LIVING ABROAD

KULTTUURIEROJA – TYÖPAIKKANI KANADASSA

 

Kolmen vuoden kotonaolo ajanjaksoni on tullut päätökseen! Tekemättömyyteen ja tylsyyteen ehti tässä ajassa jo tottua, vaikka välillä liikuttiinkin hulluuden rajamailla. Seinät todellakin kaatuivat päälle ja mielen valtasi useasti turhuuden tunne. Ei minusta varmaan ole edes mihinkään! Työttömyyttä osasi kuitenkin ajatella eri tavalla mitä Suomessa ehkä olisi, sillä työpaikkaa en täällä voinut edes yrittää hakea. Tässä kohtaan tuli lait vastaan. Nyt viisumin (pysyvän oleskeluluvan) saannin jälkeen asiat ovat kuitenkin edenneet yllättävän vauhdikkaasti! Olen siis ollut jo reilun kuukauden uudessa/ensimmäisessä työpaikassani Kanadassa ja se on ylittänyt kaikki odotukset! (Tulen olemaan loppuelämän kiitollinen ystävälleni Jarnalle, joka järjesti minulle työhaastattelun manageroimansa vaateliikkeen pomolle).

En olisi uskonut, mutta ai että nautin siitä fyysisestä tunteesta kun on saanut jotain aikaiseksi ja tulee väsyneenä himaan. Mainitsemisen arvoista on myös se oman elämän rakentaminen tänne ja sitä kautta fiilis pääsevänsä osaksi kanadalaista yhteiskuntaa. Enkö olekaan enää vain kotipiika, jonka passissa lukee turisti?

Näin alkuun haluan myös palata omaan työhistoriaani. En ole siis koskaan aikaisemmin työskennellyt vaateliikkeessä, vaikka kaikennäköistä asiakaspalveluhommaa sitä on kyllä nuoruudessani tultu tehtyä. Itse asiassa mokasin kerran H&M:n työhaastattelun ja päädyin sitten Makkaratalon parkkihallin lipunmyyjäksi/yleismieheksi. Urani loppui pomoni raivoamiseen jokaisesta parkkihallin maassa lojuvasta tupakantumpista, jonka hän bongasi korkealta toimistonsa ikkunasta. Hänen oli pakko käyttää tähän kiikareita! Tumppihan olisi muun työn lomassa jo pitänyt huomata ja siivota salamana pois.

Nuoruuden hanttihommien lisäksi olen ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan pankki -ja rahoitusyhtiöillä töissä. Monotonista koneella istumista päivät pitkät, joka lopulta katkesi siihen, kun en palannutkaan takaisin kesälomaltani Kanadasta. Kiitos ja näkemiin!

 

Mitä sitten nyt teen?

 

 

 

Tällä hetkellä toimin myyjänä Frank & Oakin idyllisessä putiikissa lempialueellani Calgaryssa. Downtownin 17 Avenuella, josta löytyy trendikkäimmät putiikit, kahvilat ja ravintolat. Jos saisin valita asuisin siellä. Aluetta voisin verrata Helsingin Punavuoreen!

Frank & Oak on noussut montrealaisten kahden miehen yrityksestä, yhdeksi Kanadan trendikkäimmäksi miestenvaatebrändiksi. Hyvin kauppaa käyvän nettikaupan lisäksi liikkeitä on avattu ympäri Kanadaa 12 kpl, joista yksi on Calgaryssa. Muutama liike löytyy myös USA:sta. Myöhemmin brändiä on laajennettu naistenvaatemallistoon, josta olemme nyt työssäoloaikanani saaneet osan myös liikkeeseemme. Arvatkaa vaan olenko ostanut mallistosta jo monta vaatetta itselleni! Frank & Oakin vaatteita on myös helppo myydä, koska materiaalit ovat laadukkaita, mutta hinnat eivät leiju ihan päätä huimaavissa summissa. Hinta-laatusuhde on siis todella kohdillaan!

