Browsing Category

CANADA

CANADA

AIKAMATKA MENNEISYYTEEN

 

 

 

Heritage Park Historical Village – Calgaryn suosittu nähtävyys, joka yllätti totaalisesti. Tämä Kanadan suurin elävän historian museo ei ollutkaan ihan tavanomainen lasivitriinien takaa katseltava paikka, vaan kokonainen pieni kylä, jossa tuntui kuin olisi juuri tupsahtanut aikakoneella vuosituhansia taaksepäin. Tunnelmaa lisäsi vanha höyryjuna (jonka kyytiin pääsi kiertelemään puistoa ympäri), kaduilla liikkuvat hevoskärryt, sekä vanhanaikaisiin asuihin pukeutuneet näyttelijät, jotka esittivät kuin eläisivät muinaisessa preerian kylässä.

Monet kylän rakennuksista ovat historiallisia ja ne ovat kuljetettu paikanpäälle. Kylästä löytyi niin asuintaloja, kuin lukuisia erinäisiä palveluita, mm. pankki, posti, hammaslääkäriapteekkikauppoja ja leipomo. Nämä kaikki oltiin sisustettu eri aikakausien mukaisesti vanhoilla huonekaluilla ja tavaroilla. Koko alueella oli niin paljon nähtävää (64 eri kohdetta), että joihinkin taloihin jäi huomiossa kokonaan menemättä. (Kuulin juuri, että kylän leipomosta olisi saanut vanhassa puu-uunissa paistettuja kanadalaisia korvapuusteja (cinnamon buns))!

Puisto on jaettu neljään eri alueeseen, jotka heijastavat eri ajanjaksoja Länsi-Kanadan historiassa 1860-luvulta 1950-luvulle.

(1864: The Hudson´s Bay Company Fur Trading Fort, 1880: The Pre-Railway Settlement Village, 1910: The Railway Prairie Town ja 1920-1950: Heritage Town Square.)

 

Village Centre

 

Pääkadulta lähdettiin lampsimaan maaseudulle. Hevosten, sekä yhden lampaan, lehmän ja aasin lisäksi sieltä tuli vastaan mm. maatiloja ja asuintaloja eri vuosilta, viljakauppa, kirkko, koulu ja baari. Jokaisen kohteen sisällä oli teeman mukaisesti pukeutunut henkilökunnan jäsen avuliaana vastaamassa kysymyksiin paikan historiasta. Baarinpitäjältä tosin löytyi juttuja kerrottavaksi ilman kysymättäkin. Muistan hänen historia kertomuksistaan seuraavaa; muinoin samaisessa baarissa tykättiin juoda ja pelata uhkapelejä. Naisilta oli pääsy kielletty, tosin paikka löyhkäsi sen verran, että he eivät olisi sinne halunneet mennäkään. Miehet kun kokivat peseytymisen olevan vain tärkeitä tilaisuuksia varten.

 

Drew´s Saloon -baarin seinällä olevasta kartasta ilmeni, että paikassa oli vieraillut minun lisäkseni kaksi muutakin suomalaista. 

 

Sain myös yksityisopetusta koulussa.

 

Muita kuvia ”aikamatkastamme menneisyyteen” varrelta.

 

Love Oona

CANADA

UPEA KINUSEO FALLS

 

 

En ennen tätä kesää edes tiennyt, että Tumbler Ridgestä löytyy näin upeita paikkoja! Yleensä olen vieraillut Zachin vanhemmilla jouluisin, jolloin olemme kylmyydestä johtuen pysytelleet enimmäkseen sisätiloissa.

Lähdimme Kinuseon vesiputoukselle Zachin isän jokiveneellä, mukanamme kanadalaiseen tapaan jääpaloilla täytetty iso kylmälaukku täynnä virvokkeita. Koska kanadalaiset juovat paljon jääteetä, on myös miedot jääteejuomat kesän hittituote! Eväsleivät pakattiin toiseen laukkuun ja lähdettiin ajamaan rantaan. Olin varustautunut pitkillä housuilla ja hupparilla, sillä naapurin herra Bobkin pihalla moikatessaan kehotti venereissuun pukeuduttavan muuhun kuin hamoseen. Siellä vauhti ja tuuli tulisi olemaan kuulema kova!

Veneellä mentiin tosiaan täyttä vauhtia, sillä näin vältyttiin osumasta pohjaan. Välillä vesi oli niin matalaa, että pohjakivet vain kimmelsi horisontissa. Tuulessa lepatti niin hiukset, kuin ripsienpidennyksetkin -joiden olin varma irtoavan kohta silmistäni. Vedin tiukasti hupun päähän ja aloin katselemaan maisemia. Metsää ja vuoria, niin kaunista.

