TRAVEL,VIDEO

MEKSIKON KOHOKOHDAT JA PAINAJAINEN LENTOKONEESSA

 

Kun tuttavani ovat kyselleet, miten matkani meni, on vastaukseni ollut seuraavanlainen; ihana reissu, kiva paikka ja lämpöä riitti… 

Mutta, et arvaa, mitä mulle kävi lentokoneessa..

 

 

 

Joku pakonomainen tarve on ollut siis purkaa tämä traumaattinen (jälkikäteen koominen) kokemukseni ulos, vaikka se onkin vähän erittäin nolo.

 

Aloitetaan siis siitä, mitä tapahtui paluulennollani takaisin kotiin Calgaryyn. 

 

Matkustin yksin, koska olimme Leen kanssa ostaneet lentoliput eri aikaan. Sain paljon halvemmat lennot, vain 10-15 minuutin eroavaisuudella Leen lennoista. Portitkin olivat vierekkäin. Huomaa, että Meksiko on kanadalaisten suosima matkakohde. 

 

Kotimatkalla, heti kun kone lähti liikkeelle, alkoi ihan out of nowhere vatsaani koskemaan ja tuli todella paha olo. Nousun jälkeen meninkin sitten vessaan toteamaan saaneeni ruokamyrkytyksen tai vatsataudin. Kirjaimellisesti kaikki tuli ulos (lue: istuin pöntöllä, samalla oksentaen käsienpesualtaaseen), eikä loppua näkynyt. Tästä alkoi vessaan juoksemisrumba, josta teatreellisten jonojen ohittamisieni jälkeen, päätin jäädä vessaan koko viiden tunnin matkan ajaksi. Oli turha mennä hetkeksi istumaan omalle paikalle häpeämään itseänsä. Haisin hirveälle! Oksennusta tuli tulvana ja sitä lensi joka paikkaan -niin hiuksiin kuin naamallekin. Niinä hetkinä kuin pystyin, keräsin voimia vessan likaisella lattialla ja haaveilin vesilasista. Kurkku oli niin kuiva, että nielaiseminenkin tuntui kuolemalta.

Ne kerrat kun jouduin pakosta poistumaan vessasta omalle paikalleni (turbulenssi ja laskeutuminen), tuntuivat elämäni pisimmiltä. Pidättelin molempia hätiä, samalla kun viereinen pappa taputteli selkään ja hänen vaimonsa piteli omaa sämpyläpussiansa valmiina jos oksennus tulee. Kanssamatkustajat auttoivat myös laukkuni kanssa ja laittoivat minut ensimmäiseksi poistumaan koneesta. Missä henkilökunta?! 

 

Kun lopulta kävelin viimeisillä voimillani passitarkastukseen, tuli viereeni komea nuori herra kyselemään olinkohan se tyttö, joka oli ollut koko matkan kipeänä? 

 

Jep minähän se.

(En ihmettele yhtään, että keneltäkään koneessa olevalta jäi huomaamatta, mikä oli kyseessä.)

 

 

Vessatarinan jälkeen, olen kyllä kertonut matkastani muutakin. Niille, jotka tämän jälkeen ovat enää kyselleet mitään;

 

  • Vietiin vastasyntyneitä kilpikonnia käsissämme mereen. Meidän viereiseen rantaravintolaan on tehty kilpikonnien munille oma paikka, josta kaivetaan juuri kuoriutuneet kilpikonnat ja kuljetetaan mereen. Tämä järjestely on tehty sitä varten, etteivät kilpikonnat eksy matkallansa (rakennusten valot harhauttavat kilpikonnat reitiltänsä, jonka jälkeen linnut ehtivät napata heidät kynsiinsä). 
  • Rannalla kirjan lukeminen oli ihanaa!
  • Snorklausmatkalla nähtiin delfiinejä. Veneessä oli myös kova meno! Henkilökunta tarjosi drinkkejä, minkä kerkesi. Niin, ettei edellistä ollut ehtinyt edes juoda loppuun. Mummot villiintyivät tanssimaan.
  • Meksikolaisten yleinen rentous oli virkistävää. Mietittiin, ettei Kanadassa tällainen snorklausretki tulisi kuulonkaan. Eikä myöskään se, että laskuvarjohyppääjät lentelivät joka päivä meidän asunnon eteen olevalle rannalle. Välillä ne meinasivat törmätä rantatuoleihin tai rannalla pyyhkeillänsä makaaviin ihmisiin, mutta se ei näyttänyt haittaavan ketään. Tätä oli hauska seurata!
  • Meidän uima-altaalla taas oli joka aamuinen mummojen juoruklubi. Kerran eksyin mukaan juttelemaan. Siellä puhuttiin seksistä.
  • Viini oli halpaa ja meidän asunnon omistaja (ihana lady) raahasi sitä aina pullokaupalla jääkaappiin. ”Viini on kuin vettä”, totesi aina samalla.
  • Krokotiilit asustelivat lähiseudulla. En nähnyt niitä, mutta pelkäsin törmääväni niihin joka kerta kun menin mereen.
  • Matkamme perimmäinen tarkoitus oli kulkukoirien pelastaminen. Tällä hetkellä kulkukoirien tilanne on niin hyvä, ettei löytynyt kuin yksi pelastettava koira. Tämä onnellinen pääsi Leen vanhempien auttamana Kanadaan hyvään kotiin.

