CANADA

KAUNIIN PÄIVÄN TARINA

Ystäväni kysyi mitä olen lähiaikoina puuhaillut? Piti miettiä hetki. Jännittävän bingohalli-vapaaehtoistyöni jälkeen ei lähiajoilta tullut kyllä mitään muuta mieleen kun kävelyretkemme Bowmont Parkissa. Siitä muodostuikin tämä kauniin päivän tarina;

Sinä päivänä aurinko porotti taivaalta niin kirkkaasti, että aamulla jouduin ihan silmieni tähden juomaan kahvini selkä vasten ikkunaa sohvan toisessa päässä. Kämpässämme oli kuuma, vaikka parvekkeen liukuovi oli kokonaan vedetty auki. Lopulta sääkanava sen tv:stä näytti. Päivän lämpötila tulisi kohoamaan +15 asteen lukemiin -ihan vain näin keskellä talvea. Välihuomautus: kokonaan säälle tarkoitettu kanava on ihana. Taustalla soi rauhallinen musiikki, alhaalla näkyy viikon säälukemat ja ruudulla pyörii videoita Kanadan maisemista ilmastonvaihteluineen. Yksin ollessani tv:stä näkyykin vain tämä tai ruokakanava.

Kauniin päivän kunniaksi päätimme lähteä tuttuun Bow Parkiin kävelylle. Perille päästyämme Jarna soitti ja pyysi mukaan täysinäisille terasseille lounaalle. Muutkin Ihmiset olivat siis heränneet talvikoloistansa. Samalla katsoin kun vastaamme käveli mies shortseissa ja t-paidassa. Nyt huurteinen olut auringonpaisteessa tai jo kaksi viikkoa mielessäni haaveilemani viinilasi sai jäädä, sillä olimme jo paikan päällä reippaana valmiina kohti pienimuotoista patikointia.

Taisimme olla ainoat hullut, jotka näille kukkuloille mudan keskellä edes kiipesi. Muta oli kuin jäätä jalkojen alla. Apuvälineiksi löytyi Zachin kädessä heiluva keppi, joka pelastikin minut monelta vastoinkäymiseltä. Melko uudet eurooppalaiset lenkkarini näytti jo tuhoon tuomituilta. Kengät, joista kaupassa myyjä alkoi opastaa miten ne koot nyt Euroopassa meneekään. Tiedetään. Mutaliukumisen jälkeen peseytyminen lumessa on suotavaa. Kävelykeppini ansiosta säästyin samalta kohtalolta.
Maisemina toimi mikäs muukaan kuin Matti Nykäsen kolmen olympiakullan rinne! Huomio: Olympic Parkin lähistöllä olevat kukkulat ovat nimetty Paskapooksi. Sieltä löytyy myös patikointireittejä. Ensi kerralla voimmekin mennä sitten Paskapoohon kävelemään!

Matkalla tuli myös käveltyä pelottavalla jäällä ja kiivettyä kalliorinnettä ylös. -Josta Zach oli ihmeissään, että selvisin. Totuushan oli se, että olin liian laiska palaamaan samaa ja pidempää reittiä takaisin. Joten melkeinpä kontaten tultiin liukuvan mutaista jyrkkää rinnettä ylös, niin että alas ei katsottu.

Sukat märkinä ja yltä päältä mudassa lähdimme kaupan kautta kotiin. Yllätyksekseni vain yksi ihminen katsoi meitä kaupassa päästä varpaisiin. Kotona väsyneenä, mutta kaikkensa antaneena rojahdin sohvalle ja avasin Facebookin. Feedillä odottikin lisää tarinoita erään pelottoman matkamiehen reissusta Afrikassa. Se on ollutkin sellaista tarinankerrontaa, että toivoisin tämän miespuolisen puolituttuni kirjoittavan kirjan. Minä lukisin sen heti. Olenkin jännittänyt hänen mukanansa tietokoneeni ruudun ääressä jo reilu pari kuukautta, kun hän on mitä ennakkoluulottomimmin mennyt vaikka millä kulkuneuvolla saharoiden poikki ja tutustunut paikallisten elämään sellaisissa kaupungeissa, mistä en ole ennen kuullutkaan..

