Browsing Category

LIVING ABROAD

LIVING ABROAD

KULTTUURIEROJA – TYÖPAIKKANI KANADASSA

 

Kolmen vuoden kotonaolo ajanjaksoni on tullut päätökseen! Tekemättömyyteen ja tylsyyteen ehti tässä ajassa jo tottua, vaikka välillä liikuttiinkin hulluuden rajamailla. Seinät todellakin kaatuivat päälle ja mielen valtasi useasti turhuuden tunne. Ei minusta varmaan ole edes mihinkään! Työttömyyttä osasi kuitenkin ajatella eri tavalla mitä Suomessa ehkä olisi, sillä työpaikkaa en täällä voinut edes yrittää hakea. Tässä kohtaan tuli lait vastaan. Nyt viisumin (pysyvän oleskeluluvan) saannin jälkeen asiat ovat kuitenkin edenneet yllättävän vauhdikkaasti! Olen siis ollut jo reilun kuukauden uudessa/ensimmäisessä työpaikassani Kanadassa ja se on ylittänyt kaikki odotukset! (Tulen olemaan loppuelämän kiitollinen ystävälleni Jarnalle, joka järjesti minulle työhaastattelun manageroimansa vaateliikkeen pomolle).

En olisi uskonut, mutta ai että nautin siitä fyysisestä tunteesta kun on saanut jotain aikaiseksi ja tulee väsyneenä himaan. Mainitsemisen arvoista on myös se oman elämän rakentaminen tänne ja sitä kautta fiilis pääsevänsä osaksi kanadalaista yhteiskuntaa. Enkö olekaan enää vain kotipiika, jonka passissa lukee turisti?

Näin alkuun haluan myös palata omaan työhistoriaani. En ole siis koskaan aikaisemmin työskennellyt vaateliikkeessä, vaikka kaikennäköistä asiakaspalveluhommaa sitä on kyllä nuoruudessani tultu tehtyä. Itse asiassa mokasin kerran H&M:n työhaastattelun ja päädyin sitten Makkaratalon parkkihallin lipunmyyjäksi/yleismieheksi. Urani loppui pomoni raivoamiseen jokaisesta parkkihallin maassa lojuvasta tupakantumpista, jonka hän bongasi korkealta toimistonsa ikkunasta. Hänen oli pakko käyttää tähän kiikareita! Tumppihan olisi muun työn lomassa jo pitänyt huomata ja siivota salamana pois.

Nuoruuden hanttihommien lisäksi olen ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan pankki -ja rahoitusyhtiöillä töissä. Monotonista koneella istumista päivät pitkät, joka lopulta katkesi siihen, kun en palannutkaan takaisin kesälomaltani Kanadasta. Kiitos ja näkemiin!

 

Mitä sitten nyt teen?

 

 

 

Tällä hetkellä toimin myyjänä Frank & Oakin idyllisessä putiikissa lempialueellani Calgaryssa. Downtownin 17 Avenuella, josta löytyy trendikkäimmät putiikit, kahvilat ja ravintolat. Jos saisin valita asuisin siellä. Aluetta voisin verrata Helsingin Punavuoreen!

Frank & Oak on noussut montrealaisten kahden miehen yrityksestä, yhdeksi Kanadan trendikkäimmäksi miestenvaatebrändiksi. Hyvin kauppaa käyvän nettikaupan lisäksi liikkeitä on avattu ympäri Kanadaa 12 kpl, joista yksi on Calgaryssa. Muutama liike löytyy myös USA:sta. Myöhemmin brändiä on laajennettu naistenvaatemallistoon, josta olemme nyt työssäoloaikanani saaneet osan myös liikkeeseemme. Arvatkaa vaan olenko ostanut mallistosta jo monta vaatetta itselleni! Frank & Oakin vaatteita on myös helppo myydä, koska materiaalit ovat laadukkaita, mutta hinnat eivät leiju ihan päätä huimaavissa summissa. Hinta-laatusuhde on siis todella kohdillaan!