 

 

Onnistuin kadottamaan melkein kaikki kuvani (ne parhaimmat tietty), mutta tässä pieni perhevideo matkalta. 

 

 

Hyvää uutta vuotta kaikille,

 

Love Oona

 

 

 

PERSONAL

VAPAAPÄIVÄN LAISKUUTTA

 

 

Näen sälekaihtimien takaa auringon pilkahtelevan, kun herätessäni avaan silmäni. Painan pääni takaisin tyynyyn ja hautaudun peittokasojeni alle pitkälti keskipäivään..  Kunnes, Lee avaa sälekaihtimet. Oletko vampyyri?

 

 

Niinä päivinä kun on ollut vapaata, olen sallinut itseni muurautua sänkyyn, jos siltä on tuntunut. Saatan nousta sieltä välillä haahuilemaan ylisuurien pyjamahousujen ja silmänaluslappujeni kanssa täyttämään kahvikuppiani tai siivoilemaan paikkoja, joita en mukamas muuten koskaan ehdi. Esimerkiksi lipaston päälle kertyneet lasit ja mukit, joista Lee aina huomauttaa. Olen kuulema kuin se pikku tyttö alien-leffasta Signs, jolla oli aina puolityhjiä laseja sängyn vieressä.

 

Joulun ja uudenvuoden aika kaikkineen alennuspäivineen on tiennyt kiirettä töissä. Black Friday, Boxing Day.. mitä näitä nyt oli, kun ihmiset kulkevat kaupasta kauppaan ostoskiilto silmissään. Mietittiin Jarnan kanssa, että kuka hullu edes lähtee näinä päivinä shoppailemaan? Kauppakeskukset ovat olleet kuulema niin täynnä, että työkaverini kuvaili sitä, kuin olisi täpötäydessä baarissa ja yrittäisi punkea itsensä baaritiskille saadakseen tilattua juotavaa. No thanks!

Tammikuun alku on ollutkin sitten arvailemamme palautuksien ryöppy.

 

 

Vapaapäivinä toivon, että aika ei liikkuisi. Voisin loputtomiin makoilla sängyllä juoden kahvia ja tehdä omia juttuja. Niihin kuuluu tietokoneella hengaaminen, aivovapaiden tv-ohjelmien tuijottaminen, kirjoittaminen blogiin (vaikka ne eivät päätyisikään julkaisuun asti), kirjojen lukeminen ja muistiinpanojen raapustaminen Bullet Journal -tyyliseen muistikirjaani.

 

 

 

Olen ihminen, joka rakastaa tehdä listoja ja ihan kaikesta. Uuden vuoden lupauksista on omansa;

 

Tipaton tammikuu.

Terveellisemmät elämäntavat. Tähän kuuluu urheilun aloittaminen ja sokerin vähentäminen.

Luen enemmän.

Teen mieluisia asioita, kuten kirjoitan blogia ja valokuvaan.

En osta mitään turhaa.

Aloitan säästämisen ostoslakolla.

Ostan kuitenkin Five Minute Journalin, sillä työkaverini vinkkasi, että tarvitsen sitä.

THE FIVE MINUTE JOURNAL: A HAPPIER YOU IN 5 MINUTES A DAY!

Piristyn, enkä valita!

 

 

 

 

 

Seuraavana aamuna herään silmät ristissä viidennen torkuttamisen jälkeen ja jälleen myöhässä aikataulusta. En ehdi pestä hiuksia, laittaa silmänaluslappuja turvonneisiin silmiini, enkä oikein mitään muutakaan, kuin juosta henkihieverissä Starbucksin kautta töihin. Pitikö sitä taas valvoa kello kahteen asti yöllä?

 

 

Kyllä, taidan olla vampyyri.