Ainut huono puoli hänen seuraamisessa on vaan se, että oma elämäni mutaseikkailuineen alkaa tuntua jo aika pieneltä. Ehkä minäkin vielä jonakin päivänä. Sitä odotellessa voin aloittaa oman elämäni seikkailut valitsemalla ensi kerralla eri patikointi paikan. Olisikohan se Paskapoo tai ihan jo oikeat vuoret?

Love Oona

LIVING ABROAD

BINGOSSA TÖISSÄ

Kun suomalainen ystäväni soitti minulle, että tarvitsee kiireellisesti avuksi vapaaehtoistyöntekijää työpaikkansa (tanssikoulun) hoitamaan bingo-iltaan -mietin sekunnin. No miksipä ei? Eipä tässä ole ollut parempaakaan tekemistä vuosiin! Puhelusta parin tunnin päästä olinkin jo sitten bingohallissa essu päällä, taskussani tukko rahaa ja bingolippuja.

Vuoroni kesti viisi tuntia, josta palkaksi sain ruuan ja kahvien lisäksi alennuksia tanssitunneille. Tehtäväni oli pyöriä salissa ja odottaa, että joku pelaajista nostaisi setelillä tai kolikoilla varustetun kätensä ylös, osoittaakseen tarvitsevansa paperisia bingokuponkeja. Minulla oli myynnissä niitä kolmea erillaista; Banana, Baseball ja kolmas, jonka nimeä en nyt kuollakseni muista. Ilta menikin sitten mukavan leppoisasti siinä tallustellessa ympäri salia silmäillen, että kukakohan pelaajista nostaa seuraavaksi handunsa ylös.

Muita raskaan työn raatajan havaintoja illan kulusta;

  • Bingoillassa pitää olla aina 14 vapaaehtoistyöntekijää. Jos yksikin puuttuu, niin joutuu ystäväni työpaikka maksamaan sakkoja (100 cad/per puuttuva henkilö).
  • Salin puolella meitä vapaaehtoisia taisi pyöriä jossain vaiheessa jopa seitsemän -jakautuen eri kuponkejen myyntiin. Jos pelaaja nostikin ylös rahoilla varustetun kätensä sijaan sinisen muoviläpyskän, meni apuun eri lippukkeiden myyjät ja kun taas ”Bingo” -huudahdukseen löytyi omat henkilönsä. (Vaikea kuvitella, että Suomessa käytettäisiin näin paljon työvoimaa yhteen bingo-iltaan? ) Sekä loput vapaaehtoiset oltiin sijoitettu tiskin taakse myymään taas jotain erilaista härpäkettä ja lipuketta.
  • Meidän lisäksi salissa pyöri bingo ravintolan tarjoilija, joka myi kahvia ja erilaisia snäksejä. Itse ravintolastakin sai tilata ruokaa, joka valmistuttuaan tarjoiltiin pelaajille pöytiin. Alkoholiakin kuulema myytiin.
  • Ilta oli aika rauhallinen, sillä sali oli ehkä noin puolilleen täynnä. Yleensä on kuulema enemmän väkeä, mutta ei enää sellaista määrää mitä oli silloin kun sai tupakoida salissa. Calgarysta tosin löytyy vielä yksi bingohalli missä saa pelaamisen lomassa vielä tätäkin harrastusta tehdä. Ehkä ne loput pelaajat olivatkin sitten siellä.
  • Pelaajat olivat kuin kotonansa. Oli eväät ja kaikki aseteltu pöydille ja jollain oli jotain nallejakin mukanansa. Onnen nallet? Bingovarustukseen kuului tietokoneruudun lisäksi kymmenet lippuset ja lappuset, sekä jättitussit. Niitä tusseja oli kaikilla mukanansa monin kappalein ja eri sateenkaaren väreissä.
  • Pelaajien ikä oli noin viidestäkymmenestä ylöspäin. Muutama nuorempikin oli eksynyt joukkoon.
  • Pelaajat olivat hyvin keskittyneitä bingoonsa, joten lippujen myynti kävi nopeasti muutamalla sanalla. Yksi vanhempi herra tykkäsi kuitenkin rupatella, joten häneltä kävinkin sitten aikani kuluksi aina kyselemässä miten pelit sujuu. Opetti minulle myös vähän bingoakin!
  • Vapaaehtoiset olivat tosi mukavia. Minua lukuunottamatta kaikki olivat ystäväni työpaikan tanssikoulun tanssijoita tai äitejä, joiden lapset harrastavat kyseisessä paikassa tanssia. Näistä työtunneista he saavat kouluun krediittiä, jolla voivat maksaa tunteja pois. Mutta mikäs siinä, työ oli aika rentoa ja siinä samalla tapaa uusia ihmisiä.
  • Illan aikana klo. 17.00 – 1.00 pelattiin kaksi bingoa. Itse pääsin lähtemään jo vähän yhdeksän jälkeen. Kotiin päästyäni tunsin itseni hyödylliseksi. Olipas mukava päivä!