Calgaryn liikkeessä meillä on ihan huipputiimi, jonka kanssa saamme yhdessä vaikuttaa tuotteiden esille panoista tapahtumien järjestelemisiin. Pomoa ei ole ns. hengittämässä niskassa. Aloitettuani pääsinkin heti 17 avenuella järjestettyyn ulkotapahtumaan, jossa rakensimme Frank&Oak kojun kadulle esittelemään vaatteitamme mahdollisille uusille asiakkaille. Kohta meillä on tulossa myös tiimimme järjestämä yksityisilta, jossa tarjoillaan kantiksille ostoksien lomassa drinkkejä ja muuta mukavaa. En malta odottaa!

Asiakkaathan täällä ovat siis ihan huippuja. Meillä asiakaskunta on suurimmaksi osaksi miehiä, vaikka naisetkin ovat alkaneet pikku hiljaa löytämään naistenvaatemalliston myötä liikkeeseemme. Taidan olla ehkä hieman innoissani uusista sosiaalisista kontakteistani. Työn kautta olen päässyt tutustumaan niin moneen uuteen ihmiseen.

 

 

 

 

 

Ja viimeiseksi päästään kulttuurieroihin, joita olen työssäni kokenut;

 

Asiakaspalvelu:

Valehtelisin jos väittäisin, että aluksi ei ollut totuttelemista kanadalaiseen palvelukulttuuriin. Täällä tosiaan ei vain pelkkä tervehdys riitä. (Seuraavaksi kärjistettynä toimintatapamme, mikä voi olla suomalaisen asiakkaan näkökulmasta kauhuskenaario, nimim. aikoinaan vihasin käydä Vilassa, kun myyjät ahdisteli). Meillä siis rynnätään asiakasta vastaan jo heti ovelle. Kuulumisien jälkeen yleensä kerrotaan firmasta, tuotteista, näytetään mahdollinen uusi mallisto (nyt syksyn trendivaatteet), tiedustellaan asiakkaan mahdollisista tarpeista ym. Jos asiakas ei näytä haluavansa apua, jätetään hänet tämän jälkeen hetkeksi rauhaan. Viimeistään asiakkaan mennessä yläkertaan palaamme tiedustelemaan uudelleen miten hänellä sujuu/tarvitseeko hän nyt apua? Asiakkaan ei myöskään koskaan tarvitse pitää sovitukseen meneviä vaatteita käsivarsillaan, vaan ne kiikutetaan heti pukuhuoneeseen, johon valmistelemme hänelle sovitusta. Pukukopeissa ei ole myöskään tarkoituksella peilejä, että palvelu voi jatkua myös asiakkaan peilaillessa sovitettavia vaatteita edessämme.

Vaikka itselleni tässä lähestymistavassa oli totuttelemista, olen huomannut täällä asiakkaiden siitä nauttivan. He eivät ota sitä ahdisteluna vaan hyvänä palveluna. Tämä on auttanut omaan myymiseeni, joka on muutaman alkukankeus/paniikki päivän jälkeen alkanut luistamaan. Onnistumisen tunteita on tullut siinä kun olen saanut kerättyä asiakkaalle kokonaisen asun, jossa he viihtyvät ja näyttävät hyvältä. Kehuminen on taas tullut ihan luonnostaan. Laadukkaat ja hyvännäköiset vaatteet tuovat varsinkin miehille heti erilaista ryhtiä kantajaansa. (Zachin olisi aika tulla nyt meille shoppailemaan!!)

 

Kielitaito:

 

Pahin pelkoni -mitä jos kielitaitoni ei riitä? Tässä työssähän ei nyt mitään rakettitieteellistä sanastoa onneksi tarvita, joten kaikki on mennyt sutjakkaammin kun osasin kuvitella. Asiakkaat eivät tunnu aksentistani/mahdollisista kielellisistä virheistäni välittävän ollenkaan. Selvisin siis!

 

Muuta huomioitavaa:

Täällä jokaisessa työpaikassa palkka tulee aina kahden viikon välein tilille. Meillä palkan voi ottaa myös shekkeinä jos niin haluaa, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen shekki pitäisi sitten itse kiikuttaa pankkiin lunastettavaksi. Kuka niin tekee? Verojen kanssa en ole vielä ollut missään tekemisissä, eli verokorttia ei kiikuteta työpaikalle. Verot hoidetaan itse vuosittain verotoimistossa, eli tammikuussa pääsen niitäkin sitten tekemään ensimmäistä kertaa.