 

 

 

Kunnes noin tunnin päästä nurkan takaa se vain tupsahti -Kinuseon vesiputous. Henkäisin ihastuksesta ja hieraisin silmiä muutaman kerran, ennen kuin aloin napsimaan kuvia minkä kerkesin. Vasta lähtiessämme paikalle tuli muita ihmisiä, joten saimme olla ihan rauhassa parkkeerattuamme rantaan veneemme. Ei ristinsielua, vain vesiputouksen kohina taustalla.

 

 

Love Oona

CANADA

MATKA KOHTI TUMBLER RIDGEÄ

 

Terveiset tienpäältä. Aamu alkoi samalla kaavalla, kun aina lähtiessämme reissuun. Zach tuijottaa kelloa ja hoputtaa. Tällä kertaa kuulema kävelinkin liian hitaasti kotonamme, kun laitoin kamoja kasaan. Yhtään minuuttia kun ei saa missata siitä, että ehtisimme 10 tunnin ajomatkaltamme järkevään aikaan perille. Zach on ollut niin innoissaan päästessään taas lomailemaan lapsuuden seuduillensa, että suunnitelmiakin ollaan tehty jo viikkoja. Mitä kaikkea voimmekaan tehdä Tumbler Ridgessä -pienessä kylässä keskellä metsiä!

Viikon suunniteltu ohjelma:

Torstai: 

Vielä tänään Zach meinaa mennä isänsä kanssa miesten golf-iltaan. Paikallisella golfradalla järjestetään torstaisin miesteniltoja, jolloin vaimot jäävät yhdessä juomaan cocktaileja kotiin.

Perjantai:

Otetaan Zachin isän uusi vene allemme ja lähdetään katsomaan Tumbler Ridgen isointa vesiputousta. Googletin kuvia kyseisestä putouksesta ja kun Zach on kysynyt (joka toinen sekunti) mitä haluan tehdä Tumbler Ridegessä, olen vastannut tämän. Se on nähtävä!

Lauantai:

Zachin muutama lapsuudenkaveri tulee viikonlopuksi myös synnyinseudullensa. Suunnitelmana on mennä pienille vesiputouksille keskelle metsää -paikkaan, johon he menivät aina nuoruudessaan hengaamaan, juomaan kaljaa ja uimaan. Illalla saunotaan ja grillataan Zachin vanhempien pihalla.

Sunnuntai: 

”Park tour” -tutut leikkipaikatkin pitää käydä lävitse!

Maanantai:

Vaellusta vuorilla ja metsissä. Ollaan varauduttu karhu spraylla, jonka kävin ostamassa eilen kanadalaisesta rautakaupasta. Spray kuljetettiin lukollisesta kaapista kassalle odottamaan maksua. Sitä ennen piti kirjoittaa omat tiedot lomakkeelle allekirjoituksineen. Ilmeisesti aika tujua tavaraa!

Tiistai:

Paikallisella kentällä pelataan tiimeissä baseballia, johon kuulema voi aina osallistua varamiehenä.

Keskiviikko:

Kaikki mitä ei olla ehditty tekemään. Kelluntaa joella, tähtitaivaan katselua paikassa, jossa näkee ne parhaiten.

Torstai:

Tullaan kotiin jos tullaan. Zachillä jatkuu vielä lomat viikon verran, mutta videopeli-iltoja kotona pitää jättää vielä varaukseen.

 

10 tunnin ajomatka meni nopeammin kuin ikinä. Kirjoitin tätä postausta, jota en kuitenkaan saanut edes valmiiksi matkan aikana. Nyt täällä eletään jo perjantai yötä, mikä meinaa sitä, että vesiputous venematkamme on jo takana. Se oli upea! Kuvia tulossa myöhemmin.

 

Love Oona

CANADA

HENGENAHDISTUS – SAVUINEN CALGARY

 

 

Kuvat ovat eiliseltä, jolloin ilma oli kirkas. Toista se on kuitenkin ollut lähiaikoina, milloin ulos ei ole viitsinyt mennä kuin pakosta.

Ensimmäiseen savuiseen aamuun heräsin kummaksuen. Vankan sumun keskeltä ei makuuhuoneemme ikkunasta erottanut paljon mitään. Parvekkeella ilmanlaatu iski sitten kirjaimellisesti päin kasvoja. Savun haju oli niin vahva, kuin olisi vieressä palannut oikein kunnolla. Silmiä alkoi kirvelemään, yskitti ja hengittäminen tuntui kurkussa. Palasin sisälle katsomaan sääkanavaa.

British Columbiassa riehuu erinäisiä metsäpaloja, jotka vaikuttavat huolestuttavasti ilmanlaatuun kauaskin asti. Savua ja tuhkaa on kulkeutunut tuulien mukana myös Calgaryyn ja ilmanlaatu on ollut paikoittain ihan korkeimmankin riskin tasolla.