 

 

 

Love Oona

PERSONAL

33 KYSYMYSTÄ -MIES VASTAA

 

 

Kohta lähdetään syysmasennusta karkuun Mexicoon, mutta sitä ennen ajattelin osallistua siskoni aloittamaan blogi haasteeseen. Leekin oli nyt ”sopivassa mielentilassa” vastailemaan kysymyksiin.

 

Totuus tulee poikaystävän suusta;

 

Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

The first night I met Oona was in our local Karaoke bar. It wasn’t a first date but it was our first adventure together. First of many so far.

 

Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

I don´t think you do. You´re too honest for bullshitting like that. But I know you have a good sense of humour cuz you laugh at all my jokes.

 

Pidänkö halailusta?

Nope. Because you´re Finnish. But somehow I don´t hug you enough.

 

Haluanko pienet vai isot häät?

Small for sure. The less people the better.

 

Olenko koskaan rikkonut lakia?

You’ve never told me you have but based on the stories you’ve told me I’m pretty sure it’s happened.

 

Millainen on voileipäni?

Frozen healthy ones from the freezer to the toaster.

 

Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?

Mostly whatever I send you…your taste is very similar to mine. Always sorta saddish music. Which isn’t really sad when in the right place.

 

Mitä pelkään?

Crowds of people. Many social interactions. Hangovers. Being cold. Not getting enough sleep.

 

Kestänkö stressiä?

You can. Better than I can. But I kinda hope we are working towards a stress free place together.

 

Oudoin tapani?

Announcing whatever bodily function in going on in your life. I’m not sure if it’s a Finnish thing but I always know exactly why you’re headed to the can.

Also crunching chips like a dinosaur. Or moaning like a burn victim every morning when you wake up.

 

 

 

 

Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Any job that involves heavy and direct involvement with the public. You’d be better suited to focus on your blogging and photography.

(Minä: Olen vain loman tarpeessa!)

 

Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Her dad.

 

Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Share it all with me. You said that to me the other night. You read it here first everyone, proof. Then we travel to Japan.

(Minä: En ole kyllä mitään sellaista sanonut :D)

 

Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Beige. Sorry but its the one that wants to blend in.

 

Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Answering this in full would mean taking up all of the available space on the internet. Just kidding. Kind of. But I definitely agree with most of the things that annoy you – even if many of them are habits I have myself.

(Minä: Höpö höpö.. haluun olla vaan joskus rauhassa :D)

 

Mikä on suosikki roskaruokani?

The kick ass Southwest salad you make. You make it really fast.

 

Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

So many of your home clothes have holes in them. Haha

 

Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

I`m here.

 

Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?

When you’re sick you’d like a team of people to be looking after you 24hrs a day. Every time you’re sick it’s like the end of the world. One time you sneezed and looked at me like you might die. You didn´t.

 

Kun riitelemme miten käyttäydyn?

This is a stupid question. Depends on the fight obviously. But she normally wins in the end.

 

 

 

 

Menemme ravintolaa, mitä tilaan?

Wine first. For me a pint.

 

Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Finnish reality shows, editing photographs, mulling over things.

 

Mikä saa minut todella vihastumaan?

Not much actually. You have a big amount of patience.

 

Entäs piristymään?

Australian MasterChef. Inside joke. <3

 

Millainen olen tyttöystävänä?

One that I’ve truly been myself with. More than almost everyone else with.

 

Kumpi sanoin ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

I said it first. It was after Duckies. She said it right back.

 

Mitä teen heti ekana aamulla?

Moan. Then shower. Then coffee. Then work.

 

Millaisia vaatteita käytän kotona?

Sweats, or my pajama pants. Or leggings or tights – I can never tell those apart.

 

Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Not many. That I’ve seen so far. Uh oh, now I’m watching…

BUT…

She’s F*CKING AMAZING at opening a can with this little ninja Finnish cat claw looking thing. I sucked at it but I’m waiting for a lesson.

(Minä: Tarkoittaa pientä metallista tölkinavaajaa, jonka äitini toi Suomesta. Kuka muka EI osaisi avata sillä?!)

 

Kumpi määrää kaapin paikan?

We split it three ways. Reno, Oona and Lee.

 

 

 

 

 

Mikä on paras luonteenpiirteeni?

The one that’s always there with lots of sunshine. <3

 

Entä paras piirre ulkoisesti?

The smile that I sometimes think I’m the only one that gets to see. It’s nowhere on Instagram.

 

Ihanin yhteinen muisto?