Calgaryn liikkeessä meillä on ihan huipputiimi, jonka kanssa saamme yhdessä vaikuttaa tuotteiden esille panoista tapahtumien järjestelemisiin. Pomoa ei ole ns. hengittämässä niskassa. Aloitettuani pääsinkin heti 17 avenuella järjestettyyn ulkotapahtumaan, jossa rakensimme Frank&Oak kojun kadulle esittelemään vaatteitamme mahdollisille uusille asiakkaille. Kohta meillä on tulossa myös tiimimme järjestämä yksityisilta, jossa tarjoillaan kantiksille ostoksien lomassa drinkkejä ja muuta mukavaa. En malta odottaa!

Asiakkaathan täällä ovat siis ihan huippuja. Meillä asiakaskunta on suurimmaksi osaksi miehiä, vaikka naisetkin ovat alkaneet pikku hiljaa löytämään naistenvaatemalliston myötä liikkeeseemme. Taidan olla ehkä hieman innoissani uusista sosiaalisista kontakteistani. Työn kautta olen päässyt tutustumaan niin moneen uuteen ihmiseen.

 

 

 

 

 

Ja viimeiseksi päästään kulttuurieroihin, joita olen työssäni kokenut;

 

Asiakaspalvelu:

Valehtelisin jos väittäisin, että aluksi ei ollut totuttelemista kanadalaiseen palvelukulttuuriin. Täällä tosiaan ei vain pelkkä tervehdys riitä. (Seuraavaksi kärjistettynä toimintatapamme, mikä voi olla suomalaisen asiakkaan näkökulmasta kauhuskenaario, nimim. aikoinaan vihasin käydä Vilassa, kun myyjät ahdisteli). Meillä siis rynnätään asiakasta vastaan jo heti ovelle. Kuulumisien jälkeen yleensä kerrotaan firmasta, tuotteista, näytetään mahdollinen uusi mallisto (nyt syksyn trendivaatteet), tiedustellaan asiakkaan mahdollisista tarpeista ym. Jos asiakas ei näytä haluavansa apua, jätetään hänet tämän jälkeen hetkeksi rauhaan. Viimeistään asiakkaan mennessä yläkertaan palaamme tiedustelemaan uudelleen miten hänellä sujuu/tarvitseeko hän nyt apua? Asiakkaan ei myöskään koskaan tarvitse pitää sovitukseen meneviä vaatteita käsivarsillaan, vaan ne kiikutetaan heti pukuhuoneeseen, johon valmistelemme hänelle sovitusta. Pukukopeissa ei ole myöskään tarkoituksella peilejä, että palvelu voi jatkua myös asiakkaan peilaillessa sovitettavia vaatteita edessämme.

Vaikka itselleni tässä lähestymistavassa oli totuttelemista, olen huomannut täällä asiakkaiden siitä nauttivan. He eivät ota sitä ahdisteluna vaan hyvänä palveluna. Tämä on auttanut omaan myymiseeni, joka on muutaman alkukankeus/paniikki päivän jälkeen alkanut luistamaan. Onnistumisen tunteita on tullut siinä kun olen saanut kerättyä asiakkaalle kokonaisen asun, jossa he viihtyvät ja näyttävät hyvältä. Kehuminen on taas tullut ihan luonnostaan. Laadukkaat ja hyvännäköiset vaatteet tuovat varsinkin miehille heti erilaista ryhtiä kantajaansa. (Zachin olisi aika tulla nyt meille shoppailemaan!!)

 

Kielitaito:

 

Pahin pelkoni -mitä jos kielitaitoni ei riitä? Tässä työssähän ei nyt mitään rakettitieteellistä sanastoa onneksi tarvita, joten kaikki on mennyt sutjakkaammin kun osasin kuvitella. Asiakkaat eivät tunnu aksentistani/mahdollisista kielellisistä virheistäni välittävän ollenkaan. Selvisin siis!