Sen kyllä huomasi, sillä lyhyetkin lenkit koiran kanssa tuntui jo tuskaiselta. Suunnittelemamme rantapäivä jäi välistä, sillä ulkona ei tosiaan halunnut/pystynyt olemaan. Ilma oli kuuma, mutta aurinkoa ei juurikaan erottanut savun takaa.

Uutisissa kehotettiin olemaan sisällä ikkunat ja ovet suljettuina. Varsinkin lapsille, vanhuksille, astmaatikoille, sydän -tai keuhkosairauksille, savu voisi olla vaarallista.

Näitä todella savuisia päiviä on mahtunut viime viikkoon kolme, jolloin olen ruokakauppaan menoa tai koiranulkoiluttamista lukuun ottamatta pysynyt visusti sisällä. Välissä on ollut taas päiviä, jolloin on ollut oikein kirkasta, eikä savusta tietoakaan.

 

Eilen oli kaunis hellepäivä, kun kävimme Sallan kanssa St. Patrick’s Island Parkissa kävelyllä. Kyseisessä paikassa en ole koskaan aikaisemmin käynyt ja ihmettelin miksi. Kiva puisto downtownin kupeessa!

 

Puistosta käveltiin downtowniin, jossa oli menoa ja vilskettä.

 

Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan. Tänä viikonloppuna on ainakin saanut taas hengittää.

 

Love Oona

CANADA

KANADALAISTA MÖKKEILYÄ

 

Viime viikonloppuna lähdin Jarnan ja hänen poikaystävänsä mukaan katsastamaan heidän tuttavaperheensä mökkiä, joka sijaitsee Gleniffer Lake Resort & Country Club -nimisessä paikassa. Odotin reissua mielenkiinnolla, sillä olin jo saanut kuulla Jarnalta tarinoita, kuinka paikka erosi hyvinkin meidän suomalaisesta mökkikulttuurista.

 

Calgarysta lähdimme ajelemaan moottoritietä pitkin Edmontoniin päin, josta noin tunnin päästä käännyttiin hiekkatielle keskelle peltoja. Mökkifiilis hiipi mieliimme, kun hiekka vain tomusi renkaiden alta ja rypsipellot loistivat kirkkaan keltaisina kauas horisonttiin.

Jarnan poikaystävän ehdotuksesta pysähdyttiin ottamaan kuvia (kerrankin joku halusi ottaa kuvia!) niin rypsipellolle kuin heinäpaalinkin päälle -jonne oli muuten aika vaikea kiivetä. Matkan toistetuin sana oli myös rypsiöljy, jota Jarna yritti kuumeisesti opettaa poikaystävälleen.

 

 

Hiekkatie päätyi portille, jota koristeli Kanadan liput ja Gleniffer Lake Resort -kyltti. Portista ajettuamme sisään, tuli vielä puomiportit, josta pääsi läpi mökin omistajalta saamallamme kulkuläpyskällä.

Itse paikka näytti mielestäni kanadalaisten omakotitaloalueelta, vain pienempineen taloineen. Naapuritkin olivat heti juttelemassa, kun vaan pääsimme autosta ulos. Mökki/talo oli kokoonsa nähden hyvin tilava. Löytyi pari makuuhuonetta, lämmitetty veranta (jossa oli myös sänkyjä), kompakti avokeittiö, olohuone ja kylppäri. Pienellä etupihalla oli terassi, vaja, notski ja valtava Margarita drinkkikone. Yksityissuojaa ei tosin paljoa ollut, sillä pihalta pystyi katselemaan suoraan vastakkaisten naapureitten toimia omilla tonteillansa.

 

 

Mökkikadut

 

Piha & vaja ja valkoinen karmi suojaamassa vähän naapureilta.

 

Jokaisella mökin omistajalla oli myös golfauto, jolla huristeltiin ympäriinsä. Kylässä oli järven lisäksi iso hiekkaranta, venesatama, kolme uima-allasta, kuntosali, golfkenttä, tenniskenttä, kauppa ja ravintola. Tekemisestä siellä ei tosiaan ollut puutetta. Alueelle oli myös helppo eksyä, selitti Jarna. Hän oli viime kerralla lähtenyt yksin uimaan, eikä meinannut millään löytää takaisin. Kaikki mökkikadut näyttävät nimittäin ihan samalta.

 

Mekin päädyimme ottamaan golfkärryn alemme ja painelimme rantaan.

 

Myöhemmin illalla kun suomikaverimme Salla saapui myös töidensä jälkeen paikalle, oli rannalla jo ihan tyhjää. Ilta oli kuuma ja vesi lämmintä.

 

Loppuillan vietimme mökin pihalla notskitulen äärellä. Parit naapuritkin lapsineen tulivat välillä sinne kansamme hengailemaan. Mietimme tällaisen mökin ostamista isolla porukalla, mutta päädyimme siihen, että tarvitsemme enemmän rauhaa. Ei tämä ihan mökkeilyltä tuntunut, mutta näin vieraana sinne voisi mennä uudestaan!

 

Love Oona