Browsing Category

PERSONAL

PERSONAL

NIKSIPIRKKA – UUSI ILME SOHVALLE

 

 

Olen omasta mielestäni nero! Kaikki lähti siitä, kun pesin eilen sohvat -tarkemmin ottaen kaikki päälliset mitä niistä lähti irti. Tänään kun oli aika laittaa kuivuneet tyynynpäälliset takaisin, huomasin sisävuoren kauniin värin. Miksi ihmeessä piilottaisin sen rumemman alle? Niinpä käänsin päälliset nurinpäin ja laitoin tyynyt sisään. Zadaa, Zachin vanhat sohvat saivat skandinaavisemman ilmeen! (Kuvista puuttuvalle sarjaan kuuluvalle kahdenistuttavalle sohvalle tein saman käsittelyn.) Väärinpäin ilmekään ei edes haittaa. Rosoisuushan on vain muotia!

Vielä aion fiksata rungon, jota olen yrittänyt peitellä pöydillä ja vilteillä. Pitää vain käydä ostamassa saman väristä kangasta ja ommella parhaansa mukaan runkoon kiinni. Olen kuitenkin jo nyt tyytyväisempi sohvien ilmeeseen. Näistä tulee ihan kivat sohvat meidän uuden asunnon kellariin (Zachin pelihuoneeseen) ja nyt ne toimivat pienemmässä asunnossa paremmin kuin entinen tumma väri.

 

Ennen/jälkeen:

(Luonnossa värit taittuvat ehkä vähän enemmän harmaaseen.)

Oikealla on oikeinpäin oleva tyyny ja runko. En tajunnut tietenkään ottaa ennen kuvia. Ero on kuitenkin huima ja jopa kangas on nurinpäin paljon mukavampi. Pikkutyynyjen napitkin vaan lensi, kun omasta ideastani innostuneena tungin väärinpäin olevia päällisiä vauhdilla takaisin. -Ja, että ehtisin tehdä sen ennen kuin Zach herää.

 

 

 

Lopputulos

 

Kysymys kuuluu vain; miksi en keksinyt tätä aikaisemmin?

 

Love Oona

PERSONAL

20 X VIIKON OIVALLUKSET

 

Muutama oivallus viime viikolta;

 

° Kameran muistikortinpaikan hajoaminen ei korjaannu keittiöveitsellä.

° Eläminen ilman kameraa tuntuu tyhjältä. -Tuhat ja yksi syytä valita rikkinäisen tilalle hienompi versio. Hei hei rahat!

°  Juhliminen yli kolmekymppisenä tietää kahden päivän krapulaa.

°  Muutaman viinilasin jälkeen ei kannata jakaa mitään somessa.

° Ulkoilu, valokuvaaminen ja hyvä kirja ovat osoittautuneet parhaaksi terapiaksi.

° Passikuvat näyttävät värillisinä vielä hirveämmiltä. -Tulevat viisumihakemukseen, joka alkaa olemaan loppusuoralla! Saanko ihan oikeasti avata kohta pankkitilin?

° Suomesta tuliaiseksi saaduista juustohöylästä ja desimitoista on ollut suurta iloa. –Seuraavaksi toivon yksinkertaista tölkinavaajaa.

° Lähiten Patroksen fetan makua korvaa Tre Stellen feta kimpale. –Halloumin juustoa taas löysin täältä vasta ekaa kertaa viime viikolla.

° Voiko joku oikeasti tykätä selleristä? -Noukkimassa juuri niitä valmissalaatistani pois.

° Koko päivän väsymys kääntyy yleensä illan pimetessä piristykseen. -Olen selvästi tullut isäni puolen/Toivolan sukuun. Mummini esim. valvoo yöt ja nukkuu päivät.

° Liiallinen kotona oleminen saa ajatukset harhailemaan ihan omiin sfääreihin. -Pelottaa kaikki!

° Parasta on puhtaat lakanat ja pyyhkeet.

° Tv on aina liian kovalla.

° Kissataloudessa kalliin kukkakimpun ostaminen ei kannata.

° Kun avopuolisosi haluaa ostaa olohuoneeseen vanhan peliautomaatin, et tiedä itketkö vai nauratko.

° Kanadassa on tosi kirkas aurinko. -Se ottaa silmiin.

° Instagramin feedin uuteen uskoon laittamiseen voi käyttää tuhottomasti aikaa. -Samperin yhtenäiset sävymaailmat.

° Ikuisuusprojektit, kuten kaappien siivoamiset voi jättää aina huomiseen.

° Nukkuva kissa näyttää aina niin ”so comfortable”.

° Itse saan unta vain vatsallani, pää aseteltuna lättänän tyynyn reunalle ja peitto jalkojen alle.

+

° Ystäviä tarvitsee aina.

Love Oona

 

 

PERSONAL

PÄIVÄ NUMEROINA

Tänään tuli juotua vain 1 kuppi kahvia, koska yritän vähentää kahvinjuontia.

