästä. Töissä, niin kuin myös vapaa ajalta riittää puhuttavaa, sillä vieläkin niitä kulttuurieroja tulee vaan vastaan. Kaikkea näitä ja niitä normi arkisia höpötyksiä tulen kirjoittamaan taas.

 

Kiitos, että olette jaksaneet odottaa!

 

Loppukevennys -kun ulkomaalainen yrittää lukea suomea/postaustani. Actually he is really good!

Linkistä pääset kuuntelemaan;

b74b5288-6653-4fb6-ab1d-3dbb2a41fcd6 (1)

 

Please follow @bigwolftours on Instagram and Facebook.

 

 

Love Oona

 

 

 

 

PERSONAL

THINGS CHANGE

 

Miespuolinen työkaverini kyseli yksi päivä töissä, kirjoitanko enää blogia. Kerroin, että en ole vähään aikaan kirjoittanut, koska on tuntunut vaikealta kertoa elämästäni, josta olen ollut nyt itsekin vähän pihalla. Mistä edes aloitan? Hei olen muuttanut yksin asumaan, vaikka viime postauksissa oltiin Zachin kanssa vielä ostamassa yhdessä asuntoa TALOA. Työkaverini vastasi tähän rennon letkeästi; Oona hey, things change! Aloita vaikka siitä, että se on sun otsikko. Ja niin mä nyt sitten teen..  Olen selvästi tunne kirjoittaja! Kaikki pitää päästää heti ulos tai muuten siitä ei tule mitään.

 

Talon etsimisprojektimme kärjistyi siis siihen, että Zach ei halunnutkaan ostaa enää taloa (tai ainakaan vielä). Tässä vaiheessa aloin katselemaan meille vuokra-asuntoja, koska 3,5 vuoden vihani asuntoamme kohtaan oli noussut jo sellaisiin sfääreihin, että luulin tulleeni hulluksi. Pelkäsin öisin tulipaloa tai että talo romahtaa!? Kyllä, olin tästä asiasta aivan varma! En myöskään säästellyt sanojani niistä kaikista muista epäkohdista mitä siinä kerrostalossa näin. Kun huomasin kuitenkin pian, että toiseen vuokra-asuntoonkin muuttaminen tulisi olemaan ikuisuusprojekti nro 100, päädyin lopulta ihan ex tempore ottamaan itselleni oman kämpän! Päätöksestäni meni viikko kun minulla oli jo avaimet kädessä. Näin helppoa se on sanoin Zachille, kun suljin sen oven viimeisen kerran..

 

Vielä olemme yhdessä, mutta minä paljon tyytyväisempänä somassa pienessä Downtown- kaksiossani arvostetulla alueella. Joki virtaa vieressä ja kaikki palvelut lähellä. Täältä pääsee kävellen mihin vaan!

 

Kuvat: Uusi asuntoni. Sängyn runko on vielä olohuoneessa Ikean laatikoissa. Taulut ovat omistajan, joka toimii tällä hetkellä designerina New Yorkissa. Tämän tiesi isännöitsijä ylpeänä kertoa.

 

 

Love Oona

PERSONAL

NIKSIPIRKKA – UUSI ILME SOHVALLE

 

 

Olen omasta mielestäni nero! Kaikki lähti siitä, kun pesin eilen sohvat -tarkemmin ottaen kaikki päälliset mitä niistä lähti irti. Tänään kun oli aika laittaa kuivuneet tyynynpäälliset takaisin, huomasin sisävuoren kauniin värin. Miksi ihmeessä piilottaisin sen rumemman alle? Niinpä käänsin päälliset nurinpäin ja laitoin tyynyt sisään. Zadaa, Zachin vanhat sohvat saivat skandinaavisemman ilmeen! (Kuvista puuttuvalle sarjaan kuuluvalle kahdenistuttavalle sohvalle tein saman käsittelyn.) Väärinpäin ilmekään ei edes haittaa. Rosoisuushan on vain muotia!

Vielä aion fiksata rungon, jota olen yrittänyt peitellä pöydillä ja vilteillä. Pitää vain käydä ostamassa saman väristä kangasta ja ommella parhaansa mukaan runkoon kiinni. Olen kuitenkin jo nyt tyytyväisempi sohvien ilmeeseen. Näistä tulee ihan kivat sohvat meidän uuden asunnon kellariin (Zachin pelihuoneeseen) ja nyt ne toimivat pienemmässä asunnossa paremmin kuin entinen tumma väri.

 

Ennen/jälkeen:

(Luonnossa värit taittuvat ehkä vähän enemmän harmaaseen.)

Oikealla on oikeinpäin oleva tyyny ja runko. En tajunnut tietenkään ottaa ennen kuvia. Ero on kuitenkin huima ja jopa kangas on nurinpäin paljon mukavampi. Pikkutyynyjen napitkin vaan lensi, kun omasta ideastani innostuneena tungin väärinpäin olevia päällisiä vauhdilla takaisin. -Ja, että ehtisin tehdä sen ennen kuin Zach herää.

 

 

 

Lopputulos

 

Kysymys kuuluu vain; miksi en keksinyt tätä aikaisemmin?

 

Love Oona