LIVING ABROAD

JUHANNUS KANADASSA

Vietän ensimmäistä juhannustani Kanadassa. Koska olen sattunut olemaan aina juhannuksena Suomessa, tuntuu kieltämättä oudolta viettää sitä nyt vain kotosalla Calgaryssa. Kukkaseppeleet, kesälaitumet, rantasaunat ja kotoisat mummonmökit ovat saaneet jäädä tänään haaveisiin, joten kerrotaan mitä meille meren toiselle puolelle kuuluu näin juhannuksen aikaan:

Kello 23.00 on jo pimeää.

Viikonlopun sää lupaa aurinkoa ja lämpöä; lauantai +21, sunnuntai +27.

Uusi kamerani saapui postilla, joten aikaa on kulunut harjoitellen säädöksiä ja testikuvien ottamista ympäri naapurustoa. Nyt tarvittaisiin bloggaajasiskoani näyttämään hienon kameran saloja. Oon aika käsi sen kanssa.

Asuntonäytössä on myös käyty, jonka jälkeen murjotettu kun emme ostaneet taloa siltä istumalta. Olen kärsimätön.

Syöty spagetti carbonaraa, josta en yleensä pidä, mutta tänään se meni.

Pohdittu huomista kävelyretkeä, ehkä vuorten lähelle Canmoreen?

Sunnuntaina taas luvassa loikoilua joella.

Juhlimisilta ei kuitenkaan ihan vältytä, sillä ensi viikolla täällä vietetään Kanada-päivää pitkän viikonlopun merkeissä. Ominaista sille on kuulema drinkit ja ilotulitukset. Tämä selvä.

 

Mukavaa juhannusta kaikille!

 

Love Oona

PERSONAL

20 X VIIKON OIVALLUKSET

 

Muutama oivallus viime viikolta;

 

° Kameran muistikortinpaikan hajoaminen ei korjaannu keittiöveitsellä.

° Eläminen ilman kameraa tuntuu tyhjältä. -Tuhat ja yksi syytä valita rikkinäisen tilalle hienompi versio. Hei hei rahat!

°  Juhliminen yli kolmekymppisenä tietää kahden päivän krapulaa.

°  Muutaman viinilasin jälkeen ei kannata jakaa mitään somessa.

° Ulkoilu, valokuvaaminen ja hyvä kirja ovat osoittautuneet parhaaksi terapiaksi.

° Passikuvat näyttävät värillisinä vielä hirveämmiltä. -Tulevat viisumihakemukseen, joka alkaa olemaan loppusuoralla! Saanko ihan oikeasti avata kohta pankkitilin?

° Suomesta tuliaiseksi saaduista juustohöylästä ja desimitoista on ollut suurta iloa. –Seuraavaksi toivon yksinkertaista tölkinavaajaa.

° Lähiten Patroksen fetan makua korvaa Tre Stellen feta kimpale. –Halloumin juustoa taas löysin täältä vasta ekaa kertaa viime viikolla.

° Voiko joku oikeasti tykätä selleristä? -Noukkimassa juuri niitä valmissalaatistani pois.

° Koko päivän väsymys kääntyy yleensä illan pimetessä piristykseen. -Olen selvästi tullut isäni puolen/Toivolan sukuun. Mummini esim. valvoo yöt ja nukkuu päivät.

° Liiallinen kotona oleminen saa ajatukset harhailemaan ihan omiin sfääreihin. -Pelottaa kaikki!

° Parasta on puhtaat lakanat ja pyyhkeet.

° Tv on aina liian kovalla.

° Kissataloudessa kalliin kukkakimpun ostaminen ei kannata.

° Kun avopuolisosi haluaa ostaa olohuoneeseen vanhan peliautomaatin, et tiedä itketkö vai nauratko.

° Kanadassa on tosi kirkas aurinko. -Se ottaa silmiin.

° Instagramin feedin uuteen uskoon laittamiseen voi käyttää tuhottomasti aikaa. -Samperin yhtenäiset sävymaailmat.

° Ikuisuusprojektit, kuten kaappien siivoamiset voi jättää aina huomiseen.

° Nukkuva kissa näyttää aina niin ”so comfortable”.

° Itse saan unta vain vatsallani, pää aseteltuna lättänän tyynyn reunalle ja peitto jalkojen alle.

+

° Ystäviä tarvitsee aina.