Kurkusta olen huuhtonut alas myös 2 uutta hiuspillerikapselia. (Mainoksen uhrina tilasin Jenkeistä asti paketin pelastamaan hiusongelmani).

Klo. 3 pm istuin kivellä ja tuijotin jokea.

Kävimme taas kävelyllä läheisessä puistossa, jossa on tultu käytyä nyt jokaisena 4 :nä eri vuodenaikana. Kesä vie voiton, sillä tänään siellä oli ehdottomasti kauneinta.

5 on onnennumeroni. En tiedä miksi.

Tänään olen sanonut Zachille noin 6 kertaa, että tv on liian kovalla ja kehottanut menemään kuulotutkimuksiin.

Olen istunut koneella 7 tuntia.

Pessyt 8 koneellista pyykkiä. Mistä näitä pyykkejä aina tulee? Vastahan pesin kaikki.

Puistosta ajoimme kotiin 9 minuutissa.

Puiston parkkipaikan vieressä on Valley Village (käytettyjen tavaroiden myymälä), josta löysin viime talvena käyttämättömän ja täydellisen Tommy Hilfigerin valkoisen villapaidan 10 dollarilla. Sellaisen, jota olin päässäni keksinyt haluavani ja ehtinyt jo etsiä kaikki muut kaupat lävitse.

Kotimatkalla käytiin ostaa Seven 11 jädet. Varmaan ainoa paikka täällä josta saa yksittäisiä puikkojätskejä.

Kotona katsoin norjalaisen sarjan Nuoret ja Lupaavat viimeisen jakson nro. 12. Ei voita Skamia!

Zachin onnennumero on 13. Perustelut: koska kysyit.

Illalla teimme kotitekoista jääteetä, johon tulee aina 14 teepussia

ja reilusti yli 15 jääpalaa.

Sain Zachin vihdoin katsomaan kanssani asuntoja, jonka jälkeen suosikiksi merkkaamani 16 taloa pieneni kolmeen. Nämä parhaat olikin sitten ehditty jo myydä ja lopuista löytyi joku vika: ei kunnon pihaa, kiinni toisessa talossa, liian ahdas, liian vanha, huono keittiö, muuten vaan ruma tai se sijaitsee alueella mistä emme halua ostaa.

(Välittäjämme lähettää joka päivä uusia myytäväksi tulleita asuntoja yhteiselle listallemme, josta voimme merkitä suosikit sydäntä painamalla. Tämän jälkeen välittäjä ottaa heti yhteyttä halutaanko mennä niitä katsomaan). Meidän pitää olla vaan vähän nopeampia liikkeissämme, sillä ei ole ollut kuulema pitkään aikaan näin kiireistä asuntokaupoissa.

Muokkasin 17 kuvaa Lightroomilla, jonka ansiosta tämänpäiväiset puisto kuvat saivat mielestäni kivan satumaisen vivahteen. Loput kuvat menikin plörinäksi.

Oli pakko lukea myös Jojo Moyesin Me before you -kirjaa, jota en ole pystynyt irrottamaan käsistäni sen aloitettuani. Kiitos viime yön lukuhetken, olen päässyt siinä jo lukuun 18 asti.

Ostin 19 dollarilla valtavat käsisaippuapumppupullot vessaan ja keittiöön, koska vihaan kun saippua on aina loppu.

About 20 kertaa olen pohtinut, onko tässä postauksessa mitään järkeä. 

Love Oona

CANADA,PERSONAL

TILANNEKATSAUS

Kesä on saapunut virallisesti kaupunkiin. Sohvanurkaltani, jossa kirjoitan aina blogiani, avartuu parvekkeen ikkunaovista suoraan maisema korkealta ulos. En voi olla vilkuilematta sieltä näkyvää vihreyttä. Oliko naapurustossamme tosiaan näin paljon puita ja pensaita? Olen huumautunut vihreydestä, sillä kaikki näyttää vaan niin kauniilta.

Vihreyttä, tai tällä kertaa enemmänkin hulppeita taloja ihastelimme myös calgarylaisten suosimalla kesäaktiviteetilla, jokikellunnassa. Isojen uimapatjatuoliemme kanssa ajelehdimme virran mukana Downtownin kupeessa. Joen varsilla olevien hulppeiden talojen lisäksi näkyi matkalla myös pilvenpiirtäjiä, puistoja, sekä muita kesästä nauttivia ihmisiä, joille jokaiselle piti vilkuttaa. Jokikellunta reittimme kesti noin muutaman tunnin, jonka aikana kaikki tuntui olevan tosi hyvin. Ainoa huolenaihe sillä hetkellä oli vain, ettei virtauksien tullessa kellahtanut veteen. Se olisi ollut nimittäin jäätävän kylmä pulahdus!

