KELTAINEN SYYSKUU

 

Keltaisen kirjava luonto ja puista maahan leijailevat lehdet. Taisin avata silmäni vasta ensi kertaa tämän vuoden syksylle. Onpas täällä kaunista! Onneksi Zach sai pakotettua heti aamusta mukaansa ”neighborhood” kävelylle. Käytiin hakemassa lähimmästä 7-Elevenistä kahvit ja tallustettiin menemään syksyisessä naapurustossa.

Syksystä (niin kuin yleensä kaikesta muustakin) tuli Zachille taas mieleen lapsuus. Kun aurinko laski illalla lämmittämästä, tuli metsäleikeissä tähän vuoden aikaan kylmä. Kotiin ei kuitenkaan voitu mennä hakemaan t-paidan päälle lisää vaatetusta, sillä äiti ei olisi päästänyt enää takaisin ulos. Syksystä tulee siis mieleen ajat kun jäädyttiin metsässä.

Itse taas pohdin kuinka syksy on mukavan kuivaa aikaa. Vaikka keltainen toukokuukin on kaunis, olisivat valkoiset lenkkarini olleet jo entiset mudasta (muistelee meidän mutaretkiä viime keväältä). Pohdin myös muita tärkeitä asioita, kuten mm. miksi meidän rumaa ja ainoaa kerrostaloa ei pureta tältä muuten ihan idylliseltä ja rauhalliselta ns. vanhojen omakotitalojen alueelta. Se pilaa koko maiseman! (Kuvaa ei ole, koska sitä ei kehtaa laittaa) Vanhojen omakotitalojen alueella tarkoitan sitä, että täällä ei ole uusien suburbanien tapaan vielä rakennettu vieri vieretysten saman näköisiä taloja ja katuja, jonne eksyy jos sinne päätyy.

Taloista puheen ollen, asuntolaina on nyt varattu meille kolmeksi kuukaudeksi, joten toiveajatteluna ehkä ensi viikon näytöistä joku vihdoin nappaisi molemmille. Niin ja töissäkin olen muuten jo ehtinyt pyörähtämään muutamia päiviä. Se on ollut ihan mahtavaa! Monen vuoden kotona olon jälkeen tässähän tuntee itsensä jo hyvinkin hyödylliseksi! Palailen ensi kerralla kertomaan työstäni lisää. Mukavaa sunnuntaita!

 

 

Love Oona