Love Oona

 

 

CANADA

SIVURAITEILLA

 

Onhan se ok olla viikko putkeen vain kotona, jos on huono sää? Täällä on viime päivät olleet suorastaan myrskyisiä! Samaan aikaan kun ukkonen jyrisee, taivas välkehtii salamoista. 11. kerroksesta tämän kaiken näkee ehkä liiankin hyvin.

Myrskyistä tuli mieleeni lapsuuteni kesäpäivät isovanhempieni mökillä. Jos vähänkin ukkosti, mummini lähti aina naistenlehtien ja herkkujen kanssa istumaan autoon turvaan. Sieltä hän suostui tulemaan pois vasta kun sää rauhoittui. Hämärä muistikuvani myös kertoo, kuinka oltiin siskoni kanssa aikeissa juuri hypätä laiturilta järveen, kunnes salama iskikin suoraan eteemme veteen. Samaiseen kohtaan johon olimme jo ponnistamassa hyppäämään. Päädyimmekin sitten juoksemaan kirkuen takaisin saunaan. Emme ilmeisesti osanneet päätellä, että ukkosella ei ehkä kannata mennä uimaan. Muistankohan nyt ihan oikein? Kuulostaa aika hurjalta.

Joka tapauksessa tuli ikävä mummon mökkiä.

Nyt kotona sadepäivien ratoksi olen viettänyt päiviä flanellipyjamahousuissa, lukenut kirjaa, katsonut uutta kautta MasterChef Australiaa ja Skamia (William is back <3), sekä haistellut sateen tuoksua, joka tulvii kotiimme avonaisista ovista ja ikkunoista.

Ennen sadepäiviä ehdimme kuitenkin nauttia vielä helteistä joella. Viime kerralla menimme tsekkaamaan Bow- joen varrelta uutta paikkaa, joka avasi tiensä heti erinäisiin seikkailuihin! En pystynyt päästämään kameraa käsistäni, kun taas Zach ei pystynyt välttyä kiusauksilta poiketa jälleen kävelyreiteiltä ihan sivuraiteille.

 

Love Oona

 

LIFESTYLE

MUSIIKKIA VIIKONLOPPUUN

 

Musiikki avaa itsessäni tunnekokemuksia, joita on vaikea pukea sanoiksi. Nämä kokemukset vaihtelevat eri elämäntilanteissa, mielialoissa ja kuunteluhetkissä.

Tämän hetken suosikki biisini ja tunnekokemukseni ovat seuraavat;

 

Voidaanko lähteä johonkin hämyiseen pubiin tanssimaan?

 

Tai muuten vaan tanssia?

 

Jos ei, niin aina voi kuunnella melankolista musiikkia, jonka vannoutunut fani olen. Surullinen musiikki rauhoittaa mieltä ja tuo lohtua. Sen parissa onkin useasti itketty, mietitty maailmanmenoa, jumpattu, siivottu, juostu, maalattu, otettu liian monta viinilasia ja käyty syvällisiä keskustelua.

Porukassa lempibiisini tosin tyrmätään aina heti ensikättelyssä (jotain iloisempaa, kiitos!), joten ne saavatkin jäädä soimaan niihin yksinäisiin kuunteluhetkiin, kun muu maailma voi kadota.

Hyvissä kappaleissa on vain vaarana, että niitä kuuntelee lopulta ihan kyllästymiseen asti. Hyvänä esimerkkinä Ben Howardin I Forget Where We Were -biisi, jonka bongasin viime sunnuntaina Stella Harasekin blogista. Siitä lähtien se onkin soinut täällä jatkuvalla ripiitillä. I`m in love!

 

 

Ennen Ben Howardin tuloa elämääni, oli RY X:in Sweat biisi. Kaunis on tämäkin.

Mukavaa viikonloppua!

 

Love Oona

LIFESTYLE

KAUHUELOKUVIEN VAIKUTUS

”If you are lonely, dim all lights and put on a horror movie. After a while it won’t feel like you are alone anymore.”

 

Eilen illalla jouduin keskeyttämään postaukseni kirjoittamisen, koska aloin pelkäämään jo koko aihepiirin ja elokuvien miettimistä. Seurauksena istuin yömyöhään sohvalla kuuntelemassa ääniä ja vilkuilemassa olkani yli.

En ole aina ollut näin nynny. Vaikka nuorempana kauhuelokuvat pelotti, ne eivät sentään jääneet kummittelemaan ikuisesti mieleeni.

