CANADA

DINOSAURUSPUISTO

Yksi näkemisen arvoinen paikka on Albertan Drumhellerissä sijaitseva Royal Tyrrell -dinosaurus museo. Mielenkiintoiseksi paikan tekee myös sen huomiota herättävä ympäristö. Museota lähestyessä pitää ihan hieraista silmiä, kun kaupunkimaisema vaihtuu lennossa aavikkomaisiin tunnelmiin.

Laajemmin samankaltaista ympäristöä löytyy myös Dinosaur Provincial Parkista (2 tunnin ajomatkan päässä museosta), joka tunnetaan yhtenä maailman parhaista dinosaurusten fossiililöydöspaikkana. Puistosta on löydetty 39 dinosauruslajin jäänteitä ja yli 500 näytettä on esillä museoissa ympäri maailman. Itse en ole vielä siellä käynyt, mutta juuri googletettuani tietoa ja kuvia kyseisestä paikasta, se meni heti to do -listani kärkeen. Zachkin innostui asiasta jopa niin paljon, että suunnittelee täällä jo päiväretken sijaa telttayötä sinne.

Royal Tyrrell museossa oli lukuisia luulöydöksiä näyttävästi esillä. Paikanpäällä on myös tutkijoiden työskentelyhuone, jossa he työpöydillänsä kaivertavat valtavista kivistä esiin dinosauruksien jäänteitä.

Päivän kruunasi kävely lähiympäristössä. Vaikka äidin kanssa pelättiin käärmeitä, niin oli silti pakko poiketa kävelyreiteiltä myös kukkuloiden päälle pällistelemään.

Päivän päätteeksi katsoimme kotona elokuvan Jurassic World.

Viimeisen kuvan dinosaurus taas majailee Drumhellerin keskustassa. Ajaessasi museoon et voi välttyä näkemästä tätä maailman suurimmaksi dinosaurukseksi luokiteltua jättiläistä. Kotiin päästyäni piti myös lukea Big Dinosta faktoja; naispuolinen, pituus 25 metriä, paino 65 tonnia. Big Dino on 4,5 kertaa suurempi kuin todellinen T-Rex. 106 rappusen jälkeen pääset dinosauruksen suuhun, johon mahtuu 12 ihmistä kerralla. Big Dinon rakentaminen maksoi 1,065,000.00$.

 

Love Oona

CANADA

KOLME VUODENAIKAA KAHDESSA VIIKOSSA

Äitini Kanadan vierailun ajan naureskeltiin, kuinka tuntui kuin hän olisi nähnyt täällä kahden viikon aikana kolme eri vuodenaikaa. Tämän lyhyen ajan sisällä ehdittiin nimittäin ihastella keväistä luontoa, tarpoa lumikinoksien keskellä lumipyryssä, sekä ottaa aurinkoa bikineissä joella. Ei hullumpaa! Tässä ajassa takapihamme nurmikko sai myös kokea kokonaisen värien kirjon; ruskeasta valkoiseen ja siitä vihreään. Tällä hetkellä kuitenkin linnut laulaa ja nurmikko vihertää. Enää ei voi tulla lunta!

Radikaalien säänmuutosten lisäksi oli äidilläni ihmettelemistä kanadalaisten pukeutumisesta. Suomen teinien nilkat paljaana muoti jää kakkoseksi näiden vähäiseen pukeutumiseen ympäri vuoden. Paljaita nilkkoja näkyy talvella ihan kaikenikäisillä ja keväällä on aika laittaa heti rantavaatteet päälle, kun vaan lumi sulaa ja aurinko paistaa. Olen myös kiinnittänyt huomiota, että täällä ei ymmärretä käsitettä ”ikkunoista vetää”, sillä ikkunoita tykätään muutenkin pitää aina vaan auki. Tai ainakin meillä. Onneksi extra lämmin untuvapeittoni pelastaa vilustumiselta. Ikkunoissa ja parvekkeen ovissa on yleensä lisänä myös ritiläovet, mitkä ovat muuten osoittautuneet kissataloudessa loistaviksi.