 

Love Oona

 

FASHION

UUSI TAKKI

Pieniä pinnallisia iloja! Hetkellisen harkinnan jälkeen ostin itselleni uuden takin. Sen lisäksi, että takki tuntui kuin se olisi tehty mittatilauksena vartalolleni, vaikutti ostospäätökseeni myös shoppailussa mukana olleiden ystävieni kommentit. Jarna kertoi jonkun asiakkaan nähneen sovitteluni ja käyneen heti hakemassa myös samaisen takin itsellensä rekistä. Miespuolinen ystävämme taas jatkoi siihen kertomalla laadukkaan takin hyödyistä – se säilyy hyvännäköisenä ainakin kymmenen vuotta, eikä klassikkotakki mene vaan koskaan pois muodista! Kun aloin miettimään kotonani olevia Hennesistä ja Mangosta hankittuja nukkaisia villakangastakkejani -päätin ostaa takin. Näihin vanhoihin tekokuiturytkyihini verrattuna tuoteselosteen materiaalit 74% villaa, 6% kashmiria ja 20% polyamidea kuulostivat nimittäin jo todella hyvältä!

Kanadaan muuton myötä olen tosin todennut, että ihminen ei oikeasti tarvitse paljoakaan vaatteita/tavaraa. Suomesta kun lähti mukaani vain valokuvat ja ne vaatteet joita oikeasti käytin, niin koko omaisuuteni taitaa edelleenkin mahtua muutamaan matkalaukkuun ja jätesäkkiin (tämän kun testasin joskus aikoinaan suutuspäissäni pikku riidan jälkeen). Alkuhaikeudesta ylipäässeenä on totaallinen omaisuuden myyminen osoittautunutkin aika vapauttavaksi!

Kun tähän minimaalisuuteen on tottunut, on ostoskäyttäytymisetkin muuttuneet sen myötä. Määrän sijasta olen alkanut katsoa laatua. Ei myöskään enää vaatteita roikkumaan käyttämättömiksi kaappeihin, vaan jokaisen kohdalla mietin tarkkaan; tarvitsenko tätä todella? Ostostaivaisessa Calgaryssa on siihen tosin tarvittu välillä jo hyvää itsekuria. Tuntuu kuin kaikki vaatteet mitä on ikinä päässänsä haaveillut, tulevat täällä vaan vastaan. Siihen päälle vielä juuri oikean kokoisilla koroilla ja malleilla varustetut avokkaat tuntuvat olevan jokaisen kenkäkaupan vakiovaruste. Minä avokkaiden suurkuluttajana olen ollut tästä hyvin innoissani!