90-luvulla Scream-elokuvien innoittamana filmattiin tyttöjen kanssa ihan oma kauhuelokuvakin, nimeltänsä Kauhu. Elokuvastamme muistan suihkukohtauksen, jossa jouduin vuorostani esittämään kaapuihin pukeutunutta veitsimurhaajaa, joka hyökkää kylppäriin teloittamaan uhrinsa. Ruiskutimme ketsuppia suihkukopin seinille esittämään verta.

(Myöhemmin teimme myös elokuvat Hippi ja Porno (ei sanan varsinaisessa merkityksessä), jotka olivat yhtä laadukkaasti toteutettuja kuin edeltäjänsä. Elokuvamme tuhoutui kun Jarnan veli kuvasi videokasettiemme päälle huoneessansa kävelevää hämähäkkiä. )

 


 

Kanadassa tykätään katsoa kauhuelokuvia. Olen päätellyt sen niinkin laajasti kuin Zachin kaveriporukasta. Vanhojen klassikoiden lisäksi on katsottava uudetkin tulokkaat ja juteltava ne puhelimessa lävitse. Zach kokee selvästi myös jotain psykologista miehuuden urhoollisuutta ja suojelemisenhalua, kun elokuvat on välttämättä saatava katsoa kanssani. Se on kuulema hauskaa, kun eläydyn jokaiseen pelottavaan kohtaan niin täysillä.

Mitä näistä elokuvista (ne jotka muistan ja olen uskaltanut katsoa) on sitten jäänyt käteen;

(En suosittele avaamaan linkkejä trailereihin, jos olet yhtä herkkä kun minä)

 

Evil Dead: Piti laittaa listaan, koska on kuulema meidän ensimmäinen yhdessä katsottu kauhuelokuva! Kumma kyllä en muista koko elokuvaa. Menee alkuhuuman piikkiin. Silloin meni kaikki leffat läpi.

Eden Lake: Meksikossa ollessamme lomalla, tuli katsottua hotellimme tv:stä ensimmäinen löytämämme elokuva, joka ei ollut dubattu. Tämä brittiläinen trilleri olikin sitten raaoin elokuva, mitä olen koskaan eläessäni nähnyt. Lopun jälkeen suorastaan ahdisti!

Candyman: Huusin kurkkusuorana niin kovaa kun ääntä vaan lähti, että elokuva piti keskeyttää. Tämän jälkeen kukaan ei saa sanoa koskaan kolmea kertaa Candyman tai saan hepulin.

Insidious: Elokuvan yliluonnollinen mummo tuli makuuhuoneemme ovelle, josta se pikku hiljaa lähestyi kohdalleni ja alkoi kuristaa. Heräsin.

Oculus: En tule ottamaan ikinä kotiini vanhaa peiliä. Mieleeni on jäänyt myös omenakohtaus. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää.

The Forest: Et halua mennä enää ikinä metsään. Elokuvan jälkeen luin lisää Japanin Aokigahara itsemurhametsästä ja ahdisti enemmän.

The Mist: Kauhu saapuu usvassa. Surullisin loppuratkaisu mitä tiedän! Kysymys kuuluu: mitä sinä tekisit?

The Strangers: Se, että elokuva on inspiroitunut tosi tapahtumista pelottaa jo tarpeeksi. Ihmiset tekevät pahoja asioita ilman mitään syytä.

Hide and Seek: Psykologinen trilleri. Loppuratkaisu oli aika karmea. Jäin miettimään elokuvaa pitkäksikin aikaa.

Lights out: En edelleenkään uskalla mennä yksin nukkumaan ilman valoa.

The Bye Bye Man: Ensimmäisen pelottavan kohdan aikana juoksin makuuhuoneeseen, enkä suostunut tulemaan sieltä ulos, ennen kuin leffa oli poistettu ruudusta. Myöhemmin katsottiin tämä loppuun, koska ajattelin saavani siitä jotain inspiraatiota postaukseeni. Leffasta ei tosin jäänyt muuta kuin Bye Bye Manin uhrien hokemat: ”Don’t Think It. Don’t Say It.” pyörimään päähäni.

Näiden lisäksi olen jokaisen elokuvan kohdalla pelännyt 1 – 2 viikkoa käydä suihkussa, käydä pyykkituvassa, pestä meikkejä, olla yksin kotona tai mennä yksin nukkumaan.

Zach kiitti, mutta nyt mulle riitti nää kauhuelokuvat. Never again!

Don’t Think It. Don’t Say It. Don’t Think It. Don´t Say It. Don’t Think It. Don´t Say It. Don’t Think It. Don´t Say It.

 

Love Oona