 

Muuta huomioitavaa:

Täällä jokaisessa työpaikassa palkka tulee aina kahden viikon välein tilille. Meillä palkan voi ottaa myös shekkeinä jos niin haluaa, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen shekki pitäisi sitten itse kiikuttaa pankkiin lunastettavaksi. Kuka niin tekee? Verojen kanssa en ole vielä ollut missään tekemisissä, eli verokorttia ei kiikuteta työpaikalle. Verot hoidetaan itse vuosittain verotoimistossa, eli tammikuussa pääsen niitäkin sitten tekemään ensimmäistä kertaa.

Calgaryn liikkeessä meillä on töissä 7 työntekijää, joista kahden on turvallisuus syistä oltava aina samanaikaisesti paikalla. Alkuviikosta päivät ovat aika hiljaisia, mutta kohenee siitä aina jonkin verran viikonloppuun mentäessä. Pienessä liikkeessä työskentely on rentoa ja mukavaa. Asiakkaat voidaan huomioida ihan eri tavalla (vertaa isoja ketjuliikkeitä) ja kanadalaisten sosiaalisuudesta johtuen asiakkaat tuntuvat kovin kaverillisilta. Töissä on oikeasti hauskaa!

Mitäs vielä… Ainiin muut työntekijät aina kiittävät kun alat tekemään jotain. Tämä on tuntunut oudolta. Yhteisiä hommiahan ne kaikki on.

 

Blogiin yritän taas palata kirjoittamaan useammin -en ole edes uskaltanut katsoa koska viimeksi tein postauksen! Zach on jänistänyt ja pistänyt (hetkellisen?) breikin talon etsimisellemme, josta johtuen olen ollut kotona kun perseeseen ammuttu karhu. Olen myös hyvä vellomaan päässäni asioita ihan ahdistukseen asti. Mutta hei, elämää tämähän vain on! Ja onneksi minulla on työpaikka!

 

www.frankandoak.com

 

Love Oona

LIVING ABROAD

10+1 KYSYMYSTÄ ULKOSUOMALAISILLE

 

Haaste ulkosuomalaisille -tämähän sopii mulle! Tässä siis mietteitäni Kanadassa asumisesta näin reilun kolmen vuoden jälkeen.

 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Valtava maa, jossa löytyy niin paljon nähtävää. Luonto on todella kaunista! Kulttuurieroja ei ole paljoa, joten suomalaisella on helppo olla täällä. Kesät ovat pidempiä ja lämpimämpiä. Myöskin talvella paistaa aina aurinko! (Calgarya ei ole sanottu turhaan Kanadan aurinkoisimmaksi paikaksi) Ihmisten ystävällisyys, iloisuus ja yleinen rennompi ote elämään. Halvempi hintataso ja Suomea parempi työllisyystilanne.

 

2. Entä ikävintä?

Asioiden hoitamisen vanhanaikaisuus. Tilin avaamiseen tarvitsin tunnin ajanvarauksen. Parkkisakkoja en edelleenkään tiedä mihin niitä voi maksaa (joku rakennus jossain tai Zachin juristi ystävä voi hoitaa). Uutta passia hakiessa tarvitsee lähipiiristä henkilöllisyyden todistajia. Verotuksen monimutkaisuus. Siinä missä Suomessa hoituu netin kautta, täällä mennään vielä paikan päälle.

 

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

– Japani! Alkanut jotenkin kiinnostamaan kovasti!

 

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

– Bali. Lämpö ja Zachin vieminen ensimmäistä kertaa Aasiaan houkuttaa.

 

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Nyt kesällä on tehnyt mieli silliä perunoiden kanssa. Muita mielitekoja ovat olleet; kalakeitto, ruisleipä, karjalanpiirakat ja leipäjuusto. Yllättävä kaipaus on ollut taas hernekeitto! Näiden lisäksi olen Suomessa käydessäni aina ostanut: Aarrearkkupussin, Bågen puustit ja niitä viiden palan Fazerin suklaapatukoita.

 

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

– Elämässähän ei nyt ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta tällä hetkellä se ei ainakaan näy tulevaisuuden suunnitelmissani.