Toissapäiväiset ostokset ovat ollet kuitenkin hyvin selitettävissä itselleni. Vanhat villakangastakkini näyttävät oikeasti jo aika karmeilta nukkineensa ja kaikki avokkaani ovat jo niin loppuun kulutettuja, että takin päälle muutamat parit niitäkin oli ihan hyvä saada tulevan kevään kunniaksi!

 

Love Oona

 

LIVING ABROAD

ARKIHAASTE

Rakas äitini haastoi minut arkihaasteeseen Facebookissa. Säännöt olivat seuraavat: Ota viikon ajan joka päivä kuva arjestasi ja postaa se aikajanallesi. Kuvissa ei saa näkyä ihmisiä, eikä rakennuksia. Lopuksi haasta aina joku. -Selvä! Äitini omissa laittamissaan arkikuvissa oli kuulema säännöt tehty rikottavaksi, joten niin sitten täälläkin. Keräsin blogipostaukseeni viime aikojen kuvia arjestani. Tervetuloa arkeeni!

Arkikuva 1/7.  Jäätelökakku.

 

Ehkä maailman parasta jäätelöä löytyy Dairy Queenin jäätelökakusta! Voi olla, että sen takia siitä onkin muodostunut meille nyt tällainen hassun hauska (niin kuin tämä kollaasikin) synttäriperinne! Eilen Zachin täyttäessä taas vuosia, yritin kuitenkin tuoda jotain uutta ulottuvuutta tähän tuttuun tapaamme. Liikkestä valmiiden kakkujen sijaan, teinkin omalla kuvalla varustetun tilauksen ennakkoon netissä! Tosin jos olisin tiennyt, että kuva vaan printataan kakkuun, niin olisin valinnut jotain ihan muuta. Vaikka Zachin oman naaman. Maku oli kuitenkin entisensä.

 

Arkikuva 2/7: Vain Kanadassa.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä hypättiin hurja hyppy -26 asteesta +1 asteeseen. Tällaisia äkillisiä monen kymmenen asteen ilmastonmuutoksia en muista kokeneeni missään muualla kuin Kanadassa. Toivottavasti nämä järkyttävän kylmät pakkaset ovat kuitenkin nyt takanapäin, sillä ne ovat tehneet myös ajotiet melkein kelvottomiksi. Autot vaan liukuvat ja kolareita näkyy siellä täällä. Zachin ympärivuotisilla, eli jo tuhoon tuomituilla renkailla varustetulla autolla, olenkin sitten ajanut niin hissun kissun kuin mahdollista. Jarruttaminen on myös aloitettava heti kun vaan horisontissa näkyy mutka tai liikennevalot. -Näin voit selvitä hengissä.

Oli sää mikä tahansa, niin ainakin täällä paistaa aina aurinko!

Arkikuva 3/7 : Arjen haasteita.

Voi Kanadan muovipussit! Ruokakaupassa kieltäydyn aina kohteliaasti kantoavusta ja ladon pussit pitkin molempia käsivarsia. Zachin pyytämät jääpalasäkit ja kanisterimaidot vaan jaksavat ärsyttää joka kerta. Ne painavat hitosti. Tänään kuitenkin huomasin, että parkkipaikallemme oli ilmestynyt taas nämä vanhat kunnon ostoskärryt. Nämä arkea helpottavat kärryt olivatkin jo hetken poissa, syystä että kaikki jättivät niitä päiviksi asuntojensa ovien eteen pyörimään.

Ja arkiruokana toimii Shepherd´s pie.

Arkikuva 4/7 : Jokapaikan Eddie.

Eddie on aina siellä missä mekin. Joko se on Zachin vatsan päällä, kun Zach pelaa tai jalkojeni päällä, kun kirjoitan blogia. Eddie tykkää myös seurata mihin tahansa liikutkaan -tulee jopa suihkuun. Kun tulemme kotiin Eddie yleensä odottaa jo eteisessä oven vieressä. Jos olemme liian kauan pois, alkaa protestointi mauku seremonialla. Eddie on vähän vauva ja iltaisin kaivautuukin meidän väliin nukkumaan. Jos Eddietä ei näy vähään aikaan, voi jo alkaa huolestua. Viimeksi olin vahingossa lukinnut sen puoleksi päiväksi kenkäkaappiin.