Calgaryn liikkeessä meillä on töissä 7 työntekijää, joista kahden on turvallisuus syistä oltava aina samanaikaisesti paikalla. Alkuviikosta päivät ovat aika hiljaisia, mutta kohenee siitä aina jonkin verran viikonloppuun mentäessä. Pienessä liikkeessä työskentely on rentoa ja mukavaa. Asiakkaat voidaan huomioida ihan eri tavalla (vertaa isoja ketjuliikkeitä) ja kanadalaisten sosiaalisuudesta johtuen asiakkaat tuntuvat kovin kaverillisilta. Töissä on oikeasti hauskaa!

Mitäs vielä… Ainiin muut työntekijät aina kiittävät kun alat tekemään jotain. Tämä on tuntunut oudolta. Yhteisiä hommiahan ne kaikki on.

 

Blogiin yritän taas palata kirjoittamaan useammin -en ole edes uskaltanut katsoa koska viimeksi tein postauksen! Zach on jänistänyt ja pistänyt (hetkellisen?) breikin talon etsimisellemme, josta johtuen olen ollut kotona kun perseeseen ammuttu karhu. Olen myös hyvä vellomaan päässäni asioita ihan ahdistukseen asti. Mutta hei, elämää tämähän vain on! Ja onneksi minulla on työpaikka!

 

www.frankandoak.com

 

Love Oona

CANADA

KELTAINEN SYYSKUU

 

Keltaisen kirjava luonto ja puista maahan leijailevat lehdet. Taisin avata silmäni vasta ensi kertaa tämän vuoden syksylle. Onpas täällä kaunista! Onneksi Zach sai pakotettua heti aamusta mukaansa ”neighborhood” kävelylle. Käytiin hakemassa lähimmästä 7-Elevenistä kahvit ja tallustettiin menemään syksyisessä naapurustossa.

Syksystä (niin kuin yleensä kaikesta muustakin) tuli Zachille taas mieleen lapsuus. Kun aurinko laski illalla lämmittämästä, tuli metsäleikeissä tähän vuoden aikaan kylmä. Kotiin ei kuitenkaan voitu mennä hakemaan t-paidan päälle lisää vaatetusta, sillä äiti ei olisi päästänyt enää takaisin ulos. Syksystä tulee siis mieleen ajat kun jäädyttiin metsässä.

Itse taas pohdin kuinka syksy on mukavan kuivaa aikaa. Vaikka keltainen toukokuukin on kaunis, olisivat valkoiset lenkkarini olleet jo entiset mudasta (muistelee meidän mutaretkiä viime keväältä). Pohdin myös muita tärkeitä asioita, kuten mm. miksi meidän rumaa ja ainoaa kerrostaloa ei pureta tältä muuten ihan idylliseltä ja rauhalliselta ns. vanhojen omakotitalojen alueelta. Se pilaa koko maiseman! (Kuvaa ei ole, koska sitä ei kehtaa laittaa) Vanhojen omakotitalojen alueella tarkoitan sitä, että täällä ei ole uusien suburbanien tapaan vielä rakennettu vieri vieretysten saman näköisiä taloja ja katuja, jonne eksyy jos sinne päätyy.

Taloista puheen ollen, asuntolaina on nyt varattu meille kolmeksi kuukaudeksi, joten toiveajatteluna ehkä ensi viikon näytöistä joku vihdoin nappaisi molemmille. Niin ja töissäkin olen muuten jo ehtinyt pyörähtämään muutamia päiviä. Se on ollut ihan mahtavaa! Monen vuoden kotona olon jälkeen tässähän tuntee itsensä jo hyvinkin hyödylliseksi! Palailen ensi kerralla kertomaan työstäni lisää. Mukavaa sunnuntaita!