Veikkaan, että siellä Suomessakin on jo totaalisesti kyllästytty lumeen, joten nämä saavatkin jäädä viimeiseksi talvimaisemakuviksi sitten vähään aikaan.

 

Kuva: 22. huhtikuuta 2017. Keväinen näkymä Calgary Towerista.

 

Lähtöpäivänämme Banffiin satoi Calgaryssa lunta. Emme osanneet kuitenkaan arvata miltä seuraavan aamun maisema tulisi näyttämään hotellimme ikkunasta Banffissa. Upeat vuorimaisemat jäivät myös automatkallamme näkemättä, sillä oli niin sumuista, että vuorten olemassa olon tajusi vasta kun olimme niiden juurella.

24 – 26. huhtikuuta 2017 -Banff & Lake Louise

Otimme kuitenkin kaiken irti tästä huhtikuuhun tupsahtaneesta joulusta. Banffin pääkadun suloisista pikku putiikeista löytyi myös joulukoristeliike, joka antoi viimeisen kruunauksen meidän joulufiiliksen. Yllättäen Zachin viihtyi tässä kaupassa.

Matkalla kiinnitimme huomiota myös erikoisen näköisiin siltoihin, jotka ovat tarkoitettu eläimille tienylitykseen.

Äitini loman kunniaksi varaamani astetta parempi hotelli osoittautui hyväksi valinnaksi saunoineen ja ulkoporeammeineen.

 

Lake Louise lokakuussa 2015 / Lake Louise huhtikuussa 2017. Kaunein paikka mitä olen ehkä eläessäni nähnyt ei näyttäytynyt ihan parhaimmillaan äidilleni.

 

4. toukokuuta 2017 .. Ja viikon päästä nautittiinkin hellesäistä joella.

Love Oona

LIVING ABROAD

KANADA VS SUOMI ÄIDIN SILMIN

Äiti saatu Kanadaan ✓, Zachin vanhempien ja äidin ensikohtaaminen ✓, Banff ✓, Lake Louise , Calgary Tower ✓, Museot ✓, Shoppailut ✓, Kävelyretket ✓, Säänvaihtelut ✓, Viinit 

Check-listalle tulossa vielä suunnitelmamme tapahtumat: vappubileet suomikavereideni kanssa ja auringon ottoa joella. Äidin viimeisiksi päiviksi on luvattu pelkkää aurinkoa ja yli 20 c astetta. Kiva kontrasti Banffin lumisiin maisemiin. Siellä tuntui kuin olisi huhtikuuhun tupsahtanut yhtäkkiä joulu!

Aika on kulunut hurjaa vauhtia täällä äitini ollessa meillä ensikertaa vieraana. Yllätyksekseni olemme keksineet joka päivä kaikkea mukavaa tekemistä, niin että tuntuu kuin olisi itsekin ihan lomalla. Myöskään pakollisiin turistinähtävyyksiin kuten mm. vuoristokylä Banffiin ei täällä ikinä kyllästytä! Alkaakin olemaan jo vähän haikea olo, kun äidin paluu Suomeen on kohta jo edessä. Mitä mä sitten teen?

Matkan aikana on ollut hauska myös kuulla ensikertalaisen mietteitä Kanadasta. Tässä tuleekin nyt pieni eroavaisuuslista Suomeen -suoraan äitini sanelemana;

  • Mua on luultu meksikolaiseksi.
  • Vesi kovaa, hiukset kuin Röllipeikolla.
  • Suihkut surkeita, ei käsisuihkuja.
  • Parvekkeilla ei ole lasituksia.
  • Ihmiset erittäin ystävällisiä.
  • Juhlitaan kovasti.
  • Todella monikulttuurista. Perussuomalaisten kannattajat saisivat sydänkohtauksen kuinka paljon täällä on erinäköisiä ihmisiä eri kulttuureista.