Abraham and Pincher – and soon to some Mexico. <3

 

 

Love Oona

LIVING ABROAD,PERSONAL

MIELEN PÄÄLLÄ

 

 

Olen tuijottanut liian monta kertaa blogialustani tyhjää ruutua tai keskeneräisiä luonnoksiani, jotka eivät ole saaneet tulta allensa, että ajattelin tulla nyt vain kirjoittamaan mitä mieleeni juolahtaa. Sormet ristiin, että tästä avautuisi mun ”writer´s block”, joka on ollut jo pitkään päällä. En jaksa enää lyödä päätäni seinään ja turhautua joka ilta kun avaan töiden jälkeen koneen. Itsekrittisyys on huipussaan.

 

Mielen päällä sunnuntai iltana

 

IPCC:n raportin myötä kaikki ilmastonmuutos asiat. Vaikka olen jo tapailemani miehen (Leen) myötä tehnyt paljon muutoksia arkeeni (lihansyönti loppunut melkein kokonaan, kierrätys, ostoskäyttäytyminen yms.) on Suomesta kantautuneet uutiset tuoneet lisää puhtia. Haluan tehdä voitavani, vaikka sillä ei olisikaan enää mitään merkitystä. Ainakin voidaan yrittää!

IPCC raportista ei olla täällä kuultu muuten sanaakaan. Ei uutisissa tai sosiaalisessa mediassa. Suomen toiminta on ollut mielestäni esimerkillistä! -Niin myös Leen mielestä, joka on stressannut ilmastonmuutosta vuosia. Hän onkin ollut ihan raivoissaan siitä, että Kanadassa ei olla reagoitu asiaan mitenkään. 

 

 

Muihin aiheisiin:

 

Marihuana on laillistettu Kanadassa. En ole huomannut muutosta sen pahemmin, sillä sitä polteltiin täällä ennenkin jo aika rennosti. Nyt pilveä voi kuitenkin tilata ihan laillisesti ja poltella esim. poliisi auton vieressä, samalla kun juttelee ikkunasta siellä istuville poliiseille. Huomasin tämän koomisen episodin kun vein koiraa ulos. 

 

Calgaryyn on avattu uusi kirjasto. Eilen kirjastoa kävi katsastamassa 22.000 ihmistä, kertoi ovella seisova järjestysmies, samalla kun astuttiin väkitungoksen sekaan. Portaisiin piti jonottaa, että pääsi eri kerroksiin. Kirjasto oli valtava ja ihan magee. Mieleeni tuli skandinavialainen arkkitehtuuri. Lainattiin yksi kirja: Dan Wellsin MR Monster, joka on jatkoa ensimmäiselle osalle: I am not a serial killer. Tällä hetkellä menossa tyttömäisempää lukemista: Paula Hawkins Girl on the train.

 

Muutama päivä sitten saapui katukuvaan myös puoli elektroniset kaupunkipyörät (outo ajankohta lanseeraukselle -marraskuun alku). Olen kuitenkin ollut ihan innoissani uusista pyöristä ja menimmekin testailemaan niitä eilen sateesta huolimatta. Varmaan jokainen vastaantulija kyseli pysähtyessämme pyöristä, miten ne toimii ym. Tämä on tosiaan ihan uusi juttu täällä.

 

Töissä on ollut hiljaisempaa, kun koko katu on vedetty edestämme auki ja valtava työmaa on verottanut asiakkaita. Kun ei ole mitään tekemistä, aika tuntuu madaltelevan. Olenkin sitten ottanut tehtäväkseni kirjoittaa aina paperille monta tuntia meillä on vielä jäljellä. Tein samaa Suomessa toimistohommissa. Työkaverini vihasivat sitä.

 

Kuinka ihanaa, kun muuttoasiat ovat done. Päätin irtisanoa asuntoni kuukautta aikaisemmin vuoden sopimuksestani. Tämä sopi landlordille, sillä ehdolla, että löytäisin itse sinne vuokralaisen. Nopealla aikataululla (näytöt, tavaroiden roudaaminen ja myyminen) stressasi. Muutin Leelle viereiselle kadulle. Tuntui turhalta maksaa vuokraa asunnosta, jossa en ollut lähestulkoon ollenkaan. Plus täällä on vaatehuone ja samantapainen suihku mihin olen Suomessa tottunut (sen saa käteen ja vettä tulee paineella, eikä tiputtaen).

 

 

 

 

 

Sarjat. Mitä sitä katsoisi seuraavaksi? Kiitos Sandra, kun laitoit kommenttia Marcella -sarjasta. Se oli loistava! Tämän jälkeen katsottiin Bloodline. Sekin oli hyvä!

 

Tuleva Meksikon matka. Kuukauden päästä lähdetään Leen vanhempien kanssa pelastamaan Meksikosta koiria, joille on järjestetty kodit jo valmiiksi Calgarysta, sekä Vancouverista. Mielenkiintoinen reissu tulossa, en malta odottaa.