 

 

Love Oona

CANADA

EI SAVUA ILMAN TULTA

 

 

Kuvat ovat alkuviikolta, kun tuulet olivat taas kuljettaneet British Columbian metsäpalojen savun tänne Calgaryyn asti. Savuinen kaupunki näyttää synkältä ja harmaalta. Samalla kun sumun lailla savu alkaa peittämään kaupunkia, ilmanlaatu pahenee. Aamulla kun ilma ei ollut vielä niin paha, uskaltauduin lähtemään Zachin mukaan viemään koiraa joelle uimaan. Taisimme kuitenkin viipyä liian kauan ulkona, sillä kotiin päästyämme sain niin kovan päänsäryn, että se veti loppupäiväksi ihan sängynpohjalle asti. Päätin, että en astu ulos ovesta enää vähäisenäkään savuisena päivänä.

 

 

 

 

Kanadan äkillisten ilmastonvaihdoksien tapaan siirryttiin loppuviikosta suoraan helteistä kylmyyteen. Eilen kuljettiin vielä shortseissa ja tänään takissa. Tervetuloa syksy! (Damn, oli juuri suunnittelut tulevat työasut: mekkoja, hameita, ballerinoja ja avokkaita).

 

Vaikka täällä onkin ollut ihan super kesä ja se on jatkunut näinkin pitkälle, puhuttiin ystäväni kanssa hänen jo alkavasta syysväsymyksestä. Mikään ei tunnu huvittavan ja kaikki ärsyttää! Toivotin tervetulleeksi kerhoon, tosin itselläni se on tuntunut olevan ihan vuodenajoista riippumaton kaamos. Täällä kun taas kiikutaan kotihulluuteni rajamailla (liikaa ollut neljän seinän sisällä), joka näkyy turhautumisena ja ärsytyksen tunteina jokaista asiaa kohtaan. Unohtamatta tietenkään päivittäistä kodin puunausrituaaliani, johon kuuluu koiran perässä juokseminen imuri kädessä monta kertaa päivässä ja samalla asioiden valittaminen Zachille. Ihan hyvä, että ne työt alkavat kohta!

 

 

Love Oona

 

LIVING ABROAD

10+1 KYSYMYSTÄ ULKOSUOMALAISILLE

 

Haaste ulkosuomalaisille -tämähän sopii mulle! Tässä siis mietteitäni Kanadassa asumisesta näin reilun kolmen vuoden jälkeen.

 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Valtava maa, jossa löytyy niin paljon nähtävää. Luonto on todella kaunista! Kulttuurieroja ei ole paljoa, joten suomalaisella on helppo olla täällä. Kesät ovat pidempiä ja lämpimämpiä. Myöskin talvella paistaa aina aurinko! (Calgarya ei ole sanottu turhaan Kanadan aurinkoisimmaksi paikaksi) Ihmisten ystävällisyys, iloisuus ja yleinen rennompi ote elämään. Halvempi hintataso ja Suomea parempi työllisyystilanne.

 

2. Entä ikävintä?

Asioiden hoitamisen vanhanaikaisuus. Tilin avaamiseen tarvitsin tunnin ajanvarauksen. Parkkisakkoja en edelleenkään tiedä mihin niitä voi maksaa (joku rakennus jossain tai Zachin juristi ystävä voi hoitaa). Uutta passia hakiessa tarvitsee lähipiiristä henkilöllisyyden todistajia. Verotuksen monimutkaisuus. Siinä missä Suomessa hoituu netin kautta, täällä mennään vielä paikan päälle.

 

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

– Japani! Alkanut jotenkin kiinnostamaan kovasti!

 

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

– Bali. Lämpö ja Zachin vieminen ensimmäistä kertaa Aasiaan houkuttaa.

 

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Nyt kesällä on tehnyt mieli silliä perunoiden kanssa. Muita mielitekoja ovat olleet; kalakeitto, ruisleipä, karjalanpiirakat ja leipäjuusto. Yllättävä kaipaus on ollut taas hernekeitto! Näiden lisäksi olen Suomessa käydessäni aina ostanut: Aarrearkkupussin, Bågen puustit ja niitä viiden palan Fazerin suklaapatukoita.

 

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

– Elämässähän ei nyt ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta tällä hetkellä se ei ainakaan näy tulevaisuuden suunnitelmissani.