Arkikuva 5/7 : Kanadalainen vaatekaappi

Tällaista täällä. Yritä nyt pitää kanadalaisten suosimassa vaatekaapissa jotain järjestyksessä. Näillä kun asuntojen vaatekaapit ovat yleensä vaan tanko ja sen päällä yksi levy. Tilanpuutteessa säilytänkin esim. pyyhkeitä korissa ja sukkia yöpöydän laatikoissa.

Arkikuva 6/7 : Uudet suosikit.

Lahjaksi saamani kello, josta ei voi ottaa muovia pois, ettei se mene naarmuille.

Elfin edulliset meikit, joista loistaviksi tuotteiksi olen todennut contour-paletin, poskipuna-paletin, silmänaluspuuterin ja primerin!

Arkikuva 7/7 : Kanadalaisessa asunnossa sauna!

Olisin voinut ostaa tämän asunnon jo vain sen takia, että siellä oli suomalaistyylinen suihku ja sauna! Vaikka asunnon on kauttaaltaan remontoinut suomalainen, niin sauna oli ollut kuulema jo siellä ennen remonttia. Ennennäkemätöntä siis täällä! Emme nyt saaneet kuitenkaan saunaa, sillä asunto oli liian pieni Zachin romuille.

Haastan kaikki.

 

Love Oona

BEAUTY

HIUSTENPESU PALASAIPPUALLA?

Olen tässä jo muutaman viikon testaillut hiustenpesua palasaippualla. Miksi?

Hiukseni ovat ohentuneet vuosien varrella. Syitähän tähän on voinut olla vaikka mitä; stressi, lämpökäsittelyt, värjäykset, yksipuolinen ruokavalio, huonot yöunet, hormoniehkäisy, vähäinen veden juonti, vanheneminen.. Mitä vielä? Tässä yksi päivä laitellessani hiuksiini kiharoita, sain kuitenkin asiasta itselleni jo ihan kriisin aikaiseksi. Kiharoiden teko ns. mallioppisesti kerroksittain on jäänyt minulla kauas taakse. -Sillä tuntuu, että niitä hiuksia ei nyt muutenkaan riitä jaotellessa kuin vain muutamaan osaan! Jotain on siis tehtävä! Onhan ne nyt ennen paksummat olleet?!

Googlettamalla hiustenhoitovinkkejä, eksyin sitten itse postaukseni aiheeseen. Hyvän sisäisen hiustenhoidon voi kumota jo ihan ulkoisilla laiminlyönneillä. Esimerkiksi liian voimakkaat shampoot ovat syypää numero yksi! Mitä vähemmän tuotteessa on ainesosia, sitä miedompi ja parempi se on hiuspohjalle ja hiuksille. -Okei, nyt oli aika tutkia oman shampoopulloni ainesosat. Heti ensimmäisenä siellähän loisti vesi, jonka jälkeen noin kymmenen rivin kemikaalit perässä. Tämä ei voi olla hyvä.

Googlettamalla lisää aiheesta, löysin ongelmaan ratkaisun. Jätetäänkin shampoo ja hoitoaine kokonaan pois ja siirrytään pesemään hiuksia vain palashampoolla tai oliiviöljysaippualla! Miksipä ei. Samalla säästetään myös luontoa!

Tuotteet:

Lähdin testaamaan ainoaa oliviiöljysaippuaa mitä olen täältä löytänyt, sekä luomukaupasta ostettua palashampoota. Vielä on hakusessa vähemmillä ainesosilla varustettu oliviiöljysaippua, mitä tämä Alpenin tuote on. Suomesta esim. Ruohonjuuresta löytyisi juuri sellainen mitä haen; Pure olive oil soap Oliva! Tuotesisältö: Jalostamaton oliiviöljy, vesi ja mineraalisuola. Sekä myös suomalaisen luomukosmetiikan Flow-merkin palashampoista olen lukenut paljon hyvää. Täältä taas en ole netin kautta löytänyt oikein mitään varteenotettavia vaihtoehtoja, joten seuraavaksi lähdenkin vaan koluamaan kaikkia Calgaryn luomukauppoja läpi. Nimittäin olen jäänyt koukkuun!