 

 

Tulevia postauksia (jos ne näkevät ikinä päivänvaloa luonnoksistani);

 

° 10 havaintoa Los Angelesta – Puhelimeni muistiinpanoissa lukee: Jarna heräsi aseen laukaukseen. Kirjoita: Valitkaa Airbnb asunnon sijainti tarkasti.

° Pikkukylät Albertassa. Kierreltiin kesällä lähiseudun kyliä, jotka vaikuttivat mielenkiintoisilta. -Tästä on jo kyllä aikaa ja kuvat ovat kesältä. Boring.

° 33 kysymystä – Tosin olen aika huono vastaamaan kysymyksiin.

° 33 kysymystä -mies vastaa – Tämä on helppo! Laitan Leen vastaamaan.

 

Onko mitään, mistä te haluaisitte kuulla? Ideoita kaivataan. Yritän katkaista on/off postaustahtini.

 

 

Love Oona

PERSONAL

ABOUT TODAY

 

”Hey, are you awake

Yeah I´m right here

Well can I ask you 

About today”

(The National – About today)

 

 

Kiitos kysymästä. On ollut oikein mukava vapaapäivä, vaikka hyvin laiskanpuoleinen. Suurin juttu mitä tänään tein, oli pitkä kävelylenkki Reno koiran kanssa naapuruston pupupuistossa. Olen ristinyt viereisen puiston nimeksi pupupuisto, koska se vilisee pupuja! Yhdessä kohtaa aloin laskea monta niitä näin samalla silmäyksellä -8 kpl. Heidän seuranaan puistossa vilisee myös oravia ja majavia. (Itse en ole vielä törmännyt majaviin, mutta heidän jyrsimisjälkiinsä ja kakkaansa kyllä).

Tämä takapihani puisto on ihan loistava. Niin on myös Reno, jota ei kauheasti kiinnosta puput eikä vastaantulevat ihmiset. Löntystelee vain ilman hihnaa iloisesti perässäni, jollei ole jäänyt nuuhkimaan jotain. Kuvailin noin tunnin ajan ja Reno kuuliaisesti pysytteli aina jossain lähettyvillä.

 

 

 

 

Syksy on saapunut kaupunkiin ja ulkona on ihan hemmetin kylmä! Kotiin päästyäni en tuntenut sormiani enkä varpaitani, hansikkaista ja sukista huolimatta. Olisikohan siitä ollut kaksi viikkoa, kun täällä oli vielä +30 astetta ja nyt 0 °c. Muutama päivä sitten satoi ensilumi. Se yllätti ja se oli hirveää. Käveltiin Jarnan kanssa töistä kotiin puolipukeutuneina yltä päältä lumessa.

 

Kesä on nyt virallisesti ohi. Mutta ei se mitään, ollaan parin viikon päästä lähdössä Jarnan kanssa tyttöjen lomalle Losiin. Jotenkin jännittää. En muista koska olisin ollut viimeksi jossain ulkomailla Kanadaa ja Suomea lukuun ottamatta. Liberty Lakea ei lasketa mukaan, koska sinne mentiin autolla.

 

Tuntuu jotenkin, että pitäisi kauheasti valmistautua L.A -reissua varten. Kaikki siellä on varmaan jotain kaunista ja mahtavaa! Olen niin tottunut tähän peräkylän Calgaryyn, että jopa viimeksi muutama vuosi sitten Suomessa vieraillessani, valmistauduin hulluna kauppareissullekin. Kaikki näyttivät niin tyylikkäiltä ja kauniilta.

 

Pidän tästä meiningistä täällä. Ei mitään sisäpiirijuttuja tai oikeastaan mitään. Aika rauhassa vaan ollaan.

 

 

 

 

 

Mikään ei ole ihanampaa, kun tulet kotiin ja joku kysyy miten päiväsi meni.

 

Vaikka siteeraamassani kappaleessa About today ei taideta ihan siitä puhua, se toi inspiraatiota.

Löysin biisin tunti sitten, kun tuskailin ääneen mitä kirjoitan.

 

Tapailemani mies: Mitä aiot kirjoittaa?

Minä: Ei mitään tietoa. ”Something about today”, kun kuvatkin on.

Tapailemani mies: Kuuntele vaikka About today -biisi ja mieti sitten. 

 

Kiitos, sain postauksen valmiiksi samalla kun kuuntelin biisin monta kertaa putkeen.

T: Melankolisen musiikin ylin ystävä.

 

Musiikkia sunnuntai iltaan, tai sinne Suomeen maanantai aamuun. (Sopii paremmin ensimmäiseen)

 

 

 

 

Love Oona