  • Kirkot ovat pieniä ja oudon näköisiä taloja.
  • Lähijuna kiertelee ympäri kaupunkia, vähän kuin ratikka. Kiva katsella maisemia, ihan kuin istuisi turistibussissa.
  • Kaupoissa tuoreita valmisruokia paljon, esim. joka päivä erilaisia keittoja.
  • Pakatut ruuat valtavissa koissa.
  • Kierrätystä näkee kauppakeskuksissa, mutta ei välttämättä joka taloyhtiössä. Muovia käytetään surutta! Kauppakassit surkeita.

  • Maisemat paikoin kuin Suomessa.
  • Maisemat vaihtuvat 100 km sisällä huomattavasti =supisuomalaisista kuusimetsistä Sveitsin alppimaisemiin.
  • Hevosilla ja lehmillä valtavat laidunmaat. 👍
  • Täälläkin on revontulia.
  • Tv:ssä yksi kanava pelkästään säätiedotuksille.
  • Kun lämpötila näyttää yli 10 c astetta, useat laittavat varvassandaalit jalkaa ja t-paidat ja shortsit päälle, myös lapset.
  • Täällä on suomalaisen helppo olla.
  • Voisin muuttaa tänne. 🙂

Love Oona

BEAUTY

TOTUUS KAMPAAJAN SUUSTA

Istahdin tänään monen vuoden jälkeen kampaajan tuoliin. Alitajuisesti olin varmaan yrittänyt vältellä vain kuulemastani sitä, mikä nyt ammattilaisen suustakin sitten tuli: hiukseni ovat järkyttävässä kunnossa! Mahdollisiin huonoihin uutisiin olin onneksi valmistautunut jo vähän henkisesti, sillä ensimmäiset puoli tuntia ehdittiinkin vain päivitellä hiusteni kamaluutta, samalla kun mietittiin mitä niille voisi edes tehdä..

Varauksenhan olin tehnyt hiusteni raidoittamiseen, joka tuomittiin siinä heti ensi kättelyssä. Tilalle ehdotettiin oman luonnollisen värini (maantienharmaa) värjäämistä takaisin, sekä leikkaamista suoraan pituudesta puolet pois! (Okei, en ehkä ajattelut niiden nyt niin huonossa kunnossa olevan!) Myös toisen suusta se totuus on aina vähän karumpaa, joten tässä vaiheessa alkoi jo pelottamaan sen verran, että en halunnut enää mitään väriä päähäni. Päädyttiin tekemään sitten hiuksilleni olaplex-hoito, sekä leikkaamaan latvoista sen verran kuin oli vain pakko. Kantti kun ei enää kestänyt enempää.

Olaplex hoito tehtiin niskat jäykkänä pesutuolissa. En tiennytkään, että se on niin epämukava! Tämän jälkeen alettiin saksia hiuksiani, joista kampaaja esitteli tippuvia hiirenhäntälatvojani minulle. Joo tiedetään, eihän siellä latvoissa paljon hiuksia ole. Rutikuiva oli myös päivän sana. Eli hiusteni laatu siis.

Suureksi yllätyksekseni alkoi kuitenkin lopulta näkymään valoa tunnelin päässä! Hiukset olivat hoidettu, leikattu, föönattu ja laitettu. Kampaaja kehui muuttunutta tunnetta käsissänsä. Itsekin kun aloin siinä sitten haromaan sortuviani, ne tosiaan tuntuivat ihan silkkisiltä. Oraplex hoito taisi tehdä sen verran ihmeitä hiuksilleni, että kampaajakin alkoi puhumaan tulevasta kesästä siihen malliin, että silloin ollaan saatu kuulema minulle jo terveet, pitkät ja vaaleaksi raidoitetut hiukset.