Tämän lisäksi emme ole varmaan muuta tehneetkään kun olleet joella. Viereiseltä joelta löydetty hiekkarantapoukamamme on toiminut edelleenkin hyvänä ystävien kohtauspaikkana, chillauspaikkana, auringonottopaikkana, uintipaikkana, sekä joka kesänä lisääntyvien Zachin uusien ulkopelien pelauspaikkana. Vaikka tänään vesi oli noussut niin korkealle, että pieni hiekkarantamme oli pienentynyt puolella, oli sinne silti änkeydyttävä tekemään nämä kaikki. Päivästä jäi muistoksi palanut vatsa, joka unohtui jossain mielenhäiriössä muun kropan jälkeen rasvaamatta. Ei näin.

 

Kuvia vihreydestä, sillä kamera oli aivan liian suuri laitettavaksi kellunnassa vettä suojaavaan minigrip pussiin.

Tilannekatsauksen paikka on nyt kuitenkin blogini, jonka kanssa olen ollut taas pienessä tenkkapoossa (en osaa kirjoittaa, en tiedä mitä kirjoitan, pää lyö tyhjää). Tästä syystä kaivoin esiin kaikki suunnitelmani enemmän tai vähemmän keskeneräiset postaukseni.

Huonekalujen maalaus – Zachin rumien huonekalujen maalaus onnistui sen verran hyvin, että ainakin ennen ja jälkeen kuvat on vielä julkaistava!

Kauhuelokuvien vaikutus – Zachin lukuisien kinuamisiensa jälkeen olen taas yrittänyt huonolla menestyksellä katsoa hänen kanssaan kauhuelokuvia. Huonolla menestyksellä tarkoitan sitä, että olen heti ensimmäisen pelottavan kohdan tullessa lukittautunut makuuhuoneeseen piiloon kaikelta ja pelännyt kaikkea. Tästä on pakko kirjoittaa!

Kampaajalla osa 2 – Kaikki mitä hiuksilleni tehdään, tuntuu mielestäni aina tosi radikaalilta (lue: muutaman sentin latvojen leikkauskin), joten viikko sitten kampaajalla tapahtuva hiusteni värjäysoperaatio olikin sitten ennätyksellisen jännittävää. Siitä ja lopputuloksesta voisin höpistä kokonaisen postauksen verran. 

Elämäni dieetit – Nuorempana pelkäsin lihoamista kuin ruttoa, joten kaikkea oli kokeiltava vaikka tarvetta laihdutukselle ei edes ollut.

Luottovaatteeni – Tämä voisi olla kiva.

Kanadalaista asumista 2 (kerrostalot) – Omakotitalo postauksestani on kulunut jo sata vuotta. Osa 2 on siis unohtunut ikuisuusprojekteiden joukkoon.

Reseptejä – Helppoja kotiruokia kanadalaisella twistillä. 

Haastepostaus: 10 kuvaa ja tarinaa – Pelastus -haastepostaukset! 

Kolmenkympin kriisikö? – Mikäköhän mulla oli tässä ajatuksena?

Ysärimuistoja – Tai tässä.

Ehkä näistä saan vielä jotain aikaiseksi. Postausideoita saa myös laittaa.

Love Oona

PERSONAL

IHAN MAALIHÖYRYISSÄ

Makuuhuoneesta on tullut työmaani. Tulen sieltä ulos vain pesemään pensseleitä tai hakemaan lisää kahvia, jääteetä tai viiniä. Huonekalujen maalaus on koukuttanut minut. En tiennytkään, että pidän näin paljon maalaamisesta! Tunnen rentoutuvani hyvän muusikin soidessa taustalla ja keskittymistä vaativien siveltimen vetojen osuessa maalattavaan pintaan. Samalla muu maailma ja harhailevat ajatukseni katoaa. Nyt tiedän tunteen olla paljon puhutusti läsnä hetkessä! Oman kädenjälkensä näkeminen saa myös innostumaan niin paljon lisää, että makuuhuoneesta ei poistuta ennen kuin olen täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Viisi päivää maalausurakkaa on nyt takana. Valmiina ovat keittiönpöytä ja sen kaksi tuolia. Zachin huonekalujen kiiltävä tummanruskea pinta vaatiikin monia kerroksia maalia, mutta jokainen pensselin veto on ollut sen arvoista. Aloittaessani en olisi vielä kyllä uskonut, kuinka nyt keittiön ohi kävellessäni jään vaan ihastelemaan valmista pöytää. Kolme vuotta katselemani ja vihaamani kulahtaneen ruman ruskea pöytä ja tuolit ovat saaneet uuden elämän! En haaveilekaan enää niiden roskiin heittämisestä! Seuraavana vuorossa on sitten samaa värimaailmaa oleva massiivinen peilipöytä. Kädet sauhuten olen täällä jo valmiina uuteen työpäivääni. Ovi vaan salamana kiinni, että utelias Eddie ei pääse taas tunkemaan nenäänsä maaliin.

Varoitus: Maalauspläjäystä tulossa. Tietysti ennen ja jälkeen kuvat, sekä maalit, joiden avulla tällainen rähmäkäpälä aloittelijakin sai jopa jotain jälkeä aikaiseksi. Epäuskoisena maalikaupassa kun sitä vielä naurettiin, että katsotaan nyt, mitä tästäkin taas tulee.

 

Love Oona