Tulos:

Ensimmäisen kokeilukerran jälkeen huomasin heti erilaisen fiiliksen hiuksissani. Tuttuun tapaan kun aloitin tupeeraamaan hiuksian vähän juuresta kuohkeammaksi, ne nousivatkin jo ensimmäisellä kammanvedolla kuin leijonan harjas ja jämähtivät kivasti paikoilleen. Olin aika hämmästynyt! Hiuksista tuli todella helposti muotoiltavat. Lisäksi ne näyttivät ja tuntuivat paksummilta jo ennen minkäänäköistä käsittelyä. Zachin on ilmeisesti myös huomannut positiivisia vaikutuksia, sillä hänkin on nyt siirtynyt vähin äänin käyttämään saippuoitani.

Seuraavan kerran pesin hiukseni samaisella saippualla vasta neljän päivän jälkeen. Ilman kuivashampoota siis aika pitkälle päästiin myös pesuvälissä! Miinuspuolena tosin hiukseni ovat välillä vähän sähköiset (kun ei käytä hoitoainetta) ja joskus tuntuvat tahmaisilta. Tämä tahmaisuus on kuulema aluksi ihan tuttua, ennen kuin hiukset tottuvat siihen kunnolla. Eroja palashampoon ja oliiviöljysaippuan välillä taas en ole oikeastaan huomannut.

Mitä vielä?

Jos jaksoitte lukea tänne asti -niin selväksi varmaan kävi, että tämä on mielestäni kaikin tavoin hyvä juttu ja saippua kokeilua jatketaan. Yksistään se ei kuitenkaan ehkä tule pelastamaan tätä kuontaloani. Olen siis yrittänyt lähteä kokeilemaan myös muita keinoja;

Lisäravinteet: Marssin kauppaan ja kerroin myyjälle, että minulta lähtee hiuksia päästä. Myyjä oli ihan kauhuissaan! Piti sitten vähän tarkentaa, että ei nyt ihan noin kärjistäen, mutta jotain apuja tarvitaan. Myyjä läkkäsi sitten biotiini purkin käteeni. Nyt kahden viikon tuloksena on ainakin kynnet kasvanut!

Lämpökäsittelyn ja tuotteiden vähentäminen: Föönausta ja kihartimen käyttöä olen yrittänyt vähentää. Kuivashampoon käytön olen kuitenkin lopettanut melkein kokonaan. Luin nimittäin, että etenkin hiuspuuteri – mutta myös kuivashampoo – voi tukkia hiuspohjan hiustupit. Käytön jatkuessa pitkään hiustuppien tukkeutuminen voi johtaa hiustenlähtöön! Apua!

Hormoniehkäisy: Kyllä, tämä vakava hiuskriisini ajautui nyt siihen pisteeseen, että lopetin myös kokonaan pillereiden syönnin. Voisiko hiusteni oheneminen johtua vaan niistä? Myös sen jälkeen kun on kertonut poikaystävälle yht´äkkisestä vauvakuumeilusta, on siihen hyvä selittää perään pillereiden lopetuksen syyt -no kun ne hiukset!

Hiustenleikkuu: Kuolleet latvat olisi ehkä ihan hyvä käydä leikkaamassa kampaajalla noin viiden vuoden tauon jälkeen. Eikä siis leikata itse!

 

Onko palasaippua teille jo tuttu juttu hiustenhoidossa? Eli tullaanko täällä taas vaan ihan perässähiihtäjänä näissä jutuissa? Hiustenhoitovinkkejä saa myös jakaa!

 

Love Oona