Lähdin hymyssä suin satojen dollareiden hoitotuotteiden kanssa kotiinpäin. Niiden käytön jälkeen kuulema värjäyskin olisi mahdollista kuukauden päästä. Jäin kuitenkin nyt pohtimaan koko värjäys asiaa uudestaan. Uskaltaako sitä tehdä hiuksillensa enää ikinä mitään vahvempia käsittelyjä? Olen myös oppinut yhden uuden asian: leikkaa hiuksesi säännöllisesti kampaajalla!

Jään nyt mielenkiinnolla odottamaan Olaplex kotihoitotuotteiden tuloksia. Joiden purnukoihin kampaaja kirjoitti isoin kirjaimin tussilla; käytä kerran viikossa ja toista kaksi kertaa viikossa. Tämän lisäksi kassistani löytyy myös ylikalliit shampoot, hoitoaineet, lämpösuojus, sekä hiuslakka. Saa nähdä saako rahalla laatua ja voiko mikään enää pelastaa kuontaloani. Positiivisella mielellä lähdetään kuitenkin kokeilemaan!

Kuva: Hiukset hulmuten kampaajan jälkeen.

Love Oona

CANADA

IHAN LANDELLA

Laajaksi levittäytyneestä Calgarysta ja sen lähialueilta tuntuu aina vaan löytyvän jotain uusia kolkkia, joissa ei ole koskaan käynyt. Sain todeta tämän myös muutama päivä sitten kun lähdin ostamaan lisää maalipurkkeja. (Ideani maalata kaikki Zachin huonekalut, onkin vaatinut niitä purkkeja paljon!) Koska meitä lähin huonekaluihin erikoistunut maalikauppa oli kiinni, päätin suunnata puhelimeni navigaattorin avulla heidän toiseen liikkeeseensä, Cochraneen. Calgaryn viereiseen pieneen kaupunkiin, josta en ollut ennen tätä maalipulaani pahemmin edes kuullutkaan.

Ajomatka moottoritietä pitkin Cochraneen taittui vain muutamassa kymmenessä minuutissa, jonka aikana ehdin taas ihmetellä koko kaupungin avaruutta. Joskus tuntuu siltä kuin näkisi koko maailman, kun avarat esikaupunkialueet mahdollistavat katseesi pysähtyvän vasta kaukana horisontissa oleviin vuoriin. Tälläkin kertaan kiinnitin huomioni myös siihen, kuinka yht’äkkiä vaan kaupungin vilske muuttui ihan maalaismaisemiksi. Silmänkantamattomissa pelto ja vuorimaisemissa on myös jotain todella rentouttavaa.

Cochraneen lähestyessäni alkoi näkymään asuinalueita keskellä peltoa. Maisemat ovat ainakin heillä kohdillaan. Kamerassani pitäisi olla varmaan zoomi, että kuva toisi samanlailla oikeuksiaan vuorille miten ne paikanpäällä katsottuna näkee. Lähempänä ja valtavina.

Cochranen keskustaan ajettiin jyrkkää rinnettä alas, jonka juurelta löytyi pieni idyllinen pääkatu putiikkeineen ja hotelleineen. Aurinko paistoi ja papparaiset tuijottelivat puistonpenkeiltä valokuvaustani. Kadulta löytyi myös kodikas maalikauppani, jonka asioinnin jälkeen soitin Zachille kuinka hänen olisi pitänyt tulla mukaan. Niin mukava pieni kylä.

Kolme vuotta täällä on jo asuttu, mutta silti tuntuu kuin olisi vieläkin vähän ulalla koko kaupungista. Mielenkiintoiseksi sen tekee myös se, kun ei oikein ikinä tiedä mihin sitä seuraavaksi navigaattorinsa ohjeistuksella päätyy. Lähin maalikauppani sijaitsi taas North Eastissa, joka olikin sitten aika karua ja rumaa aluetta. Zach kutsuu North Eastia pahamaiseksi alueeksi ja gangstereiden valtakunnaksi!

Nyt loppukiri maalauksessa, sillä äitini tulee viikon päästä ensimmäistä kertaa meille kyläilemään. En malta odottaa!

 

Love Oona