 

 

 

 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Vastaan nyt tylsästi joulu ja halloween, sillä niitä meillä  juhlitaan täällä kaikista eniten. Jouluvalmistelut alkavat marraskuun 1. päivä (talo täyteen joulukoristeita) ja itse joulu on kahden viikon kekkerit. Joulun lisäksi halloween on myös ”big deal”. Halloween karkit ovat jo kaupoissa!

 

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Ehdottomasti viisumi. Prosessi oli pitkä ja stressaava. Kanadaan ei tosiaan noin vain muuteta!

 

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Voisin, jos sellainen tilaisuus tulisi.

 

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Zachin ensimmäinen suomi vierailu. Zachin sanojen mukaan; hänen elämänsä paras reissu! 

 

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Sain muuten vihdoin postilla perässä tulleen viisumi-henkilökorttini, jolla pääsen matkustamaan. Enää ei tarvitse pelätä lentokentillä pääsenkö takaisin maahan. USA:han voisi lähteä vaikka ensiksi, kun se on niin lähellä.

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD

KUULUMISIA / SAIN TÖITÄ!

 

Päivät ovat taas hujahtaneet ohi sellaisella vauhdilla, että en tiedä missä mennään. Havahduin juuri siihen, että ollaan syyskuun puolella. Vaikka mieli onkin jo osittain syksyssä (ostin juuri muhkean kaulaliinan kahdessa eri värissä, kun en osannut päättää kumpi on kivempi), ovat ilmat olleet Calgaryssa kuin kuumimmillaan heinäkuussa. Ihmiset puhuvat tämän kesän olleen kuumin miesmuistiin ja sen huomaan kun tuskanhiki valuu terassilounaalla ja iltapäivän ruuhkassa kotimatkalla. Niin kuin viime viikolla, on tällekin viikolle luvattu yli 30 astetta. Kotona on viileämpää kuin ulkona! Voiko tosiaan olla syyskuu? Tosin, en valita!

Asuntoetsinnät jatkuvat edelleen. Zachiä on jännittänyt ensiasuntonsa osto ja mietityttänyt mm. minun töiden puuttuminen, joka on selvästi jarrutellut häntä lopullisissa päätöksissä. Onhan talon osto iso juttu, tosin itse en miettinyt hetkeäkään kun oman punavuorelaisen kaksion aikoinaan ostin. Asuntoni myyntirahojen lisäksi ratkaisin vielä hänen pelkonsa hankkimalla itselleni töitä. (Ensimmäinen työpaikkani Kanadassa, sillä työnhaku on ollut vasta mahdollista pysyvän oleskeluluvan saatuani vähään aikaan sitten.)

Kiitos ystävälleni Jarnalle, joka hommasi minulle haastattelun hänen manageroimansa liikkeen pomolle. Jännityksestäni huolimatta haastattelu meni ilmeisemmin ihan hyvin, sillä pääsen aloittamaan viikon päästä työt Frank & Oakin liikkeessä Downtownissa. Tuttu paikka ja mahtava tiimi. Voin sanoa, olen aika innoissani!

Muutama pieni kulttuurierokin tuli tässä haastatteluun valmistautuessa ja työnsaannin jälkeen huomattua.

CV = Kiitos toiselle suomalaiselle ystävälleni, joka lähetti Suomesta meiliini hänen käyttämänsä uuden CV-pohjan, johon sain väkerrettyä englanniksi omani. Saamani moderni/tätä päivää oleva pohja oli Zachin sanojen mukaan; hienoin CV, mitä on koskaan eläessänsä nähnyt. Täällä tosiaan kuvaa ei näissä juurikaan käytetä ja sommittelukin on ihan turhaa -kaikki vaan kirjoitetaan yhteen pötköön A4-paperille ja se on siinä.

Palkan ohjaaminen tilille = Pankissa on jo käyty pyytämässä leimattu paperi tilitietoineen ja allekirjoituksineen, että palkan saa ohjata tililleni. Tämän jälkeen kiikutettu paperi myös työpaikalleni.

Verot = Joka vuosi täytyy käydä hoitamassa verot verotoimistossa, joita löytyykin täältä pankkien lisäksi joka nurkan takaa.

 

 

Love Oona