 

 

 

 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Vastaan nyt tylsästi joulu ja halloween, sillä niitä meillä  juhlitaan täällä kaikista eniten. Jouluvalmistelut alkavat marraskuun 1. päivä (talo täyteen joulukoristeita) ja itse joulu on kahden viikon kekkerit. Joulun lisäksi halloween on myös ”big deal”. Halloween karkit ovat jo kaupoissa!

 

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Ehdottomasti viisumi. Prosessi oli pitkä ja stressaava. Kanadaan ei tosiaan noin vain muuteta!

 

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Voisin, jos sellainen tilaisuus tulisi.

 

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Zachin ensimmäinen suomi vierailu. Zachin sanojen mukaan; hänen elämänsä paras reissu! 

 

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Sain muuten vihdoin postilla perässä tulleen viisumi-henkilökorttini, jolla pääsen matkustamaan. Enää ei tarvitse pelätä lentokentillä pääsenkö takaisin maahan. USA:han voisi lähteä vaikka ensiksi, kun se on niin lähellä.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

KUULUMISIA / SAIN TÖITÄ!

 

Päivät ovat taas hujahtaneet ohi sellaisella vauhdilla, että en tiedä missä mennään. Havahduin juuri siihen, että ollaan syyskuun puolella. Vaikka mieli onkin jo osittain syksyssä (ostin juuri muhkean kaulaliinan kahdessa eri värissä, kun en osannut päättää kumpi on kivempi), ovat ilmat olleet Calgaryssa kuin kuumimmillaan heinäkuussa. Ihmiset puhuvat tämän kesän olleen kuumin miesmuistiin ja sen huomaan kun tuskanhiki valuu terassilounaalla ja iltapäivän ruuhkassa kotimatkalla. Niin kuin viime viikolla, on tällekin viikolle luvattu yli 30 astetta. Kotona on viileämpää kuin ulkona! Voiko tosiaan olla syyskuu? Tosin, en valita!

Asuntoetsinnät jatkuvat edelleen. Zachiä on jännittänyt ensiasuntonsa osto ja mietityttänyt mm. minun töiden puuttuminen, joka on selvästi jarrutellut häntä lopullisissa päätöksissä. Onhan talon osto iso juttu, tosin itse en miettinyt hetkeäkään kun oman punavuorelaisen kaksion aikoinaan ostin. Asuntoni myyntirahojen lisäksi ratkaisin vielä hänen pelkonsa hankkimalla itselleni töitä. (Ensimmäinen työpaikkani Kanadassa, sillä työnhaku on ollut vasta mahdollista pysyvän oleskeluluvan saatuani vähään aikaan sitten.)

Kiitos ystävälleni Jarnalle, joka hommasi minulle haastattelun hänen manageroimansa liikkeen pomolle. Jännityksestäni huolimatta haastattelu meni ilmeisemmin ihan hyvin, sillä pääsen aloittamaan viikon päästä työt Frank & Oakin liikkeessä Downtownissa. Tuttu paikka ja mahtava tiimi. Voin sanoa, olen aika innoissani!

Muutama pieni kulttuurierokin tuli tässä haastatteluun valmistautuessa ja työnsaannin jälkeen huomattua.

CV = Kiitos toiselle suomalaiselle ystävälleni, joka lähetti Suomesta meiliini hänen käyttämänsä uuden CV-pohjan, johon sain väkerrettyä englanniksi omani. Saamani moderni/tätä päivää oleva pohja oli Zachin sanojen mukaan; hienoin CV, mitä on koskaan eläessänsä nähnyt. Täällä tosiaan kuvaa ei näissä juurikaan käytetä ja sommittelukin on ihan turhaa -kaikki vaan kirjoitetaan yhteen pötköön A4-paperille ja se on siinä.

Palkan ohjaaminen tilille = Pankissa on jo käyty pyytämässä leimattu paperi tilitietoineen ja allekirjoituksineen, että palkan saa ohjata tililleni. Tämän jälkeen kiikutettu paperi myös työpaikalleni.

Verot = Joka vuosi täytyy käydä hoitamassa verot verotoimistossa, joita löytyykin täältä pankkien lisäksi joka nurkan takaa.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

KANADALAISTA ASUMISTA – ASUNNON OSTO

 

Kuvat: Asuntoilmoituksia kohteista, joita olemme menossa katsomaan. (www.searchcalgarylistings.ca)

 

 

Pankkiaika lainaneuvotteluun varattu! Rahansiirto Suomesta Kanadaan käynnissä! Kuuteen eri taloon sovittu näytöt! Olemme lähempänä muuttoa kuin koskaan! Enkä voisi olla onnellisempi. Pääsenkö oikeasti kohta pois tästä poikamiesboksista? Voin vaan sanoa, ikävä ei tule takaisin!

 

Ostomielessä asunnon etsiminen menee täällä vähän eri tavalla kuin Suomessa. Myös asunnon etsijä tarvitsee välittäjän. Näin ollen myytävää asuntoa esittelee yhden sijaan moni eri välittäjä. Kun päädymme ostamaan asunnon, maksaa myyjä, eli asunnon omistaja välittäjällemme palkkion. Asunnon etsiminen on ollut myös todella helppoa! Välittäjämme lähettää meille päivittäin sähköpostilla uusia asuntoja pyytämältämme alueilta ja hintaluokasta. Kun haluamme mennä jotain niistä katsomaan, hoitaa välittäjämme näytöt ajalle, jolloin meille sopii. Ensi viikon keskiviikoksi olenkin jo listannut hänelle asunnot, joita haluamme mennä silloin katsomaan. Voin vielä meilata hänelle lisää kohteita samalle päivälle, jos kiinnostavia ehtii tulla ennen sovittua aikaamme. Tällä hetkellä olemme menossa katsomaan viittä eri omakotitaloa ja yhtä paritaloa. Olen nyt aivan varma, että joku näistä muumitaloista on kohta meidän! (Kaikki talot näyttävät mielestäni täällä ihan muumitaloilta).

Asuntoilmoituksia ja muutamaa jo näkemäämme asuntoja katselleena olen alkanut ihastumaan näiden amerikkalaistyylisiin ratkaisuihin! Pidän siitä, että jokaisessa makuuhuoneessa on oma kylppäri. Yhtä suurta oleskelutilaa oleva basement (tv:n katseluhuone) on myös hauska. Olohuoneessa takka on taas ihan vakio ja vessoja ei ole ikinä liian vähän! Miinuspuolina olen taas huomannut eteisen puuttumisen kokonaan. Kaikissa marssitaan vaan suoraan ulko-ovesta olohuoneeseen. Kokolattiamatot ovat taas onneksi kadonneet olohuoneista, mutta ne ovat vieläkin suosiossa portaita pitkin yläkerran makuuhuoneisiin. Talot ovat kuitenkin ulkoa kuin sisältäkin jotenkin söpön kotoisia.

Vielä asuntojen hinnoista Calgaryssa. Kuvissa näkyvien kolmikerroksien omakotitalojen hinnat (suhtkoht lähellä downtownia) on samaa luokkaa, mitä myymäni pieni kaksioni maksoi Punavuoressa. Olen taivaassa!

Ps. Näen jo sieluni silmin itseni juomassa aamukahvia omalla terassilla. Butters ja Eddie (koira&kissa) leikkivät pihalla. En voi myöskään unohtaa kotiaskareiden helppoutta; pyykkejä, joita voi pestä omassa pyykinpesukoneessa (ei 11 kerrosta alempana). Tiskikonettakaan ei tarvitse vierittää tiskialtaan eteen tukkimaan veden käytön. Tai vessaan/suihkuun olevaa tungosta, niitä kun löytyy lemmikeistä lähtien jokaiselle oma. Viimeisin, mutta yhtä odotettu -tilaa! Nykyisen asuntomme kaikki huonekalut ja Zachin roinat löytävät sopivan paikkansa alakerrasta tai pihan varastosta. Tv:tä joka on aina liian kovalla, ei tarvitse kuunnella jos ei halua. (Senkin voi sijoittaa peleineen sinne kellariin). Vierashuoneisiin on taas kaikki tervetulleita. Vink vink suomiystävät!

 

Olenko vähän liian innoissani -olen! En ole koskaan asunut omakotitalossa.

 

Love Oona

LIVING ABROAD

ONKO TÄMÄ TOTTA – PYSYVÄ OLESKELULUPA!

 

Saatiin viikko sitten haastattelukutsu pysyvän oleskeluluvan tiimoilta. Olin kuullut, että haastatteluun voisi joutua avopuolisohakemuksen käsittelyn ajalla, jos haluavat vielä varmistaa suhteemme. Varauduin siis tunnin kestävään ”kuulusteluun”, miettimällä kysymyksiä mitä sieltä voisi tulla; koska tapasitte, missä tapasitte, minä päivänä muutitte yhteen, mitä Zachin vanhemmat tekevät, mitä asioita rakastat Zachissä jne. Haastattelu jännitti, vaikka mitään syytä siihen ei ollut. Olimme kirjoittaneet koko elämänkertamme viisumipapereihin -juuri niin kuin asiat ovat menneet.

Saavuttuamme hyvissä ajoin paikan päälle, yllätyimme odotteluhuoneessa odottavista muutamista muista kymmenistä ulkomaalaisista, joilla oli kädessään samainen haastattelukutsu. Oli yksinhakijoita, parisuhteen kautta hakeneita, kuin myös kokonaisia perheitä vauvasta mummoon. Ilmassa oli odottava ja jännittynyt tunnelma. Moni (Zachin lisäksi) kävi vielä vieressämme istuvalta vartijalta varmistamassa olevamme oikeassa paikassa. Vartija naureskeli ja kehotti kaikkia olemaan panikoimatta. Haastattelut alkaisivat kohta.

Vuorot menivät siinä järjestyksessä, milloin paikalle oli saapunut. Kun meidän kutsu sitten kävi, emme odotuksen mukaisesti menneetkään mihinkään erilliseen huoneeseen, vaan luukulle, jossa muutaman allekirjoituksen jälkeen kaikki olikin jo ohi. Virkailija onnitteli ja ojensi paperin, jota katsottuani meinasi tulla itku! Siinä täytenä yllätyksenä minulla oli kädessäni pysyvä oleskelulupa. (Oltiin tosiaan luultu, että haastattelun jälkeen tulee vasta hyväksytty/hylätty päätös ja itse luvan saaminen venyy vuoden loppuun). Tuijotin vain pysyvää oleskelulupaani, samalla kun monen vuoden stressi ja pelko purkautui siihen hetkeen, joka oli ehkä elämäni hienoin.

Seuraavaksi siirryimme rakennuksessa olevaan passienhakutoimistoon, josta sain pitkän jonottamisen jälkeen kanadalaisen sosiaaliturvatunnuksen. Pysyvä oleskelulupakorttini tulee vielä kuukauden päästä postilla, jolla pääsen myös matkustamaan. Saamallani paperilappusella voin kuitenkin alkaa jo hoitamaan asioita kuntoon. Ensimmäiseksi avaan pankkitilin! Seuraavaksi menen hammaslääkäriin.

Aikaa meni vuosia, rahaa paloi tonneja. On itketty, stressattu ja melkein menetetty toivo. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista, sillä saan olla nyt pysyvästi Kanadassa. Tämä maaginen paperi antaa myös oikeuden tehdä töitä tai opiskella missä vaan ja saamaan kaikki terveyspalvelut. Mitä vielä, en edes muista. Ainiin, seuraavaksi voin hakea vaikka Kanadan kansalaisuutta ja passia. Nyt nautin vaan tämän hetkisestä tunteestani: olen maailman onnellisin tyttö.

 

